Totuuskomissiosta

Taustaa

Vuonna 2017 nostettiin esiin uusi ajatus, jonka mukaan Suomessakin tulisi perustaa jonkinlainen totuuskomissio kartoittamaan ja selvittämään sitä, miten saamelaisia on Suomessa kohdeltu valtion, kirkon, muiden toimijoiden ja henkilöiden taholta. Kimmoke tähän on saatu Ruotsista, jossa ajatus totuuskomissiosta on jo pidemmällä. Esikuvana toimisivat mm. Etelä-Afrikassa ja Kanadassa toteutetut totuuskomissiomenettelyt. Nyt oikeusministeriö on päättänyt asettaa totuuskomission.

Kesäkuun 26 päivänä saamelaiskäräjät ottaa kantaa siihen, kenet käräjät esittää saamelaisten totuus- ja sovintokomissioin jäseniksi eli komissaareiksi. Ehdokkaita on runsaasti. Komissiossa tulee olemaan viisi komissaaria. Näistä kaksi valitaan valtioneuvoston esityksestä, kaksi saamelaiskäräjien esityksestä ja yksi kolttien kyläkokouksen esityksestä.

Saamelaiskäräjät on itse tehnyt aloitteen komission asettamiseksi. Ehdotus lähtee siitä olettamuksesta, että saamelaiset ovat olleet ja ovat yhä Suomen valtion harjoittaman syrjinnän uhreja. Kun lähtökohtana on tämä, voimme olla varmoja, että komission työ ei tule lainkaan edesauttamaan sovinnon löytämistä ns. saamelaiskiistaan; siihen ketkä kuuluvat saamelaiseen alkuperäiskansaan. Päinvastoin, on luultavaa, että komissio tulee työssään pikemminkin kiistämään, sivuuttamaan ja peittelemään niitä tosiasioita, jotka ovat johtaneet vuosikymmeniä jatkuneeseen tilanteeseen.

Kiista saamelaisuudesta ei ole pelkästään valtion ja saamelaiskäräjien välinen. Jos asiat eivät ole edenneet saamelaiskäräjien toivomalla tavalla, syynä ei ole valtion toiminta, vaan se että käräjien esitykset on koettu saamelaisten ja muun väestön oikeuksia loukkaavina. Syynä käräjien poliittisen johdon kokemaan heikkoon menestykseen on ollut sen poliittisen johdon huono asiantuntemus. Kun lukee vähänkin kriittisemmin komission toimeksiantoa väitän, ettei mitään läpimurtoja ole odotettavissa. Kaikki se mistä toimeksiannossa puhutaan tiedetään.

Ennuste komission tulevista ehdotuksista

Saamelaiskäräjät valitsee nämä edustajat joukosta ehdokkaita, joita on esitetty sille. Sinä hetkenä kun saamelaiskäräjät valitsee listalta esim. Heikki Hyvärisen yhdeksi komissaariksi, henkilövalinnalla lyödään samalla lukkoon iso osa tulevista maanomistukseen ja hallintaan liittyvien komission ehdotusten sisällöstä. Hyvärisen valinta olisi päätös myös siitä miten omistukseen liittyviä perusoikeuksia eri saamelaisryhmien välillä tullaan käsittelemään. Toimeksianto tältäkin osin antaa mahdollisuuksia monenlaisiin olettamuksiin tuntien Hyvärisen aikaisempi toiminta saamelaiskäräjien lakimiehenä.

Komission on määrä olla työssään itsenäinen ja riippumaton. Valtiosta riippumaton komissio ehdottaisi siis millaista maanomistuspolitiikkaa – kollektiivista vai yksityisomistukseen perustuvaa –politiikkaa valtion sopisi tukea ja millaista ei. Ehdotuksia perustellaan todennäköisesti myös ILOn sopimuksella, YK:n alkuperäiskansojen julistuksella ja vielä ”prosessissa olevalla” Pohjoismaisella saamelaissopimuksella. Ajatus on sinänsä hyvä ja kannatettava, mutta vain edellyttäen että hanke toteutetaan riittävän laajana ja perusteellisena, soveltaen kansainvälistä kokemusta.

Tuntien saamelaispoliitikkojen ajattelun vuosikymmenten ajalta uskallan väittää, että saamelaisaktivistien - veteraanista nuoriin - mielikuva totuuskomissiosta on suunnilleen tällainen: Ensin perustetaan totuuskomitea, johon poimitaan saamelaiskäräjien kannalta poliittisesti luotettavia henkilöitä. Käräjien vanhan käytännön mukaan se boikotoi elimiä, johon se ei saa enemmistöä. Komitea kerää pohjoissaamelaisiin painottaen suullisia ja kirjallisia kertomuksia siitä miten saamelaisia on sorrettu, etenkin kouluasuntoloissa, mutta muutenkin. Tämä jälkeen komissio julistaa "tuomionsa", jonka mukaan Suomen valtio, kirkko ja joukko muita toimijoita on sortanut saamelaisia, ja näiden on pyydettävä julkisesti anteeksi ja maksettava korvauksia.

Ennakoin, että saamelaisten toisiin saamelaisiin kohdistamaa sortoa ei oteta käsiteltäväksi, ja varmuuden vuoksi tarkastelu rajoitetaan ajassa taaksepäin vuoteen 1875 ja virallisiin saamelaisiin, toisin sanoen niihin, joilla on äänioikeus saamelaiskäräjävaaleissa. Statuksettomia saamelaisia ei kuulla. Voidaankin kysyä onko oikeudenmukaista rajata valtion assimilaatiopolitiikasta eniten kärsinyt suomenkielinen saamelaisväestö sovintoprosessin ulkopuolelle? Heillä tämän prosessin viemisessä loppuun olisi paljon annettavaa.

Komission henkilövalinnat ja työrukkaset

Kun tarkastelee listaa Saamelaiskäräjille ehdotetuista komissaareista, kiinnittyy huomio siihen ketkä puuttuvat listalta. Ensinnäkin listalla olisi varsin hyvin voinut olla muutama viime vuosikymmenien aikana saamelaiskäräjien puheenjohtajana toimineista saamelaispoliitikoista. Toisaalta valtioneuvosto tulee nimittämään komissaareista kaksi, joten ehkäpä komissaarien joukossa tulee vielä olemaan saamelaispolitiikkaa seuranneille tuttuja nimiä.

Oikeusministeriö on perinteisesti ollut merkittävässä roolissa, kun saamelaisten asemaa on pyritty Suomessa parantamaan. Tällä hetkellä oikeusministerinä toimii RKP:n Ann-Maja Henriksson, joka muistetaan epäonnistuneesta saamelaiskäräjälaki-ehdotuksesta. Tuolloin saamelaiskäräjien puheenjohtajana toimi RKP-läiseksi itsensä profiloinut Klemetti Näkkäläjärvi. Siinä olisi siis puoluepolittiisesti varsin sovelias kandidaatti jopa koko komission puheenjohtajaksi.

Joukko jyrkän etnonationalistisia saamelaisaktivisteja on jo ehtinyt vedota sen puolesta, että komission tulisi olla saamelaisten johtama. Jos tällä linjalle mennään, niin vetoomuksen ensimmäinen allekirjoittaja, Kanadan sovintoprosessiin perehtynyt Lapin yliopiston Rauna Kuokkanen, voisi olla toinen valtioneuvoston ehdottama komissaari. Hänen nimensä loistaa poissaolollaan saamelaiskäräjille ehdotettujen komissaarien joukossa. Toisaalta komission toimeksiannossa erikseen sanotaan, että "Komissio voi hankkia tietoa ja tehdä muuta yhteistyötä esim. yliopistojen kanssa" ja rahaa työskentelyyn on varattu 1,5 miljoonaa euroa. Tällöin Kuokkanen voisi hyvin olla myös eräs komission rahoittamista tutkijoista.

Kuokkasen lisäksi myös muita potentiaalisia nimiä komission työn toteuttajiksi löytyy viime vuosien Koneen säätiöstä saamelaisteemoihin apurahaa saaneiden joukosta. Ohjaaja Pauliina Feodoroff ja tietokirjailija Kukka Ranta ovat jo ehtineet kerätä saamelaisten kokemuksia syrjinnästä Koneen säätiön tuella. Pauliina Feodoroff on myös puhunut ylisukupolvisten traumojen merkityksestä, joiden purkaminen on nostettu yhdeksi komission työn teemoista. Koska komission tehtävänä on myös tehdä näkyväksi saamelaisten kokemuksia, mikä olisikaan toimeksiannon kannalta kätevämpää kuin tehdä pieni dokumentti, tai ehkäpä jopa fiktiivinen elokuva, saamelaisten ylisukupolvisista traumoista.

Kukka Ranta toimii Lapin yliopistossa väitöskirjatutkijana ja hän on hiljattain julkaissut yhdessä toimittaja Jaana Kannisen kanssa Vastatuleen-kirjan, joka käsittelee saamelaisten pakkosuomalaistamista. Jatko-osan kirjalle tulee siis luultavasti rahoittamaan totuus- ja sovintokomissio ja se tulee keskittymään saamelaisten koulu- ja asuntolakokemuksiin.

Komitean toimeksiannossa huomio kiinnittyy myös siihen, että sen tulisi ottaa työssään huomioon ilmastonmuutos. Tällä tuskin tarkoitetaan sitä, että komission tulisi pidättyä ylenpalttisesta lentomatkustamisesta. Oulun yliopistossa on ollut käynnissä projekti, jossa on kerätty saamelaisyhteisön tietoja ja kokemuksia ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista. Eräs mukana olleista tutkijoista on Klemetti Näkkäläjärvi. Voimme siis odottaa Klemetiltä joka tapauksessa vahvaa panosta komission loppuraporttiin, vaikka hänestä ei komissaaria tulisikaan.

Komission tulisi sille asetetun mandaatin mukaan huomioida pohjoismainen näkökulma ja rakentaa yhteyksiä muiden Pohjoismaiden prosesseihin. Saamelaiskäräjien kannalta mieluinen henkilö tämän tehtävän kannalta voisi olla Tromssan yliopistoon sovintoprosesseja tutkimaan siirtynyt Anni-Kristiina Juuso, jolla oli suuri rooli Suomen sovintokomission valmistelussa ja kuulemisten järjestämisessä.

Lopuksi

Totuus- ja sovintokomission valmistelu etenee. Jo nyt voidaan toimeksiannon perusteella nähdä mihin prosessi on johtamassa ja ketkä siinä tulevat olemaan mukana. Komissio tulee keräämään tietoa saamelaisiin kohdistuvasta syrjinnästä ja paketoimaan tämän tiedon tunteisiin vetoavaksi esitykseksi, jolla suomalaisille voidaan myydä ajatus hyvityksestä. Aineistoa koulu- ja asuntolakokemuksista tullaan esittämään suomalaisiin oppikirjoihin, jotta saamelaisten uhristatus saadaan pysyvästi juurrettua suomalaisten mieliin. Korvausten lisäksi komissio tulee ehdottamaan sitä, että vääryksien oikaisemiseksi saamelaisten oikeuksia maihin- ja vesiin vahvistetaan.

Ongelma edellä kuvatussa on se, että sovitteluprosessi ei enää koske niitä sukupolvia, jotka ovat joutuneet kokemaan voimakkaimmin suomalaisen assimilaatiopolitiikan. Inarinsaamelaisten tulisi päästä mukaan tähän prosessiin, koska he ovat joutuneet enemmän kuin kukaan muu saamelaisryhmä kärsimään valtiovallan ja saamelaiskäräjien sortopolitiikasta. Pelkoni on, että sovinto- ja totuusprosessi sillä mandaatilla, joka sille on annettu ja niillä henkilöillä, joita siihen on odotettavissa, tulee virallistamaan kiistelyn saamelaisuudesta ja alkuperäiskansaoikeuksista perusteilla, jotka eivät ole oikeudellisia vaan puhtaasti etnopoliittisia. Asialla on syvempi merkitys; on kysymys ihmisoikeuksista ja oikeudesta kuulua alkuperäisväestöön.

Kaikista tärkein yksittäinen tehtävä, joka komission tulisi toteuttaa, on kattava väestölaskenta. Vain siten käsitys saamelaisista saadaan ajantasalle. Tällä hetkellä ei edes tiedetä kuinka paljon saamelaisia on Suomessa, missä he asuvat ja mitä he tekevät. Nykyinen käsitys saamelaisten määrästä perustuu Pohjoismaisen saamelaisneuvoston rahoittamaan tutkimukseen 1960-luvulta. Tutkimus on monin osin puutteellinen ja vanhentunut. Esimerkiksi Ivalon ympäristöstä ei tavoittu läheskään kaikkia saamelaisia. Tänä päivänä tutkijoilla olisi käytettävissään saamelainen perherekisterikortisto, josta löytyy tietoja saamelaisista jo 1720-luvulta asti.

Väärin toteutettuna totuuskomiteahankkeesta voi tulla lyömäase, jolla vain entisestään huononnetaan yhteiskunnallista ilmapiiriä ja kiihotetaan kansaryhmiä toisiaan vastaan. Tässä vaiheessa toivon, että ne joilla vielä on mahdollisuus vaikuttaa asiaan, edistävät sitä, että totuuskomissiolle asetetaan arvovaltainen, pätevä ja puolueettomuutensa puolesta moitteeton johtoryhmä joka takaa hankeen asiallisen ja toteuttamisen.

Takaisin