Inarinsaamelaiset - osa pohjoissaamelaista kulttuuria?

Aluksi

Kun olen seurannut ensin saamelaisparlamentin ja sittemmin saamelaiskäräjien toimintaa näyttää yhä enemmän siltä, että inarinsaamelaiset ovat ajautuneet marginaaliin, jääneet sinne tai ajettu sinne. Osa inarinsaamelaisista on saamelaiskäräjien ja sen vaalilautakunnan toimesta suljettu kokonaan saamelaisuuden ulkopuolelle. Ne inarinsaamelaiset, joiden saamelaisuutta ei ole onnistuttu kiistämään, pyritään häivyttämään osaksi pohjoissaamelaista kulttuurimaailmaa, sen jonkinlaiseksi sivujuonteeksi tai lisukkeeksi, joka tuskin on edes reunahuomautuksen arvoinen.

Asema pohjoissaamelaisten syntipukkina ei ole inarinsaamelaisille mitenkään uusi. Viimeksi nuori utsjokelainen saamelaiskäräjäedustaja Aslak Holmberg, joka vetoaa siihen että hänellä on inarinsaamelaisiakin juuria, leimaa inarinsaamelaisten pyrkimykset asemansa turvaamiseksi esteeksi kaikkien saamelaisten oikeuksien etenemiselle. Holmberg kirjoitti Inarilainen-lehdessä sanoutuvansa irti siitä politiikasta, jota Anu Avaskari ja Kari Kyrö tekevät inarinsaamelaisuuden nimissä. Holmberg kirjoitti sanasta sanaan näin: "Mielestäni on lyhytnäköistä ja hävytöntä, että saamen kansan oikeuksien eteneminen ollaan valmis pysäyttämään, jos arviolta muutamaa sataa Pohjois-Lapin historiallisten sukujen jälkeläistä ei aleta pitämään saamelaisina."

Tällainen kulttuurisodan aloittaminen sopii hyvin pohjoissaamelaisen kansallisuusliikkeen päämääriin. Tämä liike on kehitellyt tai paremminkin keksinyt oman etnohistorian, jonka mukaan pohjoissaamelaiset ovat aina olleet läsnä Inarissa, millä perusteella he muodostavat Inarinkin alueen alkuperäiskansan. Yhtenä pääperusteluna muistetaan esittää, että eduskunta ja Suomen perustuslaki tunnustavat tämän. Pohjoissaamelaisille ei riitä, että saamelaiset ovat Suomen alkuperäiskansa ja Euroopan ainoa alkuperäiskansa, vaan he vaativat asemaa myös Inarin ainoana alkuperäiskansana. Mutta entä inarinsaamelaiset, eivätkö he ole Inarin alkuperäiskansa? Saamelaiskäräjien johto on ilmoittanut että saamelaiskäräjien vaaliluetteloon pyrkineet, mutta sen ulkopuolelle suljetut inarinsaamelaiset eivät kuulu saamelaiseen alkuperäiskansaan, vaan ovat kautta linja suomalaisperäisten uudisasukkaiden jälkeläisiä.

Paimentolaiskulttuurien kilpahenkisen perinteen mukaisesti vahvempi pohjoissaamelainen kulttuuri syrjäyttää vereltään muka suomalaisuuteen sekoittuneen ja siksi heikentyneen inarinsaamelaisen kulttuurin pyrkien sulauttamaan sen osia itseensä. Ajatus pohjoissaamelaisesta maailmasta on syntynyt osittain romantikkojen ja nationalismia edustavien tahojen yhteisistä ajatuksista.

Inarinsaamelaisten kansallinen identiteetti

Ovatko inarinsaamelaiset konkreettisesti puristuksissa pohjoissaamelaisten, kolttien ja muun väestön välissä ja missä tuo maailmojen välinen raja käytännössä kulkee? Vai onko kyse pikemminkin kuvitellusta maantieteestä, jota saamelaisradion ja käräjien poliittinen propaganda tehokkaasti hyödyntää?

Mutta miltä maantieteelliset ja niihin liittyvät ilmansuunnat sitten näyttävät inarinsaamelaisesta näkökulmasta ja millaisia merkityksiä inarinsaamelaiset näihin käsitteisiin liittävät? Inari on keskeisellä paikalla kahden suuren geopoliittisen kokonaisuuden Naton ja Venäjän välissä ja sitä on historian kuluessa sovitettu osaksi niin itää kuin länttäkin. Inarinsaamelaisten menneisyys on jossain määrin repaleinen ja tämä sirpalekansa on joutunut kerta toisensa alistumaan ulkopuolisten valloittajien politiikkaan. Vuosisatojen aikana sitä ovat hallinneet ruotsalaiset, venäläiset ja suomalaiset.

Tämän tästä uudelleen määrittelyn kohteeksi joutunut väestö on pakotettu usein myös piilottamaan tai unohtamaan oman alkuperäisen identiteetin ja ottamaan uuden tilalle. Näin ollen Inarin kohdalla on hankala puhua yhdestä kansallisesta identiteetistä tekemällä karkeita yleistyksiä. Inari alueineen on tarjonnut ristiriitaisia historioita, jakautuneita ja erilaisia identiteettejä.

Inarin geopoliittinen sijainti niin sanotusti Idän ja Lännen välissä voi olla haasteellisuutensa lisäksi myös voimavara. Kansallisen identiteetin ja minäkuvan rakentamisprosessiin sisältyy tyypillisesti oma lukunsa myyttejä kansan alkuperästä, ainutlaatuisuudesta ja kunniakkaasta menneisyydestä. Idän ja Lännen välisssä oleva Inari ja inarinsaamelaiset ovat erityisasemassa, sillä he toimivat siltana eri väestöryhmien välissä.

Pohjoissaamelainen identiteetti tuli Inarissa tärkeäksi 1800-luvulla, Se alkoi näytellä tärkeää roolia Inarin minäkuvassa, vaikka onkin paradoksaalista, että uudet aatteet virtasivat Inariin etelästä käsin.

Pohjoissaamelaiset ovat saamelaisen kansallisen identiteetin rakentamisprosessissa käyttäneet muistia valikoidusti ja valinneet historiasta vain ne palat, jotka parhaiten sopivat heidän versioonsa saamenkansan suuresta kertomuksesta. Inarinsaamelaiset ovat siinä prosessissa painettu näkymättömiin. Inarin osalta tilanne on saatu näyttämään siltä, että 1800-luvulla Norjasta ja Ruotsista Suomeen muuttaneiden porosaamelaisten jälkeläiset ja sodan jälkeen Inariin asutetut koltat ovat alueen alkuperäisiä asukkaita.

Todellisuudessa pohja inarinsaamelaisten identiteetille on jo 1500-luvulta. Kuten tunnettu Lapin tutkija T.I. Itkonen osoittaa, inarinsaamelaisten historiaa voidaan seurata tuosta ajasta lähtien. Kahdeksan inarinsaamelaisen suvun kulttuuri muodosti selvästi erottuvan "inarinsaamelaisen yhteiskunnan" Inarin lapinkylän rajojen sisällä. Inarinsaamelaisten identiteetti alkoi rakentua. Inarinsaamelaisia arvostettiin osana Inarin historian kirjoitusta.

Eri aikakaudet eri aatteineen ovat muokanneet inarinsaamelaisten omaa kuvaa ja identiteettiä. Pohjoissaamelaisille tämä inarinsaamelaisten oman kulttuurin puolustaminen on ollut sellaista myrkkyä, jota vastaan he yrittävät käydä taistelua kynsin ja hampain.

Inarinsaamelaiset nykypäivän saamelaispolitiikassa

Inarinsaamelaisten minäkuvan muodostamista hankaloittaa paitsi sen historia myös monet sosiaaliset ja poliittiset ongelmat, joista varmasti näkyvin esimerkki on tällä hetkellä kahtiajako pohjoissaamelaisen heimonationalismin kannattajien ja inarinsaamelaismielisen väestön välillä. Pohjoissaamelaismielistä näkemystä dominoi ajatus kahdesta kulttuurisesti ja ideologisesti erilaisesta kokonaisuudesta, aidoista saamelaisista ja suomalaistuneista saamelaisista, joiksi inarinsaamelaiset luetaan. Pohjoissaamelaiset käyttävät tekosaamelaisiksi leimaamiaan inarinsaamelaisia oman aitosaamelaisuuden rajaamiseen korostamalla mielivaltaisesti väestöryhmien muka pohjattomia eroja: me olemme sitä mitä Avaskarin porukka ei ole ja toisin päin. Tätä eriseuraisuusviestiä sanoissa ja saamelaispoliittisessa käyttäytymisessä toistamalla vahvistetaan tietoisesti tai tiedostamatta sitä käsitystä että jonkinlainen raja - joko fyysinen tai mentaalinen - on olemassa. Samalla legitimoidaan kyseisen jako yleistäen kulttuuriset ja yksilölliset erot saman nimen alle.

Ei ole mikään salaisuus tai ihme, että inarinsaamelaiset itse ovat tässä ristipaineessa jakautuneita niin koko tämän yhteisön tasolla kuin monen kohdalla myös yksilöllisellä tasolla. Yhteisön tasolla inarinsaamelaisten yhteisö on jakautunut useaan saamelaispoliittiseen suuntaukseen. Osa kannattaa leimallisesti inarinsaamelaista suuntausta, jonka vahvin edustaja on Anu Avaskari. Vaikka hän sai saamelaiskäräjävaaleissa eniten ääniä kaikista ehdokkaista, hänet syrjäytettiin käräjien hallituksen vaaleissa.

Toinen saamelaispoliittinen suuntaus inarinsaamelaisten keskuudessa kannattaa pohjoissaamelaista leimaa kantavaa yleissaamelaisuutta. Voitaisiin puhua myös pansaamelaisuudesta, mutta kumpaakaan näistä nimityksistä ei käytetä. Suuntauksen kannattajat katsovat että inarinsaamelaisten etuja voidaan parhaiten ajaa yhteistyössä pohjoissaamelaisten ja näiden politiikkaa tukevien kolttien kanssa. Näitä saamelaiskäräjävaaleissa vähemmän ääni keränneitä yhteistyöhakuisia inarinsaamelaisia on käräjäedustajien pohjoissaamelaisen ja kolttasaamelaisen enemmistön voimalla valittu saamelaiskäräjien hallitukseen, jossa he korvaavat käräjävaaleissa suuremman kannatuksen saaneet, mutta yhteistyökyvyttömiksi leimatut inarinsaamelaislinjan edustajat.

Lisäksi inarinsaamelaisten keskuudessa voidaan nähdä linja joka tähtää jonkinlaiseen puolueettomuuteen yhteistyöhakuisen ja inarinsaamelaisleimaisen politiikan välissä. Tämän suuntauksen edustajana saamelaiskäräjille valittiin Haikosena tunnettu Jouni Aikio.

Ristipaineen aiheuttama yksilöiden sisäinen jakautuminen identiteetin ja saamelaispoliittisten valintojen osalta näkyy inarinsaamelaisten keskuudessa monin tavoin. Leimallisesti inarinsaamelaista politiikkaa ajavien käräjäedustajien asema ei ole kiitettävä. Heidän linjanvalintansa on aiheuttanut sen syrjinnän joka on tuominnut heidät ikuiseen oppositioon. Epäilemättä ei ole helppoa vastustaa saamelaiskäräjien inarinsaamelaisia syrjiviä ehdotuksia ja kannanottoja, jotka heikkouksiensa ohella saattavat sisältää paljon kannatettaviakin asioita.

Yhteistyöhakuisia inarinsaamelaisia edustajia vetää kahteen suuntaan heidän pyrkimyksensä toisaalta edistää inarinsaamelaisten asioita, ja toisaalta tehdä sen nimenomaan tukemalla pohjoissaamelaisten ja kolttien muodostaman voimaliiton usein inarinsaamelaisia syrjivää politiikkaa. Helpotusta tuo se, että kielteinen huomio kiinnitetään nimenomaan inarinsaamelaisen linjan oppositioasenteeseen, kun sen sijaan yhteistyölinjan edustajat saavat osansa yhteistyöhaluisille tarjoutuvista luottamuspaikoista ja voivat esiintyä valitsijoiden silmissä joustavina, poliittisia tuloksia tuovina realisteina.

Laajemman inarinsaamelaisen äänestäjäkunnan keskuudessa ristipaineen aiheuttama jakolinja näkyy mm. kiinnostuksen puutteena saamelaispolitiikkaa kohtaan, äänestämättömyytenä, sekä tietenkin jakautumisena edellä hahmoteltujen suuntausten kannattajiksi.

Lopuksi

Inarinsaameliset ovat omaleimainen kansa, jonka historia ja kansallinen identiteetti poikkeaa monessa suhteessa porosaamelaisista. Tämän vuoksi Saamelaiskäräjillä valtaapitävien porossaamelaisten on ollut vaikea hyväksyä heitä vertaisinaan. Toisaalta erot selittävät myös sen, miksi inarinsaamelaiset eivät koe omakseen Norjan Ruotsin ja Suomen alueille jakautuneiden pohjoissaamelaisten hanketta yhteispohjoismaiseen Suursaamenmaan rakentamiseksi. Inarinsaamelaisia on yritetty painostaa hyväksymään pohjoissaamelaisten ajama malli ILOn sopimuksen ratifioimiseksi siten, että he joutuisivat luovuttamaan luonnonvarojensa päätöksenteon pohjoissaamelaisenemmistöiselle saamelaiskäräjille. On täysin ymmärrettävää, että monet inarinsaamelaiset eivät voi kannattaa sitä, että näin virallistettaisiin keinotekoinen, historiaan perustumaton käsitys heidän historiallisten alueidensa omistuksesta ja hallinnosta.