Saamelaiskäräjälaki taas eduskunnassa

Seurasin eduskunnan lähetekeskustelua saamelaiskäräjälaista. Keskustelussa ilmeni, että joidenkin kansanedustajien perustiedot nykylaista ovat virheellisiä, ja jopa käsitykset saamelaisuudesta vaikuttavat stereotyyppisiltä.

Lakiesitys on muuttunut joiltakin osin Marinin hallituksen esitykseseen verrattuna:
1) heikentämiskielto (9§) on muuttunut sanamuodoltaan hieman
2) mahdollisuutta valittaa vaalikelpoisuudesta korkeimpaan hallinto-oikeuteen on helpotettu.
Nämä muutokset ovat erittäin pieniä eivätkä tuo kaivattua parannusta saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon toimivuuteen. Jos lakiesitys menee läpi ilman merkittäviä muutoksia, niin jatkossakin osa saamelaisista jätetään vaaliluettelon ulkopuolelle. Syrjityt tulevat valittamaan kohtelustaan eikä Suomi pääse eroon ikävästä kansainvälisestä huomiosta. Kaikesta kauniista alkuperäiskansapuheesta huolimatta päämääränä näyttää olevan legitimoida eräille saamelaisryhmille muita edullisemmat ehdot länsimaisen elämäntavan toteuttamiseen.

Lappalaiskriteeri

Nykylaissa olevan lappalaiskriteerin mukaan vaaliluetteloon pääsee tunturi-, metsä- ja kalastajalappalaiseksi merkittyjen henkilöiden jälkeläiset maa-, veronkanto- ja henkikirjojen perusteella. Lappalaiskriteeriä ei tule poistaa eikä mikään kansainvälinen taho ole sen poistamista esittänyt. On syytä muistaa, että ILO-sopimuksessa alkuperäiskansalla tarkoitetaan väetöä, joka on asuttanut aluetta ennen nykyisten valtiorajojen muodostumista. Lappalaiskriteeriä on kutsuttu myös polveutumiskriteeriksi, sillä sen tarkoituksena on hyväksyä alkuperäiskansan joukkoon juuri ne, joilla on asiakirjanäyttö polveutumisesta alueen alkuperäisestä väestöstä.

Joillakin kansanedustajilla on selvästi virheellinen käsitys lappalaiskriteeristä. Kuvitellaan, että se olisi tullut lakiin vastoin saamelaisten tahtoa. Näin ei ole, vaan päinvastoin se on säädetty nimenomaan saamelaisten aloitteesta. Eduskunta kuitenkin poisti lappalaiskriteerille asetetun takarajan ja tästä syystä saamelaiskäräjät on sitä alkanut vastustaa. Lappalaiskriteeri haluttiin lakiin siksi, että se yhdistää saamelaisuuden vanhoihin lapinkylien hallitsemiin maihin - maihin joita saamelaiskäräjät haluaisi hallita. Lapinkylien todelliset jälkeläiset ovat kuitenkin niitä, joita saamelaiskäräjät eivät halua vaaliluetteloon.

Uudistettu kielikriteeri ei laajenna saamelaismääritelmää

Monet kansanedustajat tuntuvat omaksuneen saamelaiskäräjien johdon väitteet siitä, että lain kielikriteerin muuttaminen tarkoittaa myös sen laajentamista yhdellä sukupolvella. Näin ei ole, sillä kielikriteeri on ulottunut jo vuodesta 1999 asti neljänteen sukupolveen (KHO:1999:55). Edellisissä vaaleissa saamelaiskäräjien vaalilautakunta ryhtyi tulkitsemaan nykylakia vastoin vallitsevaa oikeuskäytäntöä siten, että kielikriteeri ulottuu vain kolmanteen sukupolveen. Tämä on johtanut vaalikelpoisuuden hylkäämisiin ja valituksiin, joita käsitellään vieläkin KHO:ssa. Valitusten lopputulosta kannattaa vielä odottaa, sillä silloin saadaan selvyys siitä onko lain tulkinta todella muuttunut. Olen kuitenkin lähes varma, että KHO pitää tulkinnan ennallaan.

Uuden lain myötä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ei siis tule yhtään uutta saamelaista. Päin vastoin sieltä tullaan poistamaan ihmisiä - voidaan puhua puhdistuksesta. Oikeusministeriön mukaan 100-200 ihmistä on vaaliluettelossa kokonaan tai osittain lappalaiskriteerin perusteella ja siten vaarassa tulla poistetuksi vaaliluettelosta.

Äänioikeus on taattava kaikille vaalikelpoisille

Edelliset saamelaiskäräjävaalit järjestettiin siten, että edellisten vaalien ääniharavalta evättiin oikeus asettua ehdolle. Tämä onnistui siten, että vaalit järjestettiin pian vaaliluetteloon hakeutumisen päätyttyä siten, että henkilöllä ei ollut mahdollisuutta saada vaalilautakunnan päätöstä oikaustua ennen vaaleja. Valitettavasti uusi lakiehdotus mahdollistaa vastaavan kaltaisen temppuilin.

Lakiehdotukseen olisi lisättävä selkeä määräys siitä, että vaaleja ei voi järjestää ennen kuin kaikki muutoksenhakulautakuntaan tehdyt valitukset on käsitelty. Lisäksi vaaliluettelomerkinnästä tulee tehdä pysyvä, koska muussa tapauksessa vaalikelpoisuus voidaan toistuvasti evätä henkilöiltä, joilla olisi siihen oikeus.

Onko vaaliluettelossa muita kuin saamelaisia?

Jälleen kerran eduskunnassa kuultiin väite, että saamelaisten asioista on päätynyt päättämään ihmisiä, joita saamelaisyhteisö ei tunnista saamelaiseksi. Tämä väite perustuu harhaiseen kuvitelmaan siitä, että saamelaiskäräjien vaalilautakunta, eli muutama yksittäinen henkilö, edustaisi kattavasti saamelaisyhteisöä. Vaalilautakunta poisti vaaliluettelosta edellisten vaalien ääniharavan, vaikka voisi kuvitella että yli 200 ääntä muutamasta tuhannesta äänestä olisi riittävä näyttö yhteisön saamelaiseksi tunnistamisesta. Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hyväksytyt ovat yksiselitteisesti lain edessä saamelaisia ja tämän kiistäminen kansanedustajan asemassa on hyvin arveluttavaa.

Saamelaisdemokratian kehittäminen

Kansanedustaja Markku Elstelä nosti puheenvuorossaan esiin sen, että saamelaisvähemmistöjen aseman vahvistamiseksi olisi hyvä muuttaa saamelaiskäräjien vaaleja siten, että mukana voisi olla poliittisia ryhmiä ja käytössä olisi suhteellinen vaalitapa. Tämän havainto on erittäin tärkeä ja on huomionarvoista että lakiesityksessä ei ole mitään sääntöjä sille miten saamelaiskäräjien sisäinen demokratia toteutuu. Aivan minimivaatimus olisi säätää puheenjohtajien valinnasta siten että se toteutetaan samaan tapaan kuin kunnallisessa itsehallinnossa.

Ummehtuneet käsitykset saamelaisuudesta

Valitettavasti joillakin kansanedustajilla tuntuu olevan varsin stereotyyppinen kuva saamelaisuudesta. Kielikriteeriä puolustellaan sillä, että saamelaisuuteen pitää kasvaa elävässä kulttuuriyhteisössä. Entäs ne saamelaiset, jotka elävät ja kasvavat saamelaisalueen ulkopuolella? Eivätkö he saa olla saamelaisia tai ovatko he jotenkin muita huonompia saamelaisia?

Nykysaamelaisuus ei vastaa matkailumarkkinoinnin vaalimaa kuvaa kansallispukuun pukeutuvasta poronhoitajasta. Saamelaisia elää kaikkialla Suomessa ja he ovat samoissa ammateissa ja elämäntavoiltaan samanlaisia kuin suomalaiset. On hyvin kolonialistista vaatia saamelaisia elämään kuten heidän esi-isänsä elivät. Palaan ILO-sopimukseen; se ei edellytä alkuperäiskansalta minkäänlaista alkuperäistä elämäntapaa tai kulttuuria, vaan ainoastaan polveutumisen ja itse-identifikaation.

Lopuksi

Suurin osa Suomen lähes 10 000:sta saamelaisesta asuu tänä päivänä muualla kuin saamelaisalueella. Valitettavasti elävän saamen kielen ja kulttuurin kannalta kieltä ylläpitäneet sukuyhteisöt alkavat olla kohta historiaa, eikä hallituksen esitys niitä elävöitä sen enempää. Saamelaismääritelmää edelleen kaventamalla ei vähiksi käyneitä saamenkielisiä sukuyhteisöjä pelasteta.

Ahtaalla saamelaismääritelmällä pyritään pohjimmiltaan ainoastaan siirtämään luonnonvarojen hallintaa politisoidulle, etnisyyteen - ei alkuperäisyyteen - perustuvalle ryhmälle, jolla ei ole Suomessa mitään tekemistä ILOn yleissopimuksen tarkoittamalla alkuperäiskansalla, ja perusteilla, jotka ovat jyrkässä ristiriidassa sopimuksen oikeudellisten perusteiden kanssa (katso hallituksen esityksen 3§:n kohta 2)

Niin luonnonvarojen hallinnan kuin kulttuurin säilymisen edistämiseksi Suomen saamelaisten kaikkien ryhmien edun mukaista olisi nykyistäkin laajemman saamelaismääritelmän pohjalta tapahtuva rakentava yhteistyö. Siinä kaikille saamelaisille tarjoutuisi mahdollisuus edistää yhteisiä asioita ja harjoittaa omaa kulttuuriaan kunkin saamelaisyhteisön yhteisöllisen ja niiden jäsenten yksilöllisen identiteetin mukaisesti. Se turvaisi myös välttämättä tarpeellisesti enemmistön hyväksymät resurssit saamen kielen suojelemiselle ja kehitykselle. Saamen kieli elää siinä kuin mikä tahansa kieli.