Perustietoa: Mitä on saamelaiskiista?

Käymieni keskustelujen pohjalta minulle on selvinnyt, että monilla kansanedustajilta ja virkamiehiltä puuttuu perustiedot siitä, mistä saamelaiskiistassa on kyse. Yritän paikata tämän puutteen.

Suomen nykyisellä alueella asuvat saamelaiset eivät edusta yhtä ja samaa yhteisöä, vaan useampia saamelaisia yhteisöjä. Kullakin näistä yhteisöistä on tai on ollut oma kielensä, niillä on oma historiallinen taustansa, perinteiset elinkeinonsa ja elämäntapansa, tyypilliset asunsa ja muut kulttuuriset tunnusmerkkinsä - lyhyesti sanoen omat kulttuurinsa, tai tarkemmin ottaen omat saamelaiset alakulttuurinsa.

Tutkijat ovat luokitelleet nämä yhteisöt käyttäen ensisijaisena niitä luonnehtivina ja erottavina tekijöinä niiden pääelinkeinoa ja siitä seurannutta elämäntapaa.

Metsä- ja kalastajasaamelaiset

Saamelaisuuden historiallisen kehityksen näkökulmasta näistä ryhmistä vanhimmat edustavat metsä- ja kalastajasaamelaisia. Näiden elinkeinoina on ollut peurojen - poron villin varhaismuodon - metsästys, ensisijaisesti ansoilla, kalastus, turkiseläinten pyynti ja luonnonantimien kerääminen. Asuinseutuina näillä saamelaisilla on ollut jokilaaksot sekä järvi ja metsäseudut - josta vanhempi nimike "metsälappalaiset", joka yhtä hyvin olisi voinut olla "metsästäjälappalaiset". Tällaiset nimikkeet ovat olleet tutkijoiden, ei näiden saamelaisväestöjen itsestään käyttämiä.

Metsä- ja kalastajasaamelaiset elivät alun perin ns. lapinkylänsä eli siidansa puitteissa suku- ja perhekohtaisilla mailla. Tiettyjä pyyntitoimia harjoitettiin yhdessä, mutta paljaan maan kaudella perheet siirtyivät omille alueilleen. Siellä he siirtyivät asuinpaikasta toiseen aina sen mukaan, missä luonnonantimien hyödyntäminen edellytti läsnäoloa. Tätä kiertoa tutkijat kutsuvat lyhyeksi vuotuiskierroksi.

Alkujaan metsä- ja kalastajasaamelaisperheet omistivat korkeintaan kourallisen kesytettyjä poroja, joita käytettiin ajokkaina, ja toisia apuna villipeurojen houkutuseläiminä ja hiivintäapuna niitä lähestyttäessä. Myöhemmässä vaiheessa useat metsä- ja kalastajasaamelaiset siirtyivät poronhoitajiksi. Porojen määrä laskettiin tällöin sadoissa, ja vuotuiskierto tapahtui pääosin metsämaiden puitteissa.

Inarinsaamelaiset

Metsä- ja kalastajasaamelaisiin luetaan Suomessa inarinsaamelaiset, joilla on oma kielensä, inarinsaame. On huomattava, että ilmaisu "Inarin saamelaiset" isolla alkukirjaimella ja sanavälillä tarkoittaa kaikkia Inarin kunnassa nykyään asuvia saamelaisia, edustivatpa nämä mitä saamelaista alakulttuuria tahansa. Ilmaisu "inarinsaamelaiset", pienellä alkukirjaimella ja yhteen kirjoitettuna, tarkoittaa Inarin alueella alun perin asuneiden metsä- ja kalastajasaamelaisten perillisiä.

Keminsaamelaiset

Historiallisella läsnäololla mitaten toinen vanha metsä- ja kalastajasaamelaiskulttuuri Suomessa on Keminsaamelaiset. Kemi ei tässä viittaa Kemiin paikkakuntana, vaan historialliseen Kemin lappiin eli Kemin lapinmaahan, joka aikoinaan kattoi enimmän osan nykyistä Lappia ja Kuusamoa, lukuun ottamatta Tornionjokilaaksoa, Käsivartta ja Utsjokea. Keminsaamelaisten joutuessa kosketuksiin Pohjanlahden rannikolta, Karjalasta ja Savosta ylämaihin nousevan kaski- ja uudisasutuskulttuurin kanssa nämä kulttuurit sekoittuivat toisiaan rikastuttaen, jolloin muodostui erilaisia versioita peräpohjalaisesta erätalonpoikaiskulttuurista.

Keminsaamen kieli - jonka arvellaan olleen läheistä sukua inarinsaamelle - hävisi lähes kokonaan jo 1700-luvulla, ja 1950-luvun alussa kukaan ei liene vastustellut kun eräs tutkija puhui kuolleesta kulttuurista. Aivan viime vuosikymmeninä ja vuosina käsitykset tästä ovat muuttuneet ainakin osalla Sallan, Pelkosenniemen, Savukosken ja jopa Kuusamon poronhoitajilla. Laajemman kulttuurikäsityksen puitteissa he ovat tunnistaneet omassa elämäntavassaan ja useissa muissa kulttuurisissa tunnusmerkeissään elävän keminsaamelaisuuden ja käyneet elvyttämään sitä. Kolttasaamelaiset

Kolmas metsä- ja kalastajasaamelaisten alaryhmä on koltat eli kolttasaamelaiset. Nämä tulivat Suomen kansalaisiksi kun Petsamon alue liitettiin Suomeen, ja valitsivat sotien jälkeen Suomeen jäämisen kun Petsamo taas erotettiin Suomesta. Koltat asutettiin Inarin vanhan lapinkylän alueelle 1950-luvun alkuvuosina.

Koltat eroavat muista saamelaisista ulkoisesti oman koltankielensä, kreikkalaisortodoksisen uskontonsa ja perinteellisen pukeutumisen puolesta. Koltilla on säilynyt Venäjän alaisuuden ajoista periytynyt itsehallinnollinen elin, kyläkokous, jonka muodollinen asema kuitenkin on muuttunut neuvoa-antavaksi.

Porosaamelaiset

Metsä- ja kalastajasaamelaisten rinnalla oleva toinen saamelaisuuden "pääluokka" on porosaamelaiset, joista on käytetty myös sellaisia nimikkeitä kuin tunturisaamelaiset ja kiertosaamelaiset (varhaisemmin tunturilappalaiset jne). Oman pohjoissaamen kielensä perusteella heitä on kutsuttu myös pohjoissaamelaisiksi. Tälle saamelaiskulttuurin muodolle on ollut ominaista suurimittakaavainen poronhoito.

Rikkaiden suurperheiden porot on laskettu tuhansissa. Suuret porolaumat syövät oleskelualueensa tarjolla olevat luonnonrehut nopeasti ja kuluttavat herkkää jäkälää. Porojen ravinnonsaannin ja jäkälämaiden uusiutumisen turvaamiseksi poroja on jouduttu siirtämään. Tästä muodostui ns. pitkä vuodenkierto. Talviaika oltiin metsäseuduilla, kesäksi siirryttiin tunturien kautta Jäämeren rannikon reheville maille, ja sieltä talven lähestyessä taas tunturien yli metsäseuduille. Tämä kiertokota-asumisineen loi oman paimentolaiskansoille tyypillisen elämämuotonsa, ajattelutapansa, maailmankuvansa ja itseymmärryksensä.

Saamelaisuuden historiallisessa kehityksessä paimentolaisuus kehittyi metsä- ja kalastajasaamelaisuudesta erkaantumalla. Parempi kannattavuus ja rikastuminen edellyttivät poronhoitajiksi siirtyneiltä saamelaisilta poromäärien kasvattamista, ja tämä vuorostaan pakotti siirtymään nomadiseen elämänmuotoon. Lyhyt vuodenkierto muuttui pitkäksi. Porosaamelaisten keskuudessa on yleinen käsitys, että paimentolaisuuskulttuuri edustaa saamelaisuuden vanhinta, alkuperäisintä, korkeinta ja "saamelaisinta" - tai jopa ainoaa todellista saamelaisuutta. Tämä käsitys on vähintäänkin osin perua varhaisilta saamelaisten tutkijoilta, jotka näkivät järvien tai jokien rannoille kalastajiksi asettuneissa tai metsäseuduilla paikoillaan asuvissa saamelaisissa "luokastaan pudonneita" yksilöitä.

Tähän tutkijoiden saamaan käsitykseen saattoi ymmärrettävällä tavalla myötävaikuttaa tosiasia, että yksilötasolla tämä saattoikin edustaa todellisuutta - yksilöt ja pariskunnat, jotka ikänsä ja terveytensä vuoksi eivät jaksaneet seurata mukana raskailla pitkillä muuttomatkoilla, saattoivat hyvinkin asettua loppuelämäkseen paikkaan, jossa heidän elämänsä oli turvattu niin hyvin kuin se oli mahdollista. Varhaisten tutkijoiden tästä havainnosta saama harhakäsitys saamelaisten kulttuurimuotojen keskinäisestä suhteesta kytkeytyi oman aikansa käsityksiin rotujen ja yksilöiden paremmuusjärjestyksestä ja elinvoimasta ja sen rappeutumisesta. Valitettavasti tuollaiset käsitykset kummittelevat vielä tänäkin päivänä saamelaisryhmien välisinä ennakkoluuloina ja ulkopuolisten heikosta tietopohjasta johtuvina vääristyneinä käsityksinä.

Saamelaisryhmät saamelaiskäräjillä

Yllä mainittujen, Suomessa asuvien saamelaisryhmien suhteet saamelaisten itsehallintoelimeen Saamelaiskäräjiin poikkeavat toisistaan.

Inarinsaamelaisista osalla on äänioikeus ja sen kautta edustus saamelaiskäräjillä ja sen hallituksessa ja valiokunnissa. Inarinsaamelaisten kohdalla ongelmana on, että muiden äänioikeutettujen eli pohjoissaamelaisten ja näiden kanssa saamelaispoliittisen koalition muodostaneiden kolttien yhteinen enemmistö ei hyväksy merkitsevää osaa inarinsaamelaisista lainkaan saamelaisiksi. Hylkääviä päätöksiä ei välttämättä ole perusteltu. Hylkäykset perustuvat kuitenkin väitteisiin joiden mukaan osa inarinsaamelaisista olisi hylännyt saamelaisuutensa siirtyessään tilallisiksi, ja että he ovat hylänneet tietoisesti saamenkielensä. Yksi väite on että kyseiset inarinsaamelaiset eivät koskaan ole olleetkaan saamelaisia, vaan ovat suomalaisten uudisasukkaiden jälkeläisiä.

Näissä hylkäyksissä ei ole huomioitu, että inarinsaamelaiset antoivat perustaa itselleen uudistiloja omille sukumailleen suojellakseen etujaan muilta inarinsaamelaisilta ja hiljalleen lisääntyvältä suomalaisperäiseltä uudisasutukselta. Tilat olivat sijaintinsa ja rakennustensa puolesta ensisijaisesti asuintiloja ja kalastustukikohtia. Kielen kohdalla ei ole huomioitu, että inarinsaamelaiset siirtyivät käyttämään suomea valtakulttuurin moninaisen painostuksen alaisena.

Inarinsaamelaisia on tähän mennessä voitu hyväksyä Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ns. lappalaisperusteella, eli jos hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa. Tähän liittyy kuitenkin useita ongelmia. Nimenomaisia merkintöjä "metsälappalainen" tai "kalastajalappalainen" ei välttämättä löydy sanotuista luetteloista. Yksi tapa kiistää ei-toivottujen inarinsaamelaisten ja keminsaamelaisten (eli lappalaisten) "saamelaisuus" on väite, jonka mukaan lappalaismerkintä vanhassa asiakirjassa ei tarkoita henkilön etnisyyttä vaan sitä oliko henkilöllä elinkeinolliset ja verotukselliset n.s. lappalaisoikeudet. Lappalaismerkintä voisi siis yhtä hyvin tarkoittaa ns. lappalaisoikeudet saanutta suomalaisperäistä uudistilallista. Tästä logiikka jatkuu niin, että koska lappalaismerkintä ei anna täyttä varmuutta kaikkien lappalaisiksi merkittyjen kohdalla, yksikään henkilö ei voi olla etninen saamelainen sillä perusteella, että hänen esivanhempansa on merkitty lappalaiseksi.

Poro- eli pohjoissaamelaisten kohdalla ei tätä ongelma juuri ole. Entisen paimentolaisen elämänmuotonsa johdosta saamenkielen häviämisen alkaminen tapahtui heidän kohdallaan ryhmätasolla asiaa tarkastellen myöhemmin. Tulkitessaan lappalaismerkinnän ajallista vaikutusvoimaa Saamelaiskäräjät on noudattanut inarinsaamelaisten lappalaismerkintöjen kohdalla nykyisen saamelaiskäräjälain ensisijaisesti kieliperusteisesta määritelmästä vedettyä analogiaa, jonka mukaan vuotta 1875 vanhemmalle lappalaismerkinnälle ei tule antaa merkitystä.

Kolttien kohdalla ei ole ollut merkittävää ongelmaa Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon pääsemisessä. Keminsaamelaiset taas on suljettu kokonaan Saamelaiskäräjien ulkopuolelle, jos ei huomioida joitakin yksilöitä jotka voitaisiin katsoa myös keminsaamelaisiksi tai näiden jälkeläisiksi.

Kaikkia niitä henkilöitä, jotka kokevat olevansa saamelaisia, ja jotka elämäntapansa ja muiden kulttuuristen tunnusmerkkien mukaan voivat olla saamelaisia tämän käsitteen laajassa mielessä, mutta joita Saamelaiskäräjät eivät ole hyväksyneet vaaliluetteloonsa, kutsutaan statuksettomiksi saamelaisiksi.

Nationalistinen saamelaiskäsitys

Saamelaiskiistan hahmottamista on omiaan vaikeuttamaan suuresti se, että saamelainen ja saamelaiset -sanoja käytetään kahdessa eri merkityksessä. Edellä sanoja on käytetty etnisten ryhmien ja kulttuurien luokittelussa kokoavana käsitteenä: inarinsaamelaiset, koltat, keminsaamelaiset ja porosaamelaiset kuuluvat kaikki laajempaan saamelaisten ryhmään, eli ovat kaikki saamelaisia.

Kiihkeiden aitosaamelaisten kielenkäytössä ilmaisulle saamelainen halutaan antaa huomattavasti suppeampi merkitys. He kelpuuttavat saamelaisiksi pohjimmiltaan vain itsensä eli poro- eli pohjoissaamelaiset. Lisäksi saamelaisina siedetään saamelaispoliittisen koalition nimissä kolttasaamelaisia ja pohjoissaamelaisten suuntaan "yhteistyökykyisiä" inarinsaamelaisia.

Suomen pohjoissaamelaisten puheissa ja kirjoituksissa tähän ajankohtaiseen käsitteeseen "kuka on saamelainen" palataan tämän tästä. Kysymys näyttää olevan sovittamattomista vastakohdista saamelaisten ja statuksettomien saamelaisten välillä ja vihamielisistä tunteista, jotka ovat hämmästyttävällä tavalla ristiriidassa aikamme yleisten rauhanpyrkimysten ja saamelaisen perinteen kanssa. Tämä tuskin oudoksuttaa useimpia, joille nämä sotaisat vertatihkuvat sanat ovat vain sanoja. Onhan tapana muutenkin käyttää kaikenlaisia sotilaallisia ilmauksia sopuisampienkin asioiden yhteydessä. Tehdään mainoshyökkäyksiä, valmistellaan rynnäkköä hyvän asian puolesta, annetaan tietoiskuja ja seistään rintamassa puolustamassa Suomen ainoaa alkuperäisväestöä, saamelaisia.

Mistään tämän kaltaisesta kiistassa ei kuitenkaan ole kysymys. Uuvutussota on ollut todellakin käynnissä statuksettomia saamelaisia vastaan, vaikka useimmat luulevat siitä kertovien sanojen olevan vain pelkkää sanahelinää. Sotaa on nyt jatkunut yli 50 vuotta. Tai täsmällisemmin sanottuna pitäisi sanoa, että sodan olemassaolo ja luonne ovat olleet näin kauan suuren yleisön tiedossa.

Saamelaisaktivistien luoma historiallinen ja tieteellinen "totuus" saamelaisuudesta, johon aikamme saamelaiset aatevirtaukset nojautuvat, on itse asiassa sotaisa oppi. Mutta se ei ole sotaisa sen vuoksi, että saamelaisaktivistit olisivat jotenkin ihastuneet sotaan ja haluaisivat sotaa.

Pohjoissaamelainen eliitti sanoo, että saamelaiset haluavat ainoastaan saada "takaisin" maansa, jotka Suomen valtio on aikoinaan itselleen juuri heiltä laittomasti ottanut. Saamelaisidealistit ainoastaan ihmettelevät, että miksi kiista on käynnistynyt, miksi heidän hyvä asiansa on väärin ymmärretty? Mutta he eivät halua sotaa sen enemmän kuin lääkäri haluaa potilaansa kuolemaa todetessaan hänet kuolemansairaaksi ja kertoessaan hänelle totuuden.

Kun Suomessa puhutaan tästä kiistasta "kuka on saamelainen" ja miten saamelainen määritellään, keskustelu eksyy helposti väärille raiteille. Kiistaan liittyvä käsite on politiikan arkikäytössä kulunut ja menettänyt dramaattisesti hehkuaan. Pohjoissaamelaiset levittävät sitä halpoina ja arvottomina jäljennöksinä käytettäviksi missä ja miten tahansa etenkin inarinsaamelaisia vastaan. Kuinka moni niistä, jotka puhuvat tästä kiistasta mielellään ja paljon, on vain jotenkin hämärästi selvillä siitä, että kysymys on yrityksestä näyttää ulkopuolisille historian kulkua väärässä valossa siten, että inarinsaamelaiset eivät ole alueensa todellista alkuperäisväestöä, vaan sitä on se porosaamelaisväestö joka yli 100 vuotta sitten muutti tuhatpäisine porokarjoineen Ruotsista ja Norjasta inarinsaamelaisten historiallisille asuinalueille.

Mutta onko kiista todella oikeasti käynnissä ja miten se näkyy paikallisessa elämässä? Vastaus on kyllä. Alueen todellinen alkuperäisväestö inarinsaamelaiset kokevat joutuvansa väistymään tällaisen vedätyksen kautta pohjoissaamelaisten luoman järjestelmän edessä.

Juuretonta saamelaispolitiikkaa

Edellä sanottu osoittaa, että me saamelaiset elämme 2000-luvun alkuvuosikymmeninä melko kummallisessa tilassa. Pohjoissaamelaiset esittävät suurelle yleisölle, että heidän käsityksensä historian kulusta on oikea ja siten myös heidän johtava roolinsa alkuperäiskansakysymyksen ratkaisemisesta on oikeutettu. Samaan aikaan he sanovat, että statuksettomien saamelaisten käsitys historiasta on mielikuvituksen tuottama keksintö, joka nojautuu virheellisiin historiallisiin rakennelmiin. Saamelaispolitiikan käytännöissä tämä aatteellisen pohjan hataruus, epäselvä yhteys oman historian juuriin on johtanut mielenkiintoisiin seurauksiin: inarinsaamelaisiin kohdistuva kuvaannollisen sodan ja todellisen syrjinnän ja riistohankkeiden ajatus hyväksytään käytännön poliittisten ratkaisujen pohjaksi, vaikkei niille teorioille löydy mitään perusteluja. Käytännön saamelaispolitiikasta on siten tullut omalaatuisen juuretonta.

Tähän politiikkaan Suomen valtio, oikeusministeriön kautta ja kansanedustajia myöten, yritetään sitouttaa vetämään porosaamelaisenemmistöisen kiihkoilevan aitosaamelaisen etnonationalismin vankkureita, tai luonnollisestikin pulkkaa. Tarvinneeko tässä sanoa, että vain hyvin pieni osa nykyistä Suomessa asuvista porosaamelaisista saa nykyään elantonsa porotaloudesta, vastoin propagandistisista syistä ylläpidettyä ja ruokittua yleistä mielikuvaa. Kulttuurisella vitkalla voi olla osuutensa myös siihen, että porosaamelaista poliittista käyttäytymistä ohjaa edelleenkin nomadeille tyypillinen valloitusmentaliteetti ja laidunmaiden nälkä.

Nykyaikainen saamelaispolitiikka näyttäytyy tarkastelijalle käytännön politiikassa kovin erilaisena siitä riippuen missä oloissa sitä sovelletaan. Kukaan johtava saamelaispoliitikko ei ole pyrkinyt tähän mennessä selvittämään itselleen oman kansansa ja sen historiallisen ympäristön kehitystä mahdollisimman totuudenmukaisena. Kukaan heistä ei ole pyrkinyt hankkimaan tietoonsa mahdollisimman paljon faktoja yhteiskunnan ilmiöistä, eri saamelaisryhmien olosuhteista ja tilanteesta.

Joten ei tarvitse lainkaan ihmetellä sitä, että saamelaiskäräjien puheenjohtajat vuosien mittaan ovat käyttäneet mahdollisimman vähän tällaista asiatietomateriaalia. Seurauksena tästä on, että yhteiskuntaa ja talouselämää koskevissa arvioinneissa he ovat joutuneet näköharhan valtaan, joka näkyy käräjien nimissä Suomen hallitukselle ja eduskunnalle annetuissa lausunnoissa ja selvityksissä. Viimeinen esimerkki tästä on ns. Hallbergin työryhmän esitys "historiallisesta kompromissista", jolla todellisuudessa on tarkoitus katkaista inarin- ja metsäsaamelaisten selkäranka. Tehdään siis tietoisesti valittu inarin- ja keminsaamelaisiin kohdistuva poliittinen ratkaisu, joka ei noudata ILOn alkuperäiskansasopimuksen keskeisiä periaatteita: yhtäjaksoista polveutumista ja itseidentifikaatiota.

Käräjien kannanotoissa näkyy se, että ratkaisuja ei pyritä löytämään käytännöllisistä ja tarkoituksenmukaista tapaa noudattaen järjestää yhteiskunnallinen elämä siten, että saamelaiset ja lappalaiset voisivat elää sovussa kuten tähänkin asti samoissa yhteisöissä.

Pääväestön keskuudessa luultavasti saamelaisten ystävinä itseään pitävien keskuudessa on epäselvä kuva siitä, mikä erottaa saamelaisen yhteiskuntajärjestelmän suomalaisesta. Todistettavasti erottavia tekijöitä ei ole.

Saamelaisideologia

Saamelaiset pitävät saamelaisuutta ihannetilana, jota kukaan ulkopuolinen ei ole vielä valloittanut. Saamelaisuus kuuluu ihanneyhteiskuntaan, jossa ei ole byrokratiaa, valtiota, armeijaa eikä vieraita etnisiä aineksia - lyhyesti sanoen etnonationalistiseen utopiaan.

Saamelaiseliitti torjuu väitteen, että saamelaisuus on uskonto. Ei voida kuitenkaan torjua sitä tosiasiaa että saamelaisuus on muka tieteellisenä tosiasiana esitetty selitys historian menneestä ja tulevasta kehityksestä. Tämä selityksen mukaan voidaan nopeuttaa ILOn sopimuksen ratifioimisen kautta vallankumouksellista siirtymistä saamelaisuuteen, vähät välittämättä samalla alueella asuvien statuksettomien saamelaisten ja muun väestön oikeuksista.

Saamelaisuuden kannattaminen ja saamelaisuuden hyväksyminen merkitsee uskoa tähän selitykseen, joka ei muka ole mielipide tai poliittinen oppi, vaan puhdasta faktaa. Todellisuudessa saamelaisuus aatteena on alusta lähtien ollut vain pienen sisäpiirin etnonationalistinen hanke. Se on imenyt voimaa todellisista epäkohdista, mutta on levittänyt horisonttinsa ja tavoitteensa kauas näiden korjaamista laajemmalle.

Tavoitteena ei ole ILOn alkuperäiskansasopimuksen tavoitteena oleva tasa-arvoisuus muun väestön kanssa. Laajimmillaan kiihkosaamelaisen poliittisen ohjelman tavoitteena on kansallisvaltioiden rajat ylittävä saamelainen valtiomuodostelma, jossa muita etnisiä ryhmiä ei kaivata. Tämä tavoite on luettavissa saamelaisliikkeen asiakirjoista, kuten vuosittaisten pohjoismaisten saamelaiskonferenssien päätöslauselmista. Julkisesti viralliset saamelaiset vaikuttajat kiistävät sen herkästi, ja Suomen valtio sulkee silmänsä tältä ulottuvuudelta.

Saamelaisuusaatteen leviäminen tavallisen saamelaisväestön keskuuteen on jäänyt unelmaksi. Tavalliset, alemmilla varallisuusasteilla elävät saamelaiset eivät ole koskaan nähneet, että tukeutumalla saamelaisuuteen he voisivat kohota parempaan ja turvallisempaan taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen asemaan. Tavallisten saamelaisten yleistä yhdenvertaisuuden tunteen on tähän asti pitänyt yllä saamelaisten luontoon pohjautuvat elämäntavat. Hajallaan erämaissa asuva saamelaisväestö oli vielä 1900-luvun alussa paljon homogeenisempi kuin 1970-luvun alussa. Kun vielä todetaan, että taloudelliset vastakohtaisuudet olivat vähäiset, on melko selvää. että yksilökohtainen arvojärjestys vallitsi tuon ajan saamelaisessa kyläyhteisössä.

1800-luvun lopulla poroja omistavien saamelaisten elintaso alkoi nopeasti nousta. Suomessa sitä edesauttoi alueelle muuttaneet porosaamelaiset. Samalla ero inarinsaamelaisen alkuperäisväestöön alkoi nousta nopeasti, vaikka oman tiluksen omistaminen ja sen eteen tehtävät työt tarjosivat inarinsaamelaisille ansiomahdollisuuden. Kuilua pohjoissaamelaisten poronomistajien ja inarinsaamelaisten porottomien välillä eivät leventäneet ja syventäneet pelkästään toimeentuloon liittyvät kysymykset, vaan kysymyksessä oli myös muut kuten kulttuuriin liittyvät seikat, joihin tässä esityksessä ei kuitenkaan ole mahdollista paneutua.

Tasavertaiset oikeudet kaikille saamelaisryhmille

Suomessa asuvilla porosaamelaisilla on ILOn alkuperäiskansasopimuksen ja kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden muiden normien mukaan oikeus omaan itsehallinnolliseen järjestäytymiseen valitsemallaan tavalla. Heillä on myös oikeus itse päättää, sanottujen normien ja yleisemmän ihmisoikeussopimusten puitteissa, millä perustella ja millä menettelyllä sitä haluavan henkilön katsotaan kuuluvan heidän yhteisöönsä. Heille kuuluu myös oikeus ratkaista nämä kysymykset. Järjestäytymistä lukuun ottamatta nämä oikeudet ovat toteutuneet Suomessa vain vaillinaisesti. Tämä on aiheuttanut pohjoissaamelaisissa ahdistusta ja vahvoja protestireaktioita.

Samalla pohjoissaamelaiset, oman saamelaisyhteisönsä identiteettiä suojellessaan, ovat voimassa olevaa saamelaiskäräjälakia vastoin sen kirjainta ja henkeä tulkiten syrjineet muita saamelaisia Suomen hyväksymien ihmisoikeussopimusten vastaisesti.

Kaiken edellä sanotun perusteella ei ole olemassa mitään oikeutusta ja kestäviä perusteita säilyttää Suomessa asuvien porosaamelaisten alkuperäiskansa-asema, ellei samaa asemaa ajankohtaisella Saamelaiskäräjälain muuttamiskierroksella mahdollisteta kaikille sitä haluaville Suomen alueella asuville saamelaisryhmille, sanan laajassa merkityksessä.

Saamelaiskäräjälain uudistamisen keskeiseksi tavoitteeksi tulee ottaa ratkaisu, jokaantaa itsehallinto-oikeuden kaikille Suomessa oleville saamelaisryhmille, pohjoissaamelaiset mukaan lukien, näiden itsestään käyttämästä nimityksestä riippuen, ILO:n alkuperäiskansasopimusta ja muuta kansainvälistä alkuperäiskansaoikeutta mainitun sopimuksen kirjaimen ja hengen mukaan kansallisiin olosuhteisiimme soveltaen.

Lisää kirjoituksia aiheeseen liittyen

Kiistan taustoja

Syyt Ylä-Lapin kiistaan
Kansalliset myytit ja Saamenmaan todellisuus
Lapin alkuperäiskansakysymys

Muita kirjoituksia

Saamelaisideologia
Mistä porosaamelaiset tulivat ja keitä he olivat?