Kulttuurikoctail ohjelman toimittajan Jenni Stammeierin esitämät kysymykset (tummennettu) Jouni Kitille. Haastattelu on syntynyt inarinsaamelaisten asemaa koskevan kirjoituksen johdosta.

Sinun mukaasi inarinsaamelaisille kuuluisi ILO:n alkuperäiskansasopimuksen mukaan jotain erityisiä oikeuksia, jotka heille tulisi vahvistaa. Mitä oikeuksia tarkoitat?

Käytettäessä käsitettä inarinsaamelaiset tulee olla tarkkana. Inarinsaamelaisilla tarkoitetaan alueen ikiaikaista alkuperäiskansaa, joka omalla kielellään kutsuu itseään yksinkertaisesti inarilaisiksi. Inarin saamelaisilla, erikseen kirjoitettuna, tarkoitetaan inarinsaamelaisten lisäksi myös kaikkia alueelle myöhemmin muuttaneita saamelaisia, kuten pohjoissaamelaisia ja kolttia.

Inarinsaamelaisten kohdalla ongelmahan ei ole itse sopimus, vaan että inarinsaamelaiset pyritään sulkemaan sen ulkopuolelle kiistämällä heidän saamelaisuutensa. Inarinsaamelaiset ovat oman alueensa alkuperäiskansa ja heille kuuluvat kaikki alkuperäiskansoille ILO:n sopimuksen mukaan kuuluvat oikeudet, kuten oikeus itse päättää ketkä kuuluvat heidän yhteisöönsä, millä perusteella tämä ratkaistaan ja miten päätökset asiassa tehdään. Heillä on oikeus omaan, muusta saamelaisuudesta jossain määrin poikkeavaan kieleensä ja kulttuuriinsa. Heillä on oikeus omiin perintökohteisiinsa ja oikeus itsehallintoon omien instituutioidensa puitteissa. Heillä on oikeus omiin maihinsa ja vesiinsä toimeentulonsa ja elämäntapansa perustana, oikeus osallistua päätöksentekoon alueensa luonnonaroista ja oikeus saada osuutensa niiden tuotoista. Tässä joitakin ILO-sopimuksen takaamista keskeisistä oikeuksista. Lisäksi ILO-sopimus ja muu alkuperäiskansaoikeus ja Suomeakin sitovat ihmisoikeussopimukset takaavat muun muassa oikeuden elää vapaina syrjinnästä.

Olet väittänyt että pohjoissaamelainen enemmistö on alistanut inarinsaamelaiset palvelemaan poliittisia päämääriään. Mitä tällaiset pohjoissaamelaisten poliittiset päämäärät olisivat?

Saamelaisten nationalistien pitkän tähtäimen päämäärä on luoda saamelaisvaltio tai yhteinen itsehallintoalue, Sápmi. Sen aluetta esittävissä kartoissa alueen laajuus vaihtelee, mutta yleensä Sápmi kattaa niissä laajasti Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoiset alueet ja lisäksi Venäjältä Kuolan niemimaan tai enimmät osat siitä.

Suomessa pohjoissaamelaisten heimonationalistien keskeinen päämäärä on saada saamelaiskäräjien kautta omistukseensa tai omistuksen kaltaiseen hallintaansa vähintään nykyisellä saamelaisten kotiseutualueella olevat valtionmaat, vesialueet mukaan lukien, ja sen ohella vahva vaikutusvalta myös kaikkiin muihin maihin ja vesiin ja näihin liittyviin luonnonvaroihin.

Tärkeimmät oikeudelliset vipusimet, joilla näihin tavoitteisiin pyritään, ovat ILO:n alkuperäiskansasopimus ja yhä keskeisemmäksi nouseva pohjoismainen saamelaissopimus. Inarinsaamelaiset on alistettu vain palvelemaan näitä päämääriä siinä mielessä, että pohjoissaamelaisten omistusvaatimukset kohdistuvat myös inarinsaamelaisten historialliseen alueeseen sillä perusteella että se on saamelaisaluetta. Hei eivät kuitenkaan tunnusta että se on nimenomaan inarinsaamelaisten alue. Päästäkseen käsiksi inarinsaamelaisten alueeseen pohjoissaamelaiset ovat rajoittaneet inarinsaamelaisten hyväksymistä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Perusteluna on ollut, että hylätyt eivät ole saamelaisia, vaikka olisivat sukulaisia saamelaiskäräjien vaaliluettelossa ennestään olevien inarinsaamelaisten kanssa. Pohjoissaamelaiset ovat väittäneet saamelaiskäräjien puheenjohtajan suulla, että hylätyt ovat kautta linjan suomalaisperäisten uudistilallisten perillisiä, mikä ei ole totta.

Millä tavalla inarinsaamelaisten pyrkimykset eroavat pohjoissaamelaisten pyrkimyksistä? Onko ideologista eroa?

Inarinsaamelaiset eivät yhdy saamelaisnationalistisen liikkeen saamelaisvaltion rakennushankkeeseen, vaikka kannattavatkin saamelaista yhteistyötä yli valtakunnanrajojen. Pienenä saamelaisyhteisönä inarinsaamelaiset eivät hyväksy sellaista yleissaamelaisuutta joka pyrkii sulattamaan kaikki muutkin pienet saamelaisyhteisöt ja alakulttuurit pohjoissaamelaiseen ja porosaamelaiseen muottiin. Inarinsaamelaiset eivät vastusta pohjoissaamelaisia sinänsä, eikä tietenkään pohjoissaamelaista kulttuuria, vaan nimenomaan valloitus- ja dominointikulttuuria harjoittipa sitä kuka tahansa.

Olisivatko inarinsaamelaiset tyytyväisiä, jos YLE saamen johtajaksi tulisi vuoroin inarinsaamelainen?

Ei ole ratkaisevaa mihin saamelaiseen kieli- ja kulttuuriryhmään johtaja kuuluu. Ratkaisevaa on, ymmärtääkö hän mitä tarkoittaa monimuotoista saamelaisyhteisöä palvelevaan yleisradiotoimintaan liittyvät tasapuolisuus- ja neutraliteettivaatimukset, ja onko hänestä toteuttamaan nämä käytännössä. Tämä vaatii muun muassa selkärankaa vastustaa kiusausta ajaa johtamansa median kautta oman saamelaispoliittisen suuntauksensa tavoitteita. YLE:n saamelaistoimituksen erityistehtävä on palvella saamelaista yhteisöä, mutta tämä ei tarkoita esimerkiksi että sen tulisi olla saamelaiskäräjien ja sen johdon äänitorvi. Yleisradiolta edellytetään kriittisyyttä vallanpitäjiin, silloinkin kun nämä kuuluvat ryhmään jota media erityisesti palvelee. Vihoviimeisintä on, jos jostain YLE:n kanavasta muodostuu totuutta vääristelevä ja syrjintään yllyttävä heimoradio.

Pitäisikö sinun ryhtyä lehden päätoimittajana seuraavaksi tähän toimeen?

Olen itse tehnyt osani saamenkielisen Sapmelas-lehden lpäätoimittajana ja olen jo kauan ollut eläkkeellä päätoimestani. Olin toimittajana itseoppinut ja nykyaikana YLE:n saamelaistoimituksen johtaminen vaatii laajempia tietoja ja valmiuksia. En siis pyri YLE:n saamelaistoimituksen johtajan paikalle.

Olet sanonut että YLE:n saamelaistoimitus vaikenee inarinsaamelaisen opposition mielipitestä. Anu Avaskarin mielipiteistä ja erikoisesta keskustelusta Neeta Jääskön kanssa olen kuitenkin lukenut nimenomaan YLE saamen sivuilta.

Sikäli kuin inarinsaamelaisten kannoista ja vaatimuksista kerrotaan, se tapahtuu yleensä vääristäen ja leimaten. Pohjoissaamelaisten, saamelaiskäräjien johtajien ja näitä tukevien tutkijoiden väitteet esitetään aina valehtelemattomana totena. Inarinsaamelaisten kannat ja vaatimukset esitetään epäilyttävinä, ja niiden julkaisemisen yhteydessä tai heti perään niihin liitetään saamelaiskäräjien johtoon kuuluvan tai tätä tukevan henkilön kommentti, jossa inarinsaamelaisen kanta lytätään ja neutraloidaan. Ei ole harvinaista, että uutisointi on rakennettu niin että tämä kiistäminen toimii kärkenä.

Kuinka monta inarinsaamelaista olisi mielestänne tarpeeksi saamelaiskäräjien hallituksessa?

Saamelaiskäräjävaaleissa on käytössä aluekohtaiset kiintiöt, jotka eivät ainakaan enää vastaa saamelaisväestön alueellista jakautumista. Nämä kiintiöt ovat Inarin, eli tässä tapauksessa Ivalon alueella asuville kaikille saamelaisille epäedulliset ja ne tulisi korjata. Näistä kiintiöistä huolimatta inarinsaamelainen Anu Avaskari sai vaaleissa eniten ääniä ja toinen inarinsaamelainen Kari Kyrö kolmanneksi eniten. Jos äänestäjien tahto olisi toteutunut, molemmille olisi kuulunut paikka saamelaiskäräjien hallituksessa. Hallituksen muodostamiseen liittyvien epämääräisten sääntöjen varjolla molemmat pelattiin kuitenkin hallituksen ulkopuolelle. Muiden kuin inarinsaamelaisten muodostama enemmistö käräjien yleiskokouksessa valitsi heidän tilalleen tuntuvasti laihemman äänisaaliin keränneet henkilöt, joiden he tietävät kannattavan enemmistön saamelaispoliittista päälinjaa eikä inarinsaamelaisten omia vaatimuksia. Tätä syrjintää on esiintynyt niin kauan kuin saamelaiskäräjät ovat olleet olemassa, ja se näkyy kiihtyvän.

Mikä se on se keskeisin puute, joka inarinsaamelaisia vaivaa? Muu kuin hallituspaikat saamelaiskäräjillä?

Luettelin jo edellä suuren joukon alkuperäiskansaoikeuksia, jotka eivät tällä hetkellä toteudu inarinsaamelaisten kohdalla. Inarinsaamelaisten edunvalvonta, yhteisten asioiden käsittely ja edustus toteutuu vain yhdistystasolla, ja eri suuntaukset ovat linnoittautuneet omiin yhdistyksiinsä joita on pari kolme, ja siihen vielä puolueettomat päälle. Jatkuva kiistanaihe on, kenellä on oikeus puhua inarinsaamelaisten nimissä. Heiltä puuttuu ennen kaikkea oma lakisääteinen itsehallintoelin, samantyyppinen kuin kolttasaamelaisilla on. Pohjoissaamelaisilla on tavallaan oma itsehallintoelimensä saamelaiskäräjien muodossa, vaikka siellä ovat mukana koltat, jotka ovat heidän saamelaispoliittisia liittolaisiaan, ja sitten inarinsaamelaiset, joista osa on pohjoissaamelaisen politiikan tukijoukkoja, osa riesaksi koettuja ja siksi pysyvästi oppositioon suljettuja.

Suomen saamelaisten itsehallintojärjestelmä tulisi uudistaa perinpohjaisesti niin että kaikki alueelliset ja saamelaiselta kulttuuriltaan omintakeiset ryhmät saisivat käsitellä omat asiansa omassa keskuudessaan ja saisivat oman äänensä kuuluviin väärentämättömänä. Tämä voisi tapahtua elvyttämällä luovalla tavalla lapinkyläjärjestelmä, tekemällä lapinkylistä nykyajan vaatimuksia vastaavat julkisoikeudelliset perustason itsehallintoelimet. Näiden lisäksi luotaisiin lapinkylien yhteistoimintaelin, joka osin vastaisi nykyistä saamelaiskäräjiä. Se rauhottaisi nykyistä tulehtunutta tilannetta ja lisäisi luottamusta.

Keskeinen osa ratkaisua on nykyisen saamelaispolitiikan vääristymien näkeminen ja niiden oikaiseminen. Monimuotoinen saamelaisuus on myönteinen voimavara, saamelaiskulttuurin edellytyksiä tulee vaalia ja kehittää. Kiihkokansallinen saamelaisuus ja siihen liittyvä Suur-Sapmi -hanke edustavat kuitenkin pahanpuoleista liioittelua, jota niiden ajajien tulisi ymmärtää hillitä ennen kuin mitään pahempaa tapahtuu. Nuoret saamelaiset taiteilija-aktivistit levittävät nyt väkivaltaista poliittista toimintaa ihannoivia kuvauksia, joita pääväestön sinisilmäiset edustajat ihannoivat ja palkitsevat, viimeksi Kritiikin kannuksilla. Tämä on uskomattoman naiivia, tilanteessa jossa Eurooppa ja koko maailma taistelee terrorismia vastaan, ja jossa sen kauhistuttavat jäljet ovat kaikkien nähtävissä. En kannata tällä tiellä jatkamista.

Lopuksi totean, että omalta osaltani olen avoimin mielin valmis keskustelmaan rakentavassa hengessä näistä ajankohtaisista saamelaiskysymyksistä. Itseäni eniten kiinnostaa sellainen aihe kuin saamelaiset ja ympäristö. Kotisivuiltani internetistä löytyy aiheesta erilaisia kirjoituksia.