Yhteenveto

Saamelaiskäräjälakityöryhmään nimeämisessä inarinsaamelaiset sivuutettiin lain valmistelusta ja puhevalta siirrettiin virkamiesten lisäksi saamelaiskäräjien kolmelle edustajalle ja hallituspuolueiden edustajille (Saamelaiskäräjälain uudistamisen taustasta). Koska lakiesityksessä on kyse inarinsaamelaisten alkuperäiskansaoikeuksiin vaikuttavista toimenpiteistä, olisi heidän tullut alkuperäiskansaoikeudessa kehittyneen vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen (FPIC) periaatteen mukaisesti olla mukana lain valmistelussa. Inarinsaamelaisten puuttuminen näkyy lainvalmistelussa siten, että lakiehdotus raajaa juuri heidän mahdollisuuksiaan osallistua saamelaiseen kulttuuri-itsehallintoon. Siten lain valmistelu ei vastaa hallituksen tavoitetta: "Hallitus kunnioittaa ja edistää kaikkien saamelaisten ja saamelaisryhmien kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien toteutumista ottaen huomioon kansainväliset sopimukset."

Kaikilla Suomessa asuvilla saamelaisryhmillä, jotka sitä haluavat, on yhtäläinen oikeus oman tahtonsa muodostamiseen ja äänensä esille tuomiseen julkisoikeudellisen luonteen omaavan itsehallintoelimensä kautta, ilman että toisilla saamelaisryhmillä olisi oikeus sitä tukahduttaa. Tämä koskee yhtä lailla inarinsaamelaisia, metsäsaamelaisia, porosaamelaisia, ja kolttasaamelaisia - millä nimellä katkeamattoman asuttamisen ja periytymisen periaatteiden mukaisesti ulkopuolistenkin objektiivisin seikkojen perusteella alkuperäisasukkaiksi ja -kansaksi tunnistamat väestöryhmät haluavatkin itseään kutsua.

Tarvitaan laaja saamelaisten olosuhteiden arviointi sekä ajan tasalla oleva saamelaisväestön laskenta. Ehdotan, että saamelaiskäräjälain valmistelu keskeytetään siksi ajaksi, kunnes avoimet kysymykset selvitetään ja arvioidaan. Tämän jälkeen lainvalmistelu käynnistetään uudestaan siten, että uudessa valmistelussa huomioidaan seuraavat seikat:

1. Suomessa monissa eri tutkimuksissa selvitetty Lapin asutus- ja oikeushistoria on oikea lähtökohta selvitettäessä alueen alkuperäiskansan alkuperää, rajauksia ja sen kansainvälisesti tunnustettuja oikeuksia. Tutkimusten mukaan ennen lappalaisiksi ja nykyään saamelaisiksi kutsutusta väestöstä osa täyttää kiistattomasti kansainvälisessä alkuperäiskansaoikeudessa määritellyt tunnusmerkit oman alueensa alkuperäiskansana. Tämä osa on rajattavissa objektiivisin perustein, eli sillä että he periytyvät alueensa ensimmäisenä asuttaneesta väestöstä, ja ovat asuttaneet aluetta katkeamattomasti. Tätä väestönosaa ei voi määritellä alueensa alkuperäiskansan ulkopuolelle millään kestävällä perusteella.

2. Joidenkin Suomessa asuvien saamelaisten kohdalla asema alkuperäiskansana perustuu vähemmässä määrin tai ei lainkaan katkeamattomaan asumiseen tai läsnäoloon nykyisellä asuinalueellaan, vaan muihin tunnusmerkkeihin, kuten asumiseen laajemmalla alueella, johon heidän nykyinen asuinalueensa sisältyy, perinteiseen, omintakeiseen kulttuuriin kuten kieleen, tapoihin ja luonnon hyödyntämiseen perustuvaan elämänmuotoon sekä vahvaan omaan käsitykseen siitä, että he muodostavat alkuperäiskansan.

3. Lapin alkuperäisten asukkaiden muinoin asuttamien lapinkylien alue on nykyistä saamelaisaluetta suurempi. Alueen laajuus ja sen asukkaat on selvitetty mm. useissa oikeusministeriön tilaamissa tutkimuksissa ja myöhemmin muun muassa Matti Enbusken väitöskirjassa (2008). Tutkimustieto on ainoa hyväksyttävä kansainvälisoikeudellinen peruste ihmisoikeuksien ja alkuperäiskansan käsittelylle.

4. Ratkaisevaa alkuperäiskansa-aseman kannalta ei ole se, mitä nimeä alkuperäiskansayhteisö- tai ryhmä on milloinkin käyttänyt tai mitä se tai osa siitä tällä hetkellä käyttää itsestään, tai mitä nimitystä muut ovat siitä käyttäneet tai nykyään käyttävät. Ratkaisevaa yhteisön tunnustamisessa alkuperäiskansaksi pääväestön valtion taholta, ovat kokonaisvaltaisessa objektiivisessa tarkastelussa havaittavissa olevat, ILO169:n ja muiden kansainvälisen alkuperäisoikeuden lähteiden mukaiset tosiseikat, kuten yhteisön tosiasiallisen asutushistoria ja periytyminen, sekä yhteisön oma käsitys, jonka mukaan se on alkuperäiskansa. Yksilön kohdalla ratkaisevaa on yksilön identifioituminen tällaiseen alkuperäiskansayhteisöön kuuluvaksi ja yhteisön yksilöön kohdistuva, syrjimätön tunnistaminen ja tunnustaminen yhteisöön kuuluvaksi.

Näyttö omasta tai esivanhemman kielitaidosta

Lakiehdotuksen mukaan ensisijaisena näyttönä hakijan tai tämän vanhemman, isovanhemman tai isoisovanhemman kielitaidosta olisi Pohjoismaiden saamelaisneuvoston Suomen jaoston vuonna 1962 suorittama väestölaskenta, jonka tulokset on julkaistu Erkki Nickulin tilastotieteen pro gradu työnä vuonna 1968. Väestölaskennan luettelo saamelaisista on puutteellinen, ja esimerkiksi inarinsaamelaisten sukujen jälkeläisistä tavoitettiin väestölaskennassa korkeintaan neljännes.

Esityksessä tunnustetaan, että väestölaskennan tiedot ovat puutteellisia ja ehdotetaan, että muu luotettava selvitys voisi kelvata näytöksi esivanhemman kielitaidosta. Samalla rajataan pois yksityiset selvitykset ja todistukset täsmentämättä mikä näyttö voidaan katsoa riittäväksi. Rajaukset tulevat estämään asiakirjojen sisältämän näytön alkuperäiskansan jäsenyydestä. Esitystä tulisi muuttaa siten, että riittäväksi näytöksi katsotaan myös äänioikeushakemusta varten laaditut selvitykset ja todistukset vanhemman, isovanhemman tai isoisovanhemman saamen kielen taidosta yhdessä polveutumisen osoittavan asiakirjanäytön kanssa, kuten KHO on päätöksissään linjannut. Tämän turvaamiseksi nykylain ns. lappalaiskriteeri tulisi säilyttää osana vaalikelpoisuuden määritelmää. Suomessa saamen kieli on voinut olla rekisteröitynä äidinkielenä vasta muutaman vuosikymmenen ajan, joten kieli ei voi olla saamelaisen alkuperäiskansa-aseman ensisijainen ja muut poissulkeva kriteeri. Koska kielen osalta näyttö monen sukupolven takaa voi olla mahdotonta perustella minkään viranomaisrekisterin avulla, on jatkossakin oltava mahdollista harkita näyttöä kokonaisharkintaan perustuen KHO:n ja perustuslakivaliokunnan (KHO 2011:81 ja PeVM 12/2014 vp) ihmisoikeusmyönteistä tulkintaa korostavien linjausten mukaisesti. Ehdotan, että maininta kokonaisharkinnan käyttämisestä näyttöä arvioitaessa lisätään saamelaiskäräjälakiin.

Hyväksyttävää näyttöä saamelaisuudesta on välttämätöntä selkiyttää ja laajentaa vuoden 1962 väestölaskennasta. Esitys johtaisi siihen, että vaalikelpoisiksi ei katsottaisi kaikkia henkilöitä, jotka voitaisiin periytymisensä ja yhtäjaksoisen alueella asumisen perusteella lukea inarinsaamelaiseen alkuperäiskansaryhmään kuuluviksi. Tällaisia henkilöitä on karkean arvion mukaan enintään 2000. Asian selvittämiseksi tulisi suorittaa uusi, kriittisen tarkastelun kestävä saamelaisten väestönlaskenta.

Ehdotettu saamelaismääritelmä tiputtaa seuraavan sukupolven aikana inarinsaamelaisten lapset rekisteristä sen vuoksi, että heillä on jo matkaa määritelmän tarkoittamaan esivanhemman kielen käyttöön. Kun lisäksi huomioidaan ehdotuksessa oleva mahdollisuus poistaa vaaliluettelosta ne saamelaiset, jotka eivät ole viimeisimmissä toimeenpannuissa vaaleissa käyttäneet äänioikeuttaan, esitys tulee estämään monien saamelaisten pääsyn vaaliluetteloon.

Vaalikelpoisuus suhteessa perustuslakiin

Ehdotettu määritelmä vaalikelpoisuudesta johtaisi saman väestön jakamiseen sattumanvaraisesti, jopa saman suvun sisällä, vaalikelpoisiin ja vaaliluettelon ulkopuolisiin. Tämä on vastoin perustuslain 6 §:n asettamaa kieltoa asettaa ihmisiä eri asemaan lain edessä. Kyse on kansalaisten oikeuksista ja heidän identiteetistään. Saamelaisuus on yksilölle jäsenyyttä julkiseen päätöksentekoon, mikä on pohjimmiltaan yksilön oikeus.

Saamelaiskäräjille ollaan siirtämässä päätösvaltaa saamelaisalueen arkeen vaikuttaviin hankkeisiin, jotka voivat koskea myös alueen muita saamelaisryhmiä kuin vaaliluettelossa olevia saamelaisia. Päätösvaltaa ollaan antamassa myös saamelaisalueen ulkopuolella asuville saamelaisille. Perustuslain 2 §:n mukaan kansanvaltaan sisältyy kansalaisen oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Lakiesityksessä päätösvaltaa ei uloteta kaikkiin saamelaisiin, vaan vuoden 1962 väestölaskennalla rajoitettuun joukkoon, mikä asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan lain edessä. Perustuslain 14 §:n 4 momentin mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Senkin mukaan saman taustan omaavia ei voida eristää päätöksenteosta.

Saamelaiskäräjien tehtävät

Perusoikeusvaatimusten vuoksi saamelaiskäräjien tehtävistä ja toimista on säädettävä tarkkarajaisesti ja täsmällisesti suoraan erityislaeissa, jotta eri perusoikeuksien asema ja suoja on turvattu, ja jotta laki olisi ylipäänsä perusoikeuksien kannalta hyväksyttävä. Tämä on otettava huomioon hallituksen esityksen 5 §:n saamelaiskäräjien yleistä toimivaltaa rajattaessa. Työryhmän mietinnössä mainitaan erityislainsäädännön harmonisoiminen vastaamaan heikentämiskieltoa, mutta ei yksilöidä tai pohdita mitä kaikkea erityislainsäädäntöä heikentämiskielto tulisi koskemaan.

Laveasti määritelty toimivalta yhdessä neuvotteluvelvoitteen ja siihen kytketyn heikentämiskiellon kanssa tarkoittaa sitä, että lakiesitys on ristiriidassa muun lainsäädännön kanssa. Esimerkiksi kunnalla olevaa toimivaltaa elinkeinojen kehittämiseksi ei voida poistaa tai kaventaa saamelaiskäräjälain muutoksella, tai maksullisten maastoliikennelupien sääntely ei voi poiketa maastoliikennelain ja -asetuksen turvaamista oikeuksista. Ei myöskään ole perusteita metsästys- ja kalastusoikeuksien kaventamiseen ohi lainsäädännön pyrittäessä kehittämään saamelaisten kulttuuri- ja elinkeino-oikeuksia. Saamelaiskäräjien toimivallan rajat olisi määriteltävä lailla yksiselitteisesti niiltä osin, kun saamelaiskäräjien päätöksillä tai oikeudellisesti sitovilla lausunnoilla vaikutetaan kansalaisten perustuslain suojaamin oikeuksiin, kuten elinkeinonharjoittamiseen.

Yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoite

Ehdotetun säännöksen mukaan viranomaisen tai muun julkisia hallintotehtäviä hoitavan tulisi 9 §:ssä tarkoitettuja toimenpiteitä suunnitellessaan ja toteuttaessaan edistää saamelaisten oikeuksien toteutumista sekä kulttuuria ja estää toimenpiteestä johtuvia kielteisiä vaikutuksia. Kyse on saamelaiskulttuurin heikentämiskiellosta. Neuvotteluvelvoite siirtäisi käräjien toimivallan piiriin kaikki ne asiat, jotka koskevat viranomaisten, kuntien, paliskuntien, kalastuskuntien, metsästysseurojen, yhteismetsien, kalastusalueiden jne. toimintaa saamelaisalueella. Saamelaiskäräjät saisi veto-oikeuden estää minkä tahansa saamelaiskulttuurin piiriin katsomansa hankkeen etenemisen. Lakiehdotuksessa korostetaan sitä, että perinteiset saamelaiset elinkeinot kuuluvat saamelaiskulttuuriin piiriin, jolloin kaikki niitä koskevat hankkeet olisivat heikentämiskiellon piirissä. Kielen perusteella määritetyillä saamelaisilla ei voi ryhmänä olla lakiin perustuvaa edellytystä saada tällaista eritysasemaa lain edessä. Tämä olisi vastoin suomalaista oikeusjärjestystä, sillä maanomistajilla sekä paikallisella väestöllä on erityis- sekä rasiteperustaisia oikeuksia käytännöllisesti katsoen kaikella valtion maalla.

Saamelaisten perinteisten elinkeinojen harjoittaminen on osa heidän kulttuuriaan, jota ihmisoikeussopimukset suojaavat. Sopimuksen mukainen suoja ei tarkoita muita käyttömuotoja ja muuta väestöä poissulkevaa oikeutta harjoittaa ns. perinteisiä saamelaiselinkeinoja. Esityksen 9 § tulisi kirjoittaa siten, että eri käyttömuodot voitaisiin yhteensovittaa siten, että suojan piirissä oleva perinteinen elinkeino ei vaarannu, harjoittipa sitä saamelainen tai joku muu.

Saamelaisten kotiseutualueella on poronhoidon lisäksi pitkät perinteet sekä saamelaisten että enemmistönä olevien muiden suomalaisten harjoittamalla metsästyksellä ja kalastuksella. Metsästys ja kalastus on kuitenkin varsinaisena ammattina enää muutamalla henkilöllä. Metsästyksen ja kalastuksen varsinainen merkitys onkin lähinnä saaliin kotitarvekäytön puolella sekä liitännäiselinkeinona. Paikalliselle väestölle saamelaiset mukaan lukien on jo nyt turvattu täysi perusoikeussuoja varallisuusarvoina etuuksina tai suoraan omistuksen nojalla. Saamelaisalueella väestöön ei voida millään perusteella soveltaa eri kohtelua kuin muualla maassa.

Perinteisen poronhoidon, metsästyksen ja kalastuksen turvaamiseksi saamelaisilla on samoin kuin muillakin paikallisilla asukkailla oikeus harjoittaa poronhoitoa maan omistus- ja hallintaoikeudesta riippumatta sekä oikeus metsästää kotikunnassaan olevilla valtion mailla ja kalastaa kolmessa pohjoisessa kunnassa olevilla valtion vesialueilla. On syytä huomata, että saamelaisten kotiseutualueella vakinaisesti asuvasta saamelaista alkuperää olevasta väestöstä enää 2-3 % harjoittaa porotaloutta päätoimisesti. Ei ole tarkoituksenmukaista, että valtion metsämaiden käyttöä rajattaisiin näin pienen vähemmistön etuoikeuksien turvaamiseksi.

Lakiluonnos herättää kysymyksen, miten hallinnollisella lailla voidaan säännellä asioita, jotka ovat aineellisoikeudellisia ja muissa laeissa lähtökohdaltaan tyhjentävästi säänneltyjä. Jos saamelaiskäräjille nyt annettaisi esityksen mukaisesti päätösvaltaa monien saamelaisalueen hankkeiden osalta, kaikkien erillislakien pitäisi sisältää määräykset siitä, millä edellytyksillä toiminta voi alkaa, sitä voidaan harjoittaa jne., vaikka saamelaiskäräjät vastustaisivat.

Heikentämiskielto tulisi poistaa lakiesityksestä. Saamelaiset osallistuvat jo tällä hetkellä luonnonvarojen hallintaan myös maanomistajina, joilla on laajat nautintaoikeudet valtion vesien kalastuksiin. Sen lisäksi he ovat mukana yhteismetsissä osakkaina, kalastuskunnissa, metsästysseuroissa ja paliskunnissa yhdenvertaisesti muiden kanssa. Lakiesityksen perusteluista puuttuu sellainen olosuhteiden kuvaus, joka osoittaisi, että heikentämiskielto on välttämätön saamelaiskulttuurin turvaamiseksi.

Luottamustoimet

Lakiehdotus ei määrittele riittävällä tarkkuudella sitä, miten saamelaiskäräjien toimielimet valitaan. Saamelaiskäräjien toiminnassa on toistuvasti ilmennyt, että luottamustoimien valinnassa paljon ääniä saaneet saamelaiskäräjien jäsenet sivuutetaan kokonaan, koska luottamushenkilöiden valinnoissa ei käytetä suhteellista vaalitapaa. Ehdotan, että saamelaiskäräjien hallituksen ja muiden luottamushenkilöiden valinnan osalta ehdotusta muutetaan siten, että valinnat toimitetaan samaan tapaan kuin kuntalain 105 § mukaan luottamushenkilöiden vaaleissa. Vaali toimitetaan suhteellisena, jos sitä vaatii läsnä olevista toimielimen jäsenistä vähintään määrä, joka saadaan jakamalla läsnä olevien lukumäärä valittavien lukumäärällä lisättynä yhdellä. Mahdollisuus suhteelliseen vaalitapaan vahvistaisi eri ryhmien osallistumista kulttuuri-itsehallinnon toteuttamiseen ja lisäisi luottamusta demokratian toteutumiseen saamelaiskäräjien toiminnassa.

Vaalilautakunta

Ryhmäidentifikaatiota ehdotetaan vahvistettavaksi laajentamalla vaalilautakunnan kokoonpanoa ja muuttamalla vaaliluetteloon merkitsemistä koskevan asian muutoksenhakua siten, että ensi asteessa asiasta tehtäisiin oikaisuvaatimus muutoksenhakulautakunnalle. Ehdotuksessa korostuu saamelaiskäräjien poliittinen rooli jokaisen saamelaisen oikeudellista intressiä ja identiteettiä koskevassa asiassa, sillä vaalilautakunta on saamelaiskäräjien nimittämä ja vain saamelaiskäräjät voi ehdottaa jäseniä muutoksenhakulautakuntaan. Lautakunnissa voi olla jäseninä käräjien toiminnassa mukana olevia henkilöitä. Tällaiset elimet eivät tulisi olemaan poliittisesti riippumattomia ja niiden myötä saamelaiskäräjien jäsenille tarjoutuisi mahdollisuus päästä valitsemaan äänioikeutettuja. Vaaliluetteloon hakijan oikeusturvan kannalta on tärkeää, että vaaleihin liittyvä säännös kirjoitetaan uudestaan, koska nyt esitetyssä menettelyssä on demokratian vastaisia elementtejä.

Vaalilautakunnan muodostuminen saamelaiskäräjien valitsemista henkilöistä on ongelmallista. Hakemuksia vaaliluetteloon pääsemiseksi on hylätty periaatteilla, jotka ovat johtaneet lukuisiin valituksiin KHO:lle, joka on joutunut oikaisemaan vaalilautakunnan virheellisiä päätöksiä. Yksilön identifiointi saamelaiseksi tulisi tapahtua oman saamelaisyhteisön toimesta polveutumista koskevaa asiakirjanäyttöä kunnioittaen. Ehdotuksen mukainen toiminta mahdollistaa, että esimerkiksi pohjoissaamelaiset voivat päättää, onko vaaliluetteloon hakenut henkilö inarinsaamelainen. Saamelaiskäräjälaissa tulisi määritellä riippumaton vaalilautakunta Norjan mallin mukaan. Tämä vastaisi oikeusvaltioperiaatetta tätä esitystä selvemmin.

Suhteellisuusperiaate vaalilautakunnan kokoonpanossa ei toteudu. Vaalilautakunnan kuntakiintiöistä tulisi luopua tai ne tulisi asettaa vastaamaan paremmin eri ryhmien suhteellisia osuuksia. Vaalilautakunnan valitsemisesta tulisi erikseen säätää vastaavasti kuten muiden luottamustoimien osalta siten, että suhteellisuusperiaate toteutuu. Suhteellisuusperiaate yhdessä vähimmäispaikkakiintiöiden kanssa edistäisi mahdollisuutta ryhmähyväksynnän toteutumiseen. Ryhmähyväksyntä ei välttämättä toteudu ja vaaliluettelon ulkopuolelle jää saamelaisia, jos kaikki saamelaisryhmät eivät ole edustettuna vaalilautakunnassa. Suuri määrä KHO:lle tehtyjä oikaisupyyntöjä osoittaa, että tätä on tapahtunut jo nykyisen lain aikana, eikä esitys korjaisi nykytilannetta.

Saamelaisten tunnistaminen omaan ryhmään kuuluviksi tapahtuu perinteisesti kunkin saamelaisryhmän omien sukujen parissa. Vaalilautakunnan kaltaisen toimielimen on mahdoton toteuttaa tämän kaltaista perinteistä ryhmähyväksyntää. Vaalilautakunnan toiminnan tulisi perustua jokaisen saamelaisen itseidentifikaation tukemiseen sekä lain tulkintaan ja saamelaisuuden toteamiseen asiakirjanäytön perusteella.

Laissa tulisi säätää tarkemmin vaalilautakunnan toiminnasta ja siitä, milloin hakemus vaaliluetteloon voidaan hylätä, jos lautakunta ei ole yksimielinen. Tällöin pitää huomioida, ettei sellaisten ryhmien edustajilla, joilla ei ole tuntemusta toisen saamelaisryhmän suvuista, olisi mahdollisuutta evätä toiseen saamelaisryhmään kuuluvaa hakijaa. Lakiehdotuksen 25 b § tulisi muuttaa siten, että itseoikaisu on mahdollinen vain vaalilautakunnan omasta aloitteesta ja vaalilautakunta ei voi tehdä itseoikaisua muutoksenhakulautakunnan tai KHO:n oikaisemaan päätökseen. Työryhmän esitys mahdollistaisi sen, että kuka tahansa saamelainen voi vaatia jonkun toisen poistamista vaaliluettelosta, mikä tulisi johtamaan vaalilautakunnan turhaan kuormittamiseen ja aiheuttaisi tarpeetonta epävarmuutta vaalikelpoisuudesta. Nykylain vallitessa saamelaiskäräjät on tehnyt KHO:n kumoamia lainvastaisia itseoikaisupäätöksiä ja laki tulisi korjata siten, että vaalilautakunta ei voisi harjoittaa koetun kaltaista mielivaltaa itseoikaisuja tehdessään.

Vaalien tuloksen määräytyminen

Lakiesityksessä on säädetty saamelaiskäräjien kokoonpanosta ja alueellisista kiintiöistä siten, että määrätyiltä alueilta tulee olla pakollinen vähimmäisedustus. Kiintiöinti ei vastaa saamelaisten äänioikeutettujen asukasmäärää kunnittain, joten se ei ole saamelaisten äänioikeutettujen jakautumisen osalta vaalin suhteellisuusperiaatteen mukainen. Suhteellisuuden takaamiseksi kuntakohtaiset vähimmäisjäsenyydet pitäisi korjata vastaamaan todellisuutta tai niistä tulisi luopua kokonaan. Tällä hetkellä enemmistö Suomen saamelaisista asuu saamelaisalueen ulkopuolella, joten myös heidät tulisi huomioida kiintiöistä säädettäessä.

Muutoksenhaku vaaliluetteloa koskevissa asioissa

Muutoksenhakulautakunta on rakennettava uudelleen. Sen jäseniksi on otettava selkeä enemmistö riippumattomia asiantuntijoita tuomarin vastuulla. Riippumattomuus edellyttää myös sitä, että vain osa lautakunnan jäsenistä nimitetään saamelaiskäräjien ehdotuksesta ja osa oikeusministeriön toimesta toisin kuin lakiesityksessä ehdotetaan. Saamelaiskäräjien esittämien ehdokkaiden valinnan tulisi tapahtua suhteellisuusperiaatetta kunnioittaen samoin kuin muiden saamelaiskäräjien luottamushenkilöiden. Muutoksenhakulautakunnan jäsenten valintamenettely voidaan määritellä kuten luottamushenkilöiden valinta kuntalain 105 §:ssa. Lisäksi tulee varmistaa, että kaikilla saamelaiskäräjien jäsenillä on mahdollisuus esittää ehdokkaita saamelaiskäräjien esittämiksi lautakunnan jäseniksi.

Muutoksenhakulautakunnan päätöksistä on voitava valittaa perustuslain 21 §:n mukaisesti edelleen rajoituksitta eikä mahdollisuutta saada valituslupaa tulisi rajata nyt esitetyllä tavalla. Ehdotuksessa mahdollisuus saada valituslupaa on rajatumpi kuin mitä säädetään yleisistä valituslupaperusteista oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa. Lakiesityksessä valitusluvan saaminen yksinomaan esittämällä perusteltu väite siitä, että päätös perustuu mielivaltaan tai syrjintään ja loukkaa siten yhdenvertaisuutta, on käytännössä mahdotonta, sillä vaalisalaisuuden ja yksityisyydensuojan johdosta valittajalla ei ole mahdollisuutta verrata omaa kohteluaan vaaliluetteloon päässeiden kohteluun.

Takaisin