Tuoreimmat uutiset kertova miten kirkon ja puoluepoliittiset nuorisojärjestön vaativat eduskuntaa hyväksymään saamelaiskäräjien ajaman esityksen saamelaiskäräjälain muuttamiseksi sellaisenaan. Tällainen alkuperäiskansan - etnisen saamelaisryhmän - etuja puolustava vetoomus tuntuu hätävarjelun liuottelulta, koska kukaan tai ketkään eivät uhkaa saamelaisia sen enempää kuin asiaa ajavat saamelaiset itse. Tiettävästi paikallinen saamelaisväestö ei ole kiirehtinyt kyseisen lakiesityksen muuttamista siten, että inarinsaamelaisten oikeuksia rajoitettaisiin.

Saamelaiskäräjien johto on ottanut alkuperäiskansapolitiikkansa perustaksi maan omistuksen ja hallinnan palauttamisen takaisin "saamelaisille", joiden joukosta maan todelliset lailliset perijät on suljettu ulkopuolella saamelaiskäräjälain liian suppean saamelaismääritelmän avulla. Kentällä väki - saamelaiset ja lappalaiset - elävät toisin ja yhteiselo saamelaisten ja lappalaisten kanssa jatkuu aivan kuten ennenkin, toisin kuin saamelaiskäräjien poliittinen johto toivoo.

Suomeen 1852 jälkeen muuttaneiden porosaamelaisten jälkeläiset ovat pitäneet ristiriitaa suhteellisena, hyödyllisenäkin heille itselleen. Heidän käsityksensä on perustunut väittämään "ILOn sopimus on hyvä kaikille saamelaisille, mutta se ei koske metsä- ja kalastajasaamelaisia", joiden alueelle porosaamelaisten esivanhemmat muuttivat parempien laidunmaiden vuoksi. Saamelaiskäräjien poliittinen johto on pitänyt saamelaismääritelmästä syntynyttä ristiriitaa sovittamattomana. Se on tavoitellut ristiriidan lopullista ratkaisemista runnomalla läpi ILO-sopimusta ja kieltämällä saamelaisten yhteisen alkuperän ja historian, vaikka se on saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien ensimmäinen ja tärkein edellytys.

Tärkein mitä tässä tilanteessa ehdotan nuorijärjestöille, että he ottaisivat suoraan yhteyttä saamelaiskäräjien ääniharaviin Kari Kyröön ja Anu Avaskariin. Siinä prosessi moni asia selviäisi parhaiten. Heidän kannattaisi pohtia vastauksia Kari Kyrön esittämiin kysymyksiin.

Minä puolustan rauhanomaista rinnakkaiseloa kaikkien alueella asuvien kanssa. Planeettamme on yksi, mutta se melko tilava ja siihen mahtuvat erilaisissa yhteisöissä elävät. He voivat koska tahansa sopia siitä, ettei kukaan rikkoisi ovia vieraassa talossa vetoamalla antipatiaansa sen vuoksi, että naapuri ajattelee toisin, keskustelee toisin, elää toisella tavalla. Meidän ei tule pelkästään huolehtia vihapuheen kieltämisestä, vaan sellaisten moraaliehtojen luomisesta, jotka ovat välttämättömiä rauhanomaiselle rinnakkaiselolle. On päästävä siihen että on taisteltava kansallisen kiihkoilun kaikkia ilmenemismuotoja vastaan. Ylä-Lapissa kenenkään ihmisryhmän kulttuuri ei voi kasvaa eristyneisyydessä, keinotekoisten poliittisten raja-aitojen sulkemana, epäoikeudenmukaisten hyökkäysten kohdistuessa muitten ihmisryhmien kulttuuriin ja elämään. Siksi on välttämätöntä muuttaa ilmapiiriä, polkea suohon keskinäinen epäluottamus.