Perustuslakivaliokunta järjesti saamelaisryhmille kuulemisen saamelaiskäräjälakiehdotuksesta. Heti aluksi Oikeusministeriön edustaja aloitti kertomalla lukuisista lakiehdotuksen hyvistä puolista aivan kuin hänen tehtävänsä olisi myydä laki kansanedustajille. Puheet olivat virkamiehen asemaan nähden jopa hieman uskomattomia. Hän kertoi aivan kirkkain silmin, että kielikriteeri laajenee, vaikka on itse ollut toimikunnassa, jonka laatimassa mietinnössä kerrotaan, että nykykäytännön mukaan kielikriteeri ulottuu jo neljänteen sukupolveen. Sama virkamies kehtasi vielä ihmetellä, että miksi lakiehdotukseen liittyy niin paljon väärinkäsityksiä - ei pidä syyttää peiliä, jos naama on vino.

Suurpään puheissa on kuitenkin yksi kohta, joka kannattaa huomioida: kunnollisia vaikutusarvioita saamelaismääritelmän muuttamisesta ei ole tehty, korkeintaan karkeita arvioita. Samalla kansainvälinen alkuperäiskansaoikeus edellyttää YK:n uusimpien tulkintojen mukaan perusteellisia vaikutusarvioita, kuten saamelaiskäräjien edustajat muistivat mainita. Yleisesti voi todeta, että tämänkaltainen kuuleminen on juuri sellaista toimintaa, jota kansaivälinen alkuperäiskansoikeus ja nk. FPIC periaate edellyttää. Oikeusministeriön tulkinta tosin on selvästi toinen, sillä heidän edustajansa mukaan neuvotteluja tulee käydä vain saamelaiskäräjien kanssa. On hienoa, että eduskunta näkee asian laajemmin ja ymmärtää sen, että myös käräjien syrjimät ryhmät on osallistettava päätöksentekoon. Toivottavasti tämä tarkoittaa myös sitä, että lopputuloksessa heidän näkemyksensä huomioidaan ja puuttuvat selvitykset saamelaismääritelmän muutoksen vaikutuksista tehdään.

On palautettava mieliin mitkä ovat käräjälakiesityksen lähtökohdat. Lakiehdotus on pitkälti saamelaiskäräjien toiveiden mukainen. Sen toteutuessa laista poistuisi saamelaismääritelmän lappalaispykälä ja siten Suomen laista häviäisi maininnat metsä- ja kalastajasaamelaisista - ryhmästä, jonka olemassaolo kaihertaa saamelaiskäräjien valtaeliittiä. Valmistelussa käräjien ulkopuolisia näkemyksiä ei ole huomioitu; pelkät kuulemiset ja lausuntokierrokset eivät riitä. Lakia on muutettu vain hieman Marinin hallituksen esitykseen verrattuna, mutta yksinomaan eduskunnan aloitteesta.

Inarinsaamelaisten näkökannat

Inarinsaamelaisten sekä metsäsaamelaisten edustajien puheet lakiehdotuksesta toivat selkeästi esiin näiden ryhmien heikon aseman. Heidät on joko suljettu kokonaan kulttuuri-itsehallinnon ulkopuolelle tai eristetty päätöksenteosta. Tämä asia on ratkaistava oikeudenmukaisesti. Kari Kyrö toi selkeästi esiin sen, että lakiin ehdotetut muutokset ovat lähinnä pientä näpertelyä. Vaalilautakunnan korvaava muutoksenhakuelin on edelleen pohjimmiltaan polittinen, ja toisin kuin muissa pohjoismaissa vaaliluetteloa koskevia päätöksiä ei tehdä virkavastuulla, kuten Jarmo Katajamaa toi esiin.

Inarinsaamelasten edustajat korostivat myös sitä, että kielikriteerin todeksi osoittaminen on edelleen hyvin vaikeaa. Tämän näyttökysymyksen nosti esiin myös Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, eikä oikeusministeriön edustajalla ollut oikeastaan mitään vastattavaa. Kehotan häntä lukemaan uudelleen edustamansa toimikunnan mietinnön KHO:n ratkaisukäytönnöstä ja muutenkin perehtymään siihen syvällisemmin. Lainvalmistelu olisi juuri oikea paikka pohtia sitä, mikä on riittävä näyttö saamelaisuudesta. Asian jättäminen saamelaiskäräjien ja tuomioistuomen päätettäväksi on johtanut tarpeettomaan vastakkainasetteluun ja siihen, että saamelaispoliitikot ovat leimanneet Korkeimman hallinto-oikeuden jonkinlaiseksi saamelaisten vastustajaksi. Näyttökysymys on ehdottamasti asia, joka tulisi käsitellä lain taustatöissä huolellisemmin kuin nyt on tehty.

Demokratiavaje

Useissa puheenvuoroissa, erityisesti Inka Kangasniemen puheenvuorossa tuotiin esiin saamelaiskäräjien sekä ulkoinen että sisäinen demokratiavaje. Aihe tuntui kiinnostavan myös kansanedustajia. Saamelaiskäräjävaalit käydään henkilövaalina, ilman puolueita tai listoja. Saamelaiskäräjien sisällä kuitenkin toimitaan epävirallisina ryhminä, jolloin vaalitulosta ei välttämättä kunnioiteta lainkaan. Suuria äänimääriä saavat ehdokkaat voidaan sivuuttaa päätöksenteosta enemmistön vallalla. Kuten Kangasniemi totesi: tämä johtaa rekenteelliseen syrjintään. Eräs esimerkki tästä on se, että kun valitaan inarinsaamelaisia käräjien toimielimiin tai vaikkapa totuus- ja sovintoprosessiin, muut ryhmät käytännössä valitsevat inarinsaamelaisten edustajat.

Kangasniemen puheenvuoro oli voimakas ja hänen ehdotuksensa olivat rakentavia. Demokratian peruspilari on poliittinen järjestäytyminen ja ilman demokratiaa saamelaiskäräjät ei ole legitiimi saamelaisten edustaja. Päätelmä on selvä: vaalitapa tulee muuttaa, poliittisen järjestäytymisen on oltava mahdollista myös käräjillä ja kaikkien saamelaisten osallistumisoikeus on turvattava.

Keskustelussa Oikeuministeriön edustaja Suurpää otti hieman yllättäen vahvan rooliin nykyjärjestelmän puolustamisessa kuulostaen erehdyttävästi saamelaiskäräjien edustajalta. Hän väitti, että asiaa on selvitetty ja päädytty siihen, että pienen äänestäjäkunnan ja kuntakiintiöiden takia suhteellista vaalitapaa ei voi ottaa käyttöön. Tämä on oikeusministeriön edustajalta varsin kummallista puhetta, siilä Suomessa on paljon kuntia, joissa on vähemmän asukkaita kuin saamelaisia. Ollaanko oikeusministeriössä toedella sitä mieltä, että nämä kunnat ovat liian pieniä suhteelliselle vaalitavalle?

Suurpään puheiden mukaansa saamelaisten parista ei ole noussut tarvetta listavaaleille - vaikka juuri kyseisessä kuulemistilaisuudessa tämä tarve tuli aivan ilmeiseksi. On vain jälleen todettava, että tämä asenne heijastelee Oikeusministeriön linjaa, jonka mukaan vain saamelaiskäräjien esittämät kannat edustavat saamelaisia - kaikki muu on hyttysen ininää herrojen korvissa. Tämä on harmillista, sillä oikeusministeriön tehtävä olisi perusoikeuksien turvaaminen ja edistäminen, eikä politikointi.

Vaalitavan muuttamista tulisi selvittää

Saamelaiskäräjien edustajat ovat olleet vaalitavan muuttamisen osalta varsin hiljaa. Välillä on vedottu kiireeseen, kun on kysytty, miksi asiaa ei ole korjattu. Johan tässä on toistakymmentä vuotta lakia yritetty muuttaa, eli kiireeseen on turha vedota. Saamelaiskäräjien hallituksen jäsen Tuomas-Aslak Juuso totesi, että suhteellinen vaalitapa johtaisi vallan päätymiseen saamelaisalueen ulkopuolisille saamelaisille.

Juusolle ja Suurpäälle pitää muistuttaa, että suhteellinen vaalitapa toimii Suomen kaikissa eduskuntavaaleisessa siten, että käytössä on vaalipiirit, joiden avulla on mahdollista määrittää miten paljon eri alueilta tulee edustajia. Myös kiintiöt ovat mahdollisia suhteellisen vaalitavan kanssa, ovathan saamelaiskäräjien edustajat itsekin olleet vaatimassa samanlaista kiintiöpaikkaa Suomen eduskuntaan kuin mitä Ahvenanmaalla on. Kannattaisiko tätäkin asiaa selvittää? Eduskunta voisi tilata kunnollisen tutkimuksen vaihtoehdoista riippumattomilta akateemisilta valtio-opin tutkijoilta.

Kansanedustajien kysyessä miten lakiesitys parantaa demokratiaa, olivat vastaukset varsin vaatimattomia. Mainittiin vaalibussi ja muutoksenhakulautakunta. Samalla jäi kertomatta se, että jatkossa kuka tahansa voi valittaa siitä, että joku toinen on otettu vaaliluetteloon ja tällainen henkilö voidaan poistaa vaaliluettelosta. Uusikaan laki ei takaisi sitä, että asetettujen valitusaikojen puitteissa tällaista päätöstä voisi enää oikaista ennen vaaleja.

Lopuksi

Lakimuutoksella on voittajia ja häviäjiä. Häviäjiä ovat he, joita ei hyväksytä vaaliluetteloon. Perustuslakivaliokunnan järjestämän kuulemisen pohjalta on selvää, että taustatyöt eivät ole kunnossa. Vaikutusarvioita ei ole tehty. Kieliperusteinen määritelmä perustuu 60-luvulla tehtyyn väestölaskentaan. Se ei ole luotettava ja nykyisten tutkimuseettisten periaatteiden mukaan sellaista tuskin tulisi edes käyttää ihmisten alkuperäisyyttä tai identiteettiä koskevissa päätöksissä. Huom. tutkimuksen kohteet eivät ole aikanaan olleet tietoisia, että yli puolivuosisataa tutkimuksen tekemisen jälkeen joku käyttää sen tuloksia tutkimuksen kohteena olleiden henkilöiden jälkeläisten etnisen alkuperän ja oikeuksien määrittämiseen. Olisi korkea aika tehdä kattava väestölaskenta sen selvittämiseksi ketkä Suomessa ovat saamelaisia.

Päättäjäjien tulisi tunnustaa, että Timosen toimikunnan työn pohjalta uutta lakia ei voi säätää. Lakiehdotus on liian puuttellinen niin sitältönsä kuin vaikutusten arvioinnin osalta. Edellä esitetyn lisäksi keskeinen kysymys on, että miten otetaan huomioon vaaliluetteloon ulkopuolelle jätettyjen saamelaisten oikeudet, kun käräjät tekevät heidän elinkeinojaan ja talouttaan koskevia päätöksiä?

Lisää aiheesta

Väitteitä saamelaiskäräjälaista
Lausunto eduskunnan Talousvaliokunnalle
Saamelaismääritelmä: mistä on kyse?
Demokratiavaje: mistä on kyse?
Lausunto saamelaiskäräjälakityöryhmän mietinnöstä