Seuraavassa lyhyt johdanto näillä sivuilla olevien kirjoitusten keskeisiin teemoihin: Ylä-Lapin maaoikeuskysymykseen ja porojen ylilaidunnukseen.

Ylä-Lapin maaoikeuskysymys ja ILO-sopimus

Kirjoituksia saamelaispolitiikasta
Kirjoituksia maaoikeuskysymyksestä

Saamelaiskäräjät on viime vuosina vaatinut, että alkuperäis- ja heimokansoja koskevan kansainvälisen ILO-sopimuksen nojalla Suomen on palautettava saamelaisväestölle oikeus maahan, veteen ja elinkeinoon. Tavoitteena on ollut, että ensisijainen oikeus käyttää maata ja vettä ns. saamelaiselinkeinojen harjoittamiseen olisi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, ns. saamelaisrekisteriin, merkityillä saamelaisilla. Taka-alalle on jäänyt saamenkielen ja saamelaiskulttuurin aseman parantaminen

Saamelaisten lisäksi porotaloutta ja muita lappalaiselinkeinoja ovat harjoittaneet perinteisesti myös pohjoisimpien kuntien alueella asuneet suomalaiset ja ns. verolappalaisten suomenkieliset jälkeläiset, joita saamelaiskäräjät eivät ole hyväksyneet saamelaisrekisteriin. Saamelaisrekisteriin hyväksytyistä läheskään kaikki eivät edusta Suomen alkuperäistä saamelaisväestöä, sillä monet heistä polveutuvat Norjasta 1800-luvun puolivälin jälkeen saapuneista porosaamelaisista. Saamelaisrekisterin edustama väestö edustaa pikemminkin kielellistä vähemmistöä kuin sellaista kansaa, joka olisi yhtäjaksoisesti asuttanut saamelaisaluetta ja voisi ILO-sopimukseen vedoten vaatia maiden palauttamista. Tätä päätelmää tukee viimeisimmät saamelaisalueen asutushistoriaa koskevat tutkimukset (mm. Enbuske).

Tähän mennessä ei ole pyritty arvioimaan asiakirjojen perusteella kenelle maihin ja vesiin liittyvien oikeuksien saamelaisten kotiseutualueella tulisi kuulua. Tämä keskeinen kysymys on sivuutettu siten, että on keskitytty perustelemaan lukuisia muutosesityksiä eri lakeihin ainoastaan ILO-sopimusta tulkiten, ikään kuin kysymys olisi kansasta, jolta puuttuu kirjoitettu historia, asiakirjanäytöt ja ylipäätänsä sivistysvaltioiden käsitys sivilisaatiosta. ILO-sopimus on tarkoitettu alkukantaisissa oloissa ja alistetussa asemassa elävien alkuperäis- ja heimokansojen tueksi. Siihen vetoaminen maaoikeuskysymyksessä ei ole kovin perusteltua jo senkään vuoksi, että valtaosa Suomen saamelaisista saa toimeentulonsa ns. saamelaiselinkeinojen ulkopuolelta. Viimeisempien tietojen mukaan Suomen saamelaisväestöstä enää n. 2-3 % saa toimeentulonsa peruselinkeinoista. Suomen saamelaisväestö on jo pitkään elänyt täysin tasavertaisessa asemassa valtaväestön kanssa, käytettiinpä sitten mittarina taloudellista, yhteiskunnallista tai oikeudellista asemaa.

Porojen ylilaidunnus

Kirjoituksia porotaloudesta

Porojen määrä on Ylä-Lapissa jo pitkään ollut suurempi kuin mitä laitumet kestävät. Porokannan liian suuri kasvu yhdessä ankarien luonnonolosuhteiden kanssa 1960 - 1970 -lukujen taitteessa aiheutti porokannan laskun, kun jäkälälaitumet kuluivat loppuun. Kun porokanta oli aallonpohjassa, jäkälikkö ehti elpyä ja uusi porokannan kasvu pääsi alulle. Nykyisin tämä luontainen kannansäätelymekanismi ei toimi, sillä porojen luontaisen talviravinnon vähenemistä on pyritty yhä enenevässä määrin korvaamaan tehostamalla talviruokintaa. Poronhoidon kannattavuus perustuu kuitenkin edelleen poron kykyyn hankkia suurin osa käyttämästään talviravinnosta omatoimisesti luonnosta. Ravintoekologisina minimitekijöinä ovat jäkälän, lupon ja metsälauhan riittävyys ja saatavuus talviolosuhteissa. Suuri porokanta kuluttaa jäkälikköjä, jonka seurauksena lisäruokintaan joudutaan siirtymään jo varhaisessa vaiheessa syyskaudella. Porojen laidunnuspaine onkin kasvanut nykyään sellaisiin mittoihin, että metsän hakkuiden aihettamat laidunvähennykset alkavat olla marginaalisia.

Porojen ylilaidunnus näkyy selkeästi Suomen ja Norjan rajalla. Kuva Pulmankijärven eteläpuolelta.

Pahoin kuluneiden laitumien tila kohenee vain, jos porojen määrää vähennetään. Siihen poromiehet eivät kuitenkaan ole valmiita ilman valtion tukea. Osa poromiehistä myös väittää laitumien kulumisen pääsyyllisen olevan luonnon muu tehokäyttö: laitumia ei voida käyttää tasaisesti muun maankäytön vuoksi, mikä johtaa kulumiseen. Laidunten kulumisen johdosta myös saamelaisten kotiseutualueella on ajauduttu laajamittaiseen keinoruokintaan, mikä on ollut tapana etelämpänä jo pitkään.