Inarin ja Sodankylän paimentolaissaamelaiset

Aluksi

Saamelaiset on Suomen perustuslaissa tunnustettu alkuperäiskansaksi. Saamelaisväetö voidaan jakaa kielen perusteella pohjoissaamelaisiksi, koltiksi ja inarinsaamelaisiksi sekä elinkeinojen perusteella vaikkapa porosaamelaisiksi ja kalastajasaamelaisiksi. Näistä ryhmistä näkyvin on pohjoissaamea puhuvien porosaamelaisten joukko - ryhmä, jonka voi katsoa tuoneen poronhoidon Suomeen. Suomessa elää sitkeästi käsitys siitä, että juuri porosaamelaiset olisivat olleet Suomen alueella ikuisesti ja Suomen valtio olisi riistänyt heiltä oikeuksia maihin. Inarin ja Sodankylän alueilla kyse on kuitenkin myytistä, jonka kumoamiseksi on syytä tarkastella asiaa tarkemmin veroluetteloiden pohjalta.

Inarin poro- eli tunturilappalaiset veroluetteloiden mukaan

Kuten Wirilander on todennut ei Inarissa ollut perinteisesti paimentolaissaamelaisia vaan väestö oli metsä- ja kalastajalappalaisia, jotka perustivat käytännöllisesti katsoen kaikki uudistilan 1890-lukuun mennessä. Jotta asiasta saataisiin konkreettinen kuva on siitä esitettävä hiukan asiakirjapohjaista faktaa. Alla on Inarin poro- eli tunturilappalaiset veroluetteloiden mukaan vuodesta 1844-1898. Huom. vuonna 1897 Inarissa ei enää ollut yhtään kalastajalappalaista veroluetteloissa sillä kaikki olivat perustaneet uudistilat.

1844 (1) 1 perhe Lars Mattsson West
1860 (2) 1 henkilö leski Margeta Halt
1862 1 henkilö Halt, Maria Karlsdr, bor i Ryssland
1963 ei yhtään
1866 - 1867 4 perhettä Nils Persson Länsman (tullut Norjasta Ustjoen kautta)
Johan Persson West (tullut Norjasta 1865)
Isak Pehrsson Padar (Inarin kalastajalappalainen)
Anders Henriksson Sarre (Inarin kalastajalappalainen)
1868 - 1869 3 perhettä Nils Persson Länsman (tullut Norjasta Ustjoen kautta)
Johan Persson West (tullut Norjasta)
Isak Pehrsson Padar (Inarin kalastajalappalainen)
1881 14 perhettä Johan Johansson Helander (tullut Utsjoelta)
Johan Davidsson Högman (tullut Utsjoelta)
Aslak Jomppanen (tullut Utsjoelta)
Hans Andersson Kitti (tulleet Norjasta Utsjoelle 1860-luvulla
Hans Hansson Kitti ja siirtyneet sitten Inariin, samaa perhekun­taa)
enkan Inga Bigga, Kitti
Per Persson Länsman (samaa perhekuntaa tulleet Norjasta
Nils Persson Länsman rajasulun 1852 jälkeen Utsjoelle ja
Per Nilsson Länsman sieltä Inariin)
Olof Nuorgam (tullut Utsjoelta)
Isak Padar (Inarin kalastajalappalainen)
Aslak Panne (tullut Norjasta Utsjoelle ja sieltä Ina­riin)
Henrik Olofsson Walle (Inarin kalastajalappalainen)
Johan Persson West (tullut Norjasta 1865)
1891 11 Ei uusia perheitä Inarin kalastajalappalaiset Isak Padar, Hen­rik Walle sekä Antti Paltto oli nyt merkitty Inarin ainoiksi kalastajalap­palaisiksi sillä kaikki muut alkuperäiset lappalaiset olivat perustaneet uudisti­lan.
1897-1898 9 perhettä Aikion leski Brita (Utsjoelta)
Helander, Jouni Juhonp. (Utsjoelta)
Högman, Johan Davidinp. (Utsjoelta)
Kitti, Antti Hannunp. (Norjasta Utsjoelle 1860-luku ja sieltä
Kitti, Niilo Klemetinp. n.1880 Inariin)
Länsman, Antti ja Aslak (Norjasta Utsjoelle rajasulun 1852 jälkeen Länsman, Niilo Petterinp. Utsjoelle ja sieltä Inariin)
Magga, Niilo (Enontekiöltä Sodankylään 31.5.1886) Panne, Ivar Antinpoika (tullut Norjasta)

(1) Wirilander 2001, s.36, (2) Oulun maakunta-arkisto: Lapin kihlakunnan kruunun vuoti, kansiot LI: -sarja / kantoluettelot

Sodankylän Vuotson alue

Vuotson alueenkin asutushistoria on jo aiemmin eri lausunnoissa otettu esille mutta kun se on lopulta niin lyhyt ja selkeä otettakoon se uudelleen esiin. Vuotson alueesta on myös vastikään löytynyt uusi tuomio, joka todistaa, että se oli muiden asianosaisten vanhaa nautintamaata kuin Vuotsoon vasta 1870-luvulta muuttaneiden porolappalaisten.

Sodankylä on saanut porolappalaisasutuksen varsin myöhään. Näistä on julkistettu tie­dot ainakin Marjut Aikion väitöskirjassa: Saamelaiset kielenvaihdon kierteessä (s.64-65) sekä Martti Linkola tutkimuksessaan Entinen Kemijoki (s.225). Kuten alla olevasta listasta ilmenee Sodankylän porolappalaiset eli saamelaiset ovat tulleet sinne muualta.

Matti Peltovuoma25.2.1872 Norjan Koutokeinosta
Lassi Nikodemus vaimonsa kanssa10.7.1874 Lassin isä Johan Nilsson Nikodemus tuli Enonte­kiölle 1839.
Matti Ponku perheineen sekä renki Aslak Venanke16.4.1876Muutti ensin Norjasta Ruot­siin ja Ruotsista Suomeen 1876
Niila Nikodemus perheineen21.12.1878Lassi Nikodemuksen veli
Juhani Peltovuoma perheineen21.12.1878Norjan Koutokeinosta
Elin Turi25.12.1878
Antti Kainu18.11.1880
Jouni Hetta perheineen27.12.1882Norjan Koutokeinosta
Guttorm Magga perheineen22.4.1897vaimo Lassi ja Niila Niko­demuksen veljen Pehrin tytär Carin. Tuli­vat Enontekiöltä
Niila Hirvasvuopio22.4.1897vaimo Niila Nikode­muksen tytär
Niila Magga perheineen2.1.1899Guttorm Maggan serkku Muuttokirja Enontekiöltä 13.2.1897
Piera Sara16.12.1905Norjan Koutokeinosta vaimo Matti Ponkun tytär
Niila Sara perheineen16.12.1905Norjan Koutokeinosta
Jouni Aslakaninp. Hetta29.2.1911Norjan Koutokeinosta

Marjut Aikio on väitöskirjassaan sivulla 64 esittänyt ja todistanut sukulaiskaaviolla, kuinka kaikki Sodankylän Vuotsoon muuttaneet ovat keskenään aivan lähisukulaisia eikä heillä ole mitään aikaisempaa asutushistoriaa tai sukulaisuuksia alueella vaan tulivat sinne uusien laitumien houkuttelemina.

Vuotson aluetta koskeva käräjätuomio

Sodan kylän Vuotso ei suinkaan ollut oikeudetonta maata minne porolappalaisten oli lupa tulla vaan sinne tunkeuduttiin ja käytettiin hyväksi uuden asutuslainsäädännön luomaan epäselvää tilannetta sekä metsähallituksen aseman vahvistumista. Katsotaan aluksi millainen tuomio alueelta annettiin

Sodankylän, Sompion ja Kemikylän Lappien käräjät 12. maaliskuuta 1789

Lähde SVA FR 705, f. 925-926

Läsnä: Commisarien och krono Länsmannen wälaktad Sven Matlein. Tings Tol­ken Anders Hacksell samt följande nämdemän (lautamiehet): Johan Olofsson Pelkonen, Lars Mattsson Rasaka, Mårtin Mårtinsson Nousu, Pehr Pehrsson Wärrie, Anders Hansson Musta, Pehr Matts­sonSaskali, Hans Hansson Keringi, Johan Pehrsson Ara, Matts Matts­son Ripi, Johan Mattsson Jackola, Johan Johansson Alatalo och Hans Mattsson Aska.

Tuomio:

Sitten johtuen Inarin Käräjäoikeuden 26. helmikuuta edellisvuotta (1788) antamasta tuomiosta asiassa, jossa osapuolina ovat toisella puolella Ivalon kylänmiehet kantajina sekä kylännimismies Johan Andersinpoika Morottaja vastaajana, koskien näiden edellisten vaadetta osuuteen siitä peuranpyynnistä mitä Morottaja on harjoittanut Sompion rajojen sisällä; Sen lausuman johdosta, että lupa on saatu Sompion kylänmiehiltä kysyttiin heiltä josko ja kuinka vain kylännimismies Morottaja yksin, niin kuin hän asian ilmoittaa, on saanut heidän luvan Sompion rajojen sisällä harjoittaa peuranpyyntiä sekä eivätkö muutkin Inarin kylänmiehet omista siihen yhtäläisen oikeuden.

Tähän lausuivat Sompion asukkaat jotta he ovat täysin tietämättömiä siitä, että kylän nimismies Morotajalle olisi erotettu jonkin oikeus yksin harjoittaa peuranpyyntiä Sompion Lapinmaan rajojen sisällä, vaan on heidän ja Inarin Lapin kesken sovittu, sekä heille vahvistettu heidän välisessä rajankäynnissä heille langennut omistusoikeus peuranpyyntiin niin, että pyydetyistä peuroista ei tule mitään osuutta kuulumaan heille joiden alueella peurat on ansaan saatu: Toki niin että tämä oikeus ei anna lupaa asettaa ohjainnaruja syksyaikaan. Ja annetaan ote tästä pöytäkirjasta Ivalon Kylänmiesten valtuutetulle nimismies Gabriel Mexbergille jotta pyynnöstä tiedoksi heille välittää.

Kuten edellä esitetty tuomio selkeästi osoittaa oli Inarin kylänmiehillä mukaan lukien Ivalon kylänmiehillä lailliseen tuomioon perustuva oikeus pyytää peuroja Sompion lapin­kylän alueella, mikä käytännössä käsitti alueen pohjoisimman osan eli nimenomaisesti Vuotson alueen.

Ei riitä, että asiasta oli annettu selkeä tuomio vaan lisäksi kyseinen alue merkattiin myös Ivalon kylänmiesten katselmus kirjoihin merkinnällä "Wildrensfånge uti Raututunturi", joka käsittää nimenomaisesti Vuotson alueen parhaat porolaitumet. Tällainen maininta on löytynyt ainakin Inarin Kiviniemi No3 Inarin Kyrön kylästä katselmuskirjoista liittyen tuomioon, jossa vahvistettiin 13.8.1840 suoritettu katselmus. Tämän lisäksi käytän­nöllisesti katsoen kaikissa ennen vuotta 1880 perustettujen tilojen perustamiskatselmus­asiakirjoista löytyy maininta pyyntimaat yhteiset kyläkunnan tai kylänmiesten kanssa.

Tämä osoittaa sen, että vielä 1800-luvun puolenvälin tietämissä, ennen kuin Vuotson alueelle edes oli porolappalaisia saapunut, tunnustettiin alueen pyyntimaihin oikeus muille kuin siellä nykyisin asuville saamelaisille. Eli ehdotus, jolla maaoikueksia siirretään uusille tulokkaille loukkaa muiden paikallisten perustuslaillisia oikeuksia.

Lähde: Lapinkylien lausunto 15.8.2002 Pokan toimikunnan mietinnöstä

Muita kirjoituksia porosaamelaisten muuttamisesta Suomen alueelle

Porolappalaisten tulo Suomeen
Porosaamelaisten historiasta