Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelmaan on kirjattu tavoite saamelaiskäräjälain ajanmukaistamisesta ja YK:n Kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäiskansasopimuksen (ILO169) ratifioinnista. Saamelaiskäräjät on vaatinut ILO sopimuksen ratifiointia Suomessa koskemaan vain omaan äänioikeusluetteloonsa merkittyjä henkilöitä. Ratifiointi tällä perusteella on kiistanalainen. Kiistan aiheuttaa nykyisen saamelaiskäräjälain mukainen, pääosin kieliperusteinen määritys saamelaisuudesta, josta edelleen johdetaan alkuperäiskansaan kuuluminen Suomessa.

Suuri osa lapinkylien alkuperäisten asukkaiden, lappalaisten jälkeläisistä jäisi tällä perusteella sopimuksen ulkopuolelle, koska saamelaiskäräjät on hyväksynyt vain osan heistä äänioikeusluetteloonsa. Tällaisella poliittisella ratkaisulla olisi erittäin kielteisiä vaikutuksia saamelaisten erilaisiin yhteistoimintaverkostoihin.

Tutkija Tanja Joona on ehdottanut yleissopimuksen ratifiointia Lapin Yliopistossa 25.2.2012 esitetyssä väitöksessään (Joona, Tanja: ILO Convention No. 169 in a Nordic Context with Comparative Analysis: An Interdisciplinary Approach). Hänen esityksensä mukaan lähtökohta sopimuksen piiriin kuuluvista henkilöistä on tyystin erilainen kuin saamelaiskäräjien esittämä.

Joonan mukaan ILO on ratkaissut asian selvästi sopimuksen 1. artiklassa. Vaikka artiklassa ei puhuta yksilöistä, vaan annetaan keskeiset tunnusmerkit alkuperäiskansalle, siitä voidaan johdatella myös tunnusmerkit joiden perusteella yksilö voidaan katsoa alkuperäiskansan jäseneksi. Sen mukaan alkuperäiskansaan kuuluu tai siihen tulisi kuulua henkilö, joka polveutuu alueen alkuperäisväestöstä, on säilyttänyt perinteisen kulttuurinsa tunnusmerkkejä ja tuntee itse olevansa alkuperäiskansaa. Itseidentifikaatiolle annetaan suuri merkitys. Kieli on merkittävä osa kulttuuria, mutta sitä ei tule pitää sen enempää alkuperäiskansalta kun sen jäseneltä ehdottomasti vaadittavana tunnusmerkkinä. Näin koska oman kielen menettäminen on alkuperäiskansojen ja sen jäsenten kohdalla ennemminkin sääntö kuin poikkeus.

Suomessa voimassa olevasta saamelaiskäräjälaissa käytetty, kieliperusteesta johdettu määritelmä alkuperäiskansasta on ILO- sopimuksen 1. artiklan mukaan väärä. Määritelmä ei sovellu tarkoitukseensa, eikä tilanne parane saamelaismääritelmää entisestäänkin kaventamalla. Sen päättäminen, kuka kuuluu alkuperäiskansaan, tulee ILO-sopimuksen mukaan olla alkuperäiskansan oma asia. Päätöksenteon tulee kuitenkin tapahtua "perinteiden mukaisesti", eikä saamelaiskäräjät edusta perinteitä vaan on uuden ajan luomus. Lisäksi jäsenyyspäätöksiä koskee syrjintäkielto.

Kuten tiedätte, oikeusministeriössä on ollut kiireellisellä aikataululla tehty ILO- sopimuksen ratifiointia ja saamelaiskäräjälain mahdollisia muutoksia koskevia selvityksiä. Kuinka minkään sopimuksen ratifiointia voidaan valmistella, kun on epäselvää ketä se koskee? ILO- sopimuksen 1. artiklan mukaan suuri osa lappalaisten jälkeläisistä kuuluu alueen alkuperäiskansaan. Heitä ei saamelaiskäräjälain ja ILOn sopimuksen ratifioinnin valmistelun yhteydessä ole kuultu. Oikeusministeriö valmisteli asiaa liian kapea-alaisesti, lähinnä saamelaiskäräjien johdon informaation varassa, jonka esityksen saamelaiskäräjät itse lopulta kaatoi. Ajaudutaanko tämän syrjinnän johdosta tilanteeseen, että saamelaiskäräjien äänioikeusluettelon ulkopuolelle jätetyt lappalaisten jälkeläiset joutuvat ihmisoikeuksiensa turvaamiseksi asioimaan suoraan kansainväliselle työjärjestölle ILO:lle? Sopimuksen 1. artiklan mukaan alkuperäiskansaan kuuluvina, heillä on siihen oikeus ja mahdollisuus.

Suomi on oikeusvaltio. Saamelaiskäräjälain säännöksiin perustuvasta saamelaisuudesta seuraa kuuluminen alkuperäiskansaan. Saamelaiset tunnustetaan alkuperäiskansaksi Suomessa. Sen sijaan heidän verisukulaisiaan, suomenkielisiä saamelaisia syrjitään saamelaiskäräjälain säännösten perusteella ja niitä suomenkielisten saamelaisten vahingoksi tulkiten. ILO 169:n vastaisesti heitä ei lueta kuuluvaksi alueensa alkuperäiskansaan. Sillä tavoin syrjimällä heiltä riistetään identiteetti ja alkuperäiskansaoikeudet. Syrjintä on kielletty myös perustuslaissa ja rikoslaissa. Vetoan Teihin, valtiosihteeri Lehtomäki, pyytämällä keskeyttämään välittömästi nykyisin voimassa olevan saamelaiskäräjälakiin perustuvat ILO- sopimuksen ratifioinnin valmistelut. Sellainen tie ei johda osapuolten saamelaiskäräjien ja lappalaisten väliseen sovintoon.

Mikäli ILO-sopimuksen ratifiointi katsotaan tarpeelliseksi, uusi valmistelu on aloitettava sopimuksen 1. artiklan mukaisen alkuperäiskansa määrittelyn pohjalta.

Mitä tulisi ottaa huomioon?

1. Lapin alkuperäisten asukkaiden, lappalaisten muinoin asuttamien lapinkylien alue on nykyistä saamelaisaluetta suurempi. Alueen laajuutta, sen asukkaita ja oikeuksia on selvitetty mm. useissa oikeusministeriön tilaamissa vuonna 2006 valmistuneissa tutkimuksissa; mm. Enbuske ja Nahkiaisoja, sekä myöhemmin Matti Enbusken väitöskirjassa Oulun Yliopistossa 2008, samoin Juha Joonan väitöskirja 2019.

2. Jo vuonna 2001 oikeusministeriö tilasi Juhani Wirilanderilta lausunnon saamelaisten maaoikeuksista (8.8.2001 Lausunto maanomistusoloista ja niiden kehityksestä saamelaisten kotiseutualueella).

3. Suomessa lukuisissa eri tutkimuksissa selvitetty Lapin asutushistoria on oikea lähtökohta selvitettäessä alueen alkuperäiskansakysymystä ja sen kansainvälisesti tunnustettuja oikeuksia, sekä mahdollista ILO-sopimuksen ratifiointia.

4. Saamelaiset ja lappalaiset ovat Suomessa alkuperäiskansaa. Historia tuntee vanhan Lapin asukkaiden nimityksen lappalainen. Vasta 1900-luvun puolivälin jälkeen alkoivat muutamat alueelle tulleet, nykyiseen saamelaiskäräjien äänioikeusluetteloon kuuluneet ihmiset, käyttää nykyään yleistynyttä nimitystä saamelainen. Se on aivan eri asia kuin se ketkä yhtäjaksoisen polveutumisen perusteella kuuluvat alkuperäisväestöön. Ei ole mitään näyttöä siitä, että Saamenkielen puhujat, tai väestöryhmä, josta enää vain osa puhuu saamenkieltä, omistaisivat Ylä-Lapin maat, vedet ja muut luonnonvarat pelkästään oman tai esivanhempiensa kielen perusteella. ILO-sopimus ei luo uusia oikeuksia. Vanhojen oikeuksien selvittämisessä henkilön tai hänen esivanhempiensa kielellä voi olla merkityksensä, mutta lisäksi tarvitaan muita perusteita.

5. Lappalaisten jälkeläiset ovat monien nykysaamelaisten verisukulaisia ja kuuluvat alkuperäiskansaan Suomessa. Heillä on asiassa suuri hätä ja he ovat suuttuneita. Heihin kohdistuva syrjintä on lopetettava. Heidät on nyt ja vastaisuudessa hyväksyttävä mukaan kaikkiin Suomessa valmisteltaviin alkuperäiskansaa koskevien lakien ja säädösten valmistelutyöhön täysivaltaisina alkuperäiskansan edustajina.

6. Tämän vetoomuksen liitteenä on laatimani tilannearvio suomenkielisten saamelaisten oikeusasemasta Suomessa. Se osoittaa konkreettisesti sen, että rauhanomainen ratkaisu kiistaan löytyy ainoastaan tosiasioihin rakentuvasta tilanne- ja olosuhdeselvityksestä, josta nähdään mitä puutteita saamelaisten ja lappalaisten oikeustilassa yleisen ja näiden ryhmien keskinäisen yhdenvertaisuuden kannalta on olemassa.