Inarinsaamelaiset - tallottu kansa

Inarinsaamelaiset ovat muille saamelaisille melko tuntematon kansa. Pohjoissaamelaiset ja heitä myötäilevät koltat pitävät inarilaisia suomalaisina, koska nämä suostuivat aikoinaan perustamaan omille veromailleen maatiloja. Pohjoissaamelaisia ja kolttia vaivaa jonkinlainen trauma silloin kun puhutaan inarinsaamelaisista. Näistä on tullut pohjoissaamelaisille ja koltille jonkinlainen etninen ulkoilmamuseo, josta Inarin saamelaismuseolla - Siidassa - voi nähdä joitakin valikoituja talonpoikaisia piirteitä. Tätä kuvaa ei ole kirkastettu eikä paranneltu lähihistorian aikana.

Inarinsaamelaisten kohdalla saamelaisradio ja saamelaiskäräjät rajoittavat median, poliittisen opposition ja ihmisoikeusjärjestöjen toimintaa vääristämällä heidän historiaansa.

Saamelaisnationalistinen historiankirjoitus ei puhu erikseen inarinsaamelaisten maasta, jonka nousevaa kansallista identiteettiä on 1700-luvulta yritetty lähtien musertaa milloin ruotsalaisten, venäläisten, suomalaisten ja nyt viimeksi pohjoissaamelaisten ja jopa kolttien toimesta.

Inarinsaamelaiset - väliinputoajia

Kovin moni suomalainen tuskin tietää, että inarinsaamelaiset ovat Suomen vanhinta väestöä ja pohjoismaiden vanhinta säilynyttä alkuperäisväestöä, josta voi liioittelematta sanoa, että se on kansa joka ei ole mistään tullut. Kaikki muut väestöryhmät ovat nuorempia, ja niiden leviämistä voidaan eri tietolähteitä käyttäen seurata. Tähän nähden se aggressiivisuus, jolla pohjoissaamelaiset ja koltat pyrkivät kieltämään ja vähättelemään inarinsaamelaisten alkuperäisyyttä on erityisen räikeää. Syrjintäpolitiikkansa työkaluna he käyttävät härskisti ahtaaksi määriteltyä saamelaiskäsitettä.

Koko Inarin ja inarinsaamelaisten historia on useimmille pohjoissaamelaisille melko tuntematonta. Peruskoulussa ei kerrota mitään inarinsaamelaisten historiasta, heitä kohdanneista vainoista, alueen asuttamisesta muukalaisilla. Millainen on tämän suurelle yleisölle tuntemattoman kansan tarina? Minkälaisesta historiallisesta taustasta nousee inarinsaamelainen maa ja kansa, josta tällä hetkellä saamelaiskäräjien piirissä ei tiedetä muuta kuin että inarinsaamelaisten Anarash-yhdistyksen puheenjohtaja Anu Avaskari on "yhteistyökyvytön" koska hän aina marisee jotakin inarinsaamelaisten syrjinnästä ja oikeuksista. Siksi tämä käräjävaaleissa eniten ääniä saanut edustaja on suljettava hallituksen ulkopuolelle. Miten ihmeessä sama "yhteistyökyvytön" ihminen kykenee johtamaan Inarin kunnanvaltuustoa? Käräjien sisälle on nyt valittu edustajaksi toinenkin henkilö joka on kauan ollut piikki sen lihassa: Inarinmaan lapinkyläyhdistyksen puheenjohtajan Kari Kyrö. Hän on niin "saamelaisvastainen" ja epäsaamelainen eli suomalainen, että häntä pitää yrittää häätää loukkaavilla mielenilmauksilla.

Toinen, toistaiseksi turhaan tähän inarinsaamelaisen suunnattu voimakeino on ollut oikeudelliset vetoomukset. Niitä on lähetelty käräjien nimissä niin Korkeimmalle hallinto-oikeudelle kuin YK:lle. Mitä tällainen on, ellei toisten saamelaisten inarinsaamelaisiin kohdistamaa avointa syrjintää. Syrjinnän harjoittajana on saamelaisten itsehallintoelin, saamelaiskäräjät, jonka pitäisi olla demokraattinen. Tekopaikkana on inarilaisten oma perintömaa, Inarin vanhan lapinkylän alue, jota syrjintää harjoittavat saamelaiset väittävät omakseen.

Kuinka kertoa sellaisen kansan historia, jota pohjoissaamelaisten valloittajien mielestä ei ole? Kysymys on siitä, kenen näkökulmasta asioita katsotaan. Omat poikkeavat tulkintansa Inarin historiasta on yhtälailla koltilla, suomalaisilla ja monella muulla, jotka himoitsevat alueen luonnonvaroja, niistä päättämistä. Inarinsaamelaisten asema tässä kiistassa on ollut tähän mennessä heikko. Heidän ylitseen on mennen tullen kävelty.

Viimeisen kahdensadan vuoden aikana inarinsaamelaiset on historiallisissa kehityskuluissa painettu marginaaliin, heidän kanssaan ei ole neuvoteltu silloin kun heidän alueensa tulevaisuudesta on päätetty. Vasta viime vuosikymmenten aikana inarinsaamelaiset ovat itse päässeet mukaan keskustelemaan menneisyydestään pohjoissaamelaisten ja kolttien vastustuksesta huolimatta.

Kun ajatellaan Inaria ja siellä asuvaa inarinsaamelaista alkuperäisväestöä, kysymys historian tieteellisyydestä ei välttämättä ole keskeisin. Tärkeämpää on se, että inarinsaamelaiset itse kykenevät perustelemaan olemassaolonsa ja erityislaatuisuutensa. Kyse on oman historian ja oman paikkansa takaisinvalloittamisesta, oman menneisyytensä omistamisesta. Varhaishistorialla on siinä merkittävä osa, sillä mitä kauemmaksi historiaan viitataan, sitä helpompi sinne on sijoittaa kaikki nykyajalle tarpeellinen; riittävän monta sankaria, kunniakasta taistelua ja suurta myyttistä kertomusta. Tärkeintä on eron tekeminen inarinsaamelaisten maan valloittajina tulleisiin pohjoissaamelaisiin porosaamelaisiin. Siihen näiden saamelaisryhmien erilainen historia antaa hyvän pohjan.

Tuloksena on tähän mennessä totuusarvoltaan vaihtelevaa tutkimusta. Jos asiaa yritetään tarkastella romantisoitujen tarinoiden ja yleissaamelaisen päämäärähakuisen historian kautta, mikä on silloin ei aikakausien merkitys nykyiselle inarinsaamelaisuudelle? Voiko inarinsaamelaisten historiaa käsitellä muuten kuin suhteessa rajanaapureihin? Ainakin voi todeta, että ahdistajia on ollut monesta ilmansuunnasta - idässä voimakas Venäjä, lännessä Ruotsi, pohjoisessa Norja ja etelässä suomalaiset. Näistä jälkimmäisen vaikutus on viime vuosisatoina ollut suurin, mutta usean valloittajan osittain samanaikainen läsnäolo ja niiden keskinäinen kilpailu ovat muokanneet inarinsaamelaisten historiaa. Rajamaa-alueiden kohtalo ei koskaan ole helppo. Pohjoisessa Norjan nousu merkitsi inarinsaamelaisten alueiden päätymistä 1800-luvulla historian läpijuoksualueeksi, kun yli 10 000 suomalaista muutti Inarin alueen kautta Ruijaan. Mikä on sellaista maata asuttavan kansan asema? Elää matalana kuin ruoho, taipua, taipua - kyyristellä, pelätä.

Inarinsaamelaisten kohdalla sotien merkitystä on vaikea yliarvioida. Maan yli on menty ja tultu, sen luonnonvaroja on himoinnut yksi ja toinen valloittaja. Nyt näiden rivistöön ovat liittyneet pohjoissaamelaiset vaatiessaan Suomea ratifioimaan ILOn alkuperäiskansasopimuksen inarinsaamelaisten vastustuksesta huolimatta. Ongelmahan ei ole itse sopimus, vaan että inarinsaamelaiset pyritään sulkemaan sen ulkopuolelle, sen sijaan että vahvistettaisiin heille sopimuksen mukaan kuuluvia oikeuksia.

Tällaista taustaa vasten ei ole lainkaan ihme, että inarinsaamelaiset eivät hyväksy pohjoisaamelaisten historiankirjoitusta, jossa inarinsaamelaiset painetaan melkein näkymättömiin, ja jossa pohjoissaamelaiset omivat inarinsaamelaisten identiteetin ja kulttuurimuistomerkit esitellen näitä ominaan. Tällaisessa tilanteessa inarinsaamelaisten historiankirjoitus vaatii kekseliäisyyttä ja romanttista näkökulmaa.

Joka tapauksessa inarinsaamelaisten historia osoittaa, että heidän asema pohjoissaamelaisten pikkuveljenä tai Euroopan reunan ei vaan unohdettuna vaan aktiivisesti kätkettynä alkuperäiskansana on sitä mitä saamelaiskäräjien enemmistö toivoo. Mieluiten niin kätkettynä, että se sulautuu kokonaan pois vaatimasta oikeuksiaan ja väittämästä että Inarinmaalla olevat historialliset perintökohteet ovat merkkejä inarilaisten eikä pohjoissaamelaisten ikiaikaisesta läsnäolosta alueella.

Inarinsaamelaisilla on oma varhaishistoriansa, jonka pohjalta olisi saattanut ennustaa toisenkinlaisen kehityksen. Inarilaisista olisi voinut tulla saamelaisuuden keskus. Saamelaiskäräjien politiikan seurauksena siitä on tulossa saamelaisuuden hylkiö. Miksi näin on päässyt käymään?

Ruotsin vallan aikana inarilaisten identiteetti oli kauan selvä, vaikkakin kirkon lähetystyö ja siihen liittynyt kansanopetus alkoi tunkea suomen kieltä alueelle, aluksi pienin askelin. Suomalaisperäisen uudisasutuksen kasvu sai inarinsaamelaiset turvaamaan maa- ja vesioikeutensa perustamalla tiloja sukumailleen. Aluksi inarilaisten tilat olivat kuitenkin lähinnä kalastustukikohtia.

Venäjän vallan aikana uudisasutus levisi. 1860-luvulta alkaen papisto ja virkakunta alkoivat käyttää suomenkieltä. Suomen itsenäistymisen jälkeen nuori tasavalta rakensi suomalaiskansallista projektiaan, johon kuului suomen kielen ja suomalaiskansallisen identiteetin saattaminen vallitsevaan asemaan. Sitä myöten kuin suomenkielen ja suomalaisten toiminta- ja ajattelutapojen voimistaminen inarilaisten alueella edistyi, inarinsaamelaisten oma kieli ja identiteetti heikentyivät vastaavasti. Suomalaisten lisäksi asiaan vaikuttivat alueelle muuttaneet pohjoissaamelaiset, joita nuori tasavalta suosi näiden laajamittaisen poroelinkeinon vuoksi.

Inarinsaamelaiset työnnettiin marginaaliin, ja sinne he jäivät saamelaisliikkeen vahvistumisesta ja voimaperäisestä noususta huolimatta. Inarinsaamelaiset eivät miellä itseään pohjoissaamelaisiksi, vaikka etnisten seikkojen samankaltaisuuksiin vedotaankin, kuten inarinsaamelaisten kuulumisesta yhteiseen saamenkansaan. Tämä tehdään siitäkin huolimatta vaikka tiedetään, että inarinsaamelaiset ovat oma kansa kuten koltat tai pohjoissaamelaiset.

Mikään korkeampi inhimillinen tarkoitusperä ei anna muille saamelaisille oikeutta pitää inarinsaamelaisia heidän valtansa alla. Ei ole oikein se, että enemmistö pyrkii yksinomaan lukumääräiseen enemmistöönsä vedoten alistamaan pienen alkuperäiskansayhteisön palvelemaan poliittisia päämääriään. Pohjoissaamelaisten pyrkimyksenä on saattaa itselleen voimaan valloittajan oikeudet Suomen vanhimman alkuperäisväestön - inarinsaamelaisten - historiallisilla alueilla. Tätä on jokaisen oikeudenmukaisesti ajattelevan ihmisen vaikea hyväksyä.

Saamelaisten historiaa rakennettaessa inarinsaamelaisten kaukaista historiaa on käytetty hyväksi politiikanteon välineenä. Kuinka kertoa pohjoissaamelaisille sellaista historiaa jota heidän mielestään ei ole. Millä nimillä puhua, jotta pohjoissaamelaiset valloittajat ymmärtäisivät mistä ja kenen maasta on kysymys?

Yleissaamelaisuuden ulottaminen varhaiskeskiaikaan ja loogisen jatkumon vetäminen sieltä tähän päivään on vääristelevää, mutta niin tavallista. Todellisen tieteen kanssa tällaisella tulkinnoilla ei ole mitään tekemistä.

Kansallisen identiteetin etsintää

Kansallinen identiteetti koostuu monista eri asioista: yhteisestä syntyperästä, kielestä, kulttuurista, arvoista, käyttäytymisen säännöistä ja normeista, maantieteestä, historiasta, sekä taloudellisesta ja teknologisesta taustasta. Kansallisen identiteetin luominen inarinsaamelaisille on ollut ongelmallista, koska niin monet eri hallitsijat ovat hallinneet inarinsaamelaisten historiallisia alueita.

Kiistely inarinsaamelaisten identiteetistä ja alkuperäisyydestä liittyy pohjimmiltaan siihen, että inarinsaamelaisten vaatimukset omasta itsehallinnosta pyritään torjumaan. Joka tapauksessa on selvää, että porosaamelaisilla on 1700-luvulta lähtien ollut tärkeä rooli inarinsaamelaisten identiteetin rakentamisessa. Inarilaisille heidän alueillaan liikkuvat porosaamelaiset olivat rikkaampi, kauempana asuva isoveli, jonka tiet kulkivat välillä ohi ja joka tuli tällöin vieraisille - ehkä joskus vähän isotellen että toimeen tullaan ja lihaa riittää.

Kun nämä isoveljet tulivat vuoden 1852 rajasulun jälkeen inarilaisten alueelle asettuakseen sinne pysyvästi, inarilaiset katsoivat perinteensä ja maan tavan mukaan että eiköhän tulijoillekin ole tilaa. Saamelaisliikkeen voimistuessa ja radikalisoituessa etnonationalistiseksi suursaamelaisuudeksi, inarilaisten alueelle muuttaneet porosaamelaiset - tai pikemminkin heidän poliittiset johtajansa - osoittautuivat kuitenkin saamelaispoliittisiksi käenpoikasiksi ja identiteettivarkaiksi. He väittivät olevansa alueen ikiaikaista alkuperäiskansaa ja pullauttivat inarinsaamelaiset saamelaisuuden ulkopuolelle. Liioittelenko, puhunko omiani? No, yritetäänkö Kari Kyrö pullauttaa ulos saamelaiskäräjien vaaliluettelosta ja saamelaiskäräjiltä? Pullautettiinko Anu Avaskari saamelaiskäräjien hallituksesta? Muistetaanko aina kiistää Anu Avaskarin oikeus puhua inarinsaamelaisten puolesta. Onko tämä vaikea ymmärtää: Kyröä ja Avaskaria ei syrjitä siksi, että he eivät ole inarinsaamelaisia, vaan nimenomaan siksi että ovat.

Porosaamelaisilla on joka tapauksessa erilainen käsitys historiasta. Heidän käsityksensä mukaan ei ole ollut yhtä muinaista Inarin saamenmaata, vaan useita. Mikä on sitten totuus ja tieto? Totuus ja tieto ovat perinteisen inarinsaamelaisuuden tunnusmerkkejä, sanoja, tapoja ja tarinoita. Totuutta ja tietoa inarinsaamelaisten historiasta, jonka pohjoissaamelaisenemmistöinen saamelaiskäräjät yrittää pyyhkiä ihmisten mielistä pois ja jota saamelaisradio ei arvosta. Jos vanhoja merkkejä ja symboleita ei onnistuta valtaamaan, niiden tilalle pyritään luomaan uudet.

Mikään ei tule muuttumaan ennen kuin saamelaiskäräjien asenne mediaa ja saamelaisradion harjoittamaa sensuuria kohtaan muuttuu. Inarinsaamelaiset työskentelevät asiantilan muuttamiseksi, he pyrkivät edistämään vapaata ja puolueetonta tiedottamista erityisesti saamelaisradion kohdalla. Vapaassa yhteiskunnassa yksilöllä tulee olla mahdollisuus etsiä, arvioida ja levittää tietoa joutumatta saamelaiskäräjien poliittisen johdon mustalle listalle. Vapaata ja puolueetonta tiedon levitystä voidaan pitää ihmisoikeutena itsessään. On selvää näyttöä siitä, että nämä ihanteet eivät saamelaisradion kohdalla toteudu. Valtion ylläpitämä saamelaisradio vaikenee inarinsaamelaisten oppositiosta ja lakaisee maton alle heidän oikaisuvaatimuksensa, tai lyttää niitä virheellisillä ja leimaavilla uutisilla. Saamelaiskäräjät pyrkii takaamaan, etteivät inarinsaamelaiset pääse vaikuttamaan saamelaisradion tiedotustoimintaan itseään koskevissa asioissa.

Viime aikoina yhteiskunnallisesti valveutuneilla inarinsaamelaisilla on onneksensa tähän mennessä ollut yksi sensuurista vapaa tiedonhakuväylä ja se on internet. Se on ollut inarinsaamelaisten vapauden viimeinen "vapaa saareke", jossa kantaa ottavilla kirjoituksia on voinut julkaista ja etsiä vapaasti. Monet riippumattomat kirjoitukset ovatkin löytäneet turvasataman internetistä. Sananvapauden käyttämistä edustavia blogeja, joissa tai joiden yhteydessä näitä kriittisiä kirjoituksia julkaistaan, saamelaisradion johtaja väittää vihapuheiden tyyssijoiksi.

Tyytymättömyys vallitsevaa järjestelmää kohtaan on voimistunut inarinsaamelaisten keskuudessa. Oppositiolla on silti joka tapauksessa edessään vielä iso työ. On hyvin epätodennäköistä, että nykyinen saamelaiskäräjien johto ryhtyisi jakamaan valtaansa vapaaehtoisesti.

Saamelaiskulttuurin ja kulttuuripoliittisten rajalinjojen vetäminen ei ole inarinsaamelaisten tapauksessa helppoa eikä miellyttävää. Inarinsaamelaisten tavoitteena ei ole irtautua saamelaisuudesta, vaan luoda itselleen heille kuuluva tila ja asema sen sisällä. He eivät vastusta pohjoissaamelaisuutta eikä pohjoissaamelaisia sinänsä, puhumattakaan koltista, mutta eivät suostu siihen että inarilaiset sulautetaan tai suljetaan sellaisen yleissaamelaisuuden ulkopuolelle, jossa ei ole sijaa inarinsaamelaisille omana alkuperäiskansaryhmänään.

Aiheesta lisää

Kysymyksiä ja vastauksia, Jenni Stammeierin tekemä haastattelu tämän kirjoituksen johdosta
Inarinsaamelaiset - osa pohjoissaamelaista kulttuuria?
Inarinsaamelaisten aseman tunnustaminen
Unohdettu alkuperäiskansan osa: Inarijärven kalastajasaamelaiset
Inarinsaamelaisten asemasta
Vanhojen inarilaisten jäljet luonnossa
Inarinsaamelaisten asiasta ei tule vaieta
Kalastajalappalaiset porolappalaisten puristuksessa
Pääpiirteitä Inarin kehitysvaiheista

Inarinsaamelaisten kannanottoja

Inarinsaamelaiset ry:n kirje Juha Sipilälle
Kannanotto Saamelaisten oikeuksien toteutuminen -kuulemistilaisuudessa