Kertomuksia voi muuttaa, mutta ei omaa luontoaan

Suomen itsenäisyyspäivän kynnyksellä 16.11.2019 julkaistiin Lapin Kansassa paljon nähneen ja kokeneen poromies Johan Aslak Labban haastattelu. Siinä hän erittelee tuntojaan siitä mitä on Suomessa olla saamelainen. Nykysaamelaisten propagandaan verrattuna hän ei löydä saamelaisiin kohdistuvia sorron elementtejä, vaan toteaa Suomen kohdelleen saamelaisia yhdenvertaisesti ja on tyytyväinen että on saanut elää Suomessa. Näihin poromies Labban näkemyksiin on minunkin helppo näin Suomen itsenäisyyspäivän kynnyksellä yhtyä. Labba tyrmää myös julkisuudessa kaikki muutkin syytökset saamelaisten sorrosta. Olen itse saamelaispolitiikan sekasortoa käsitellyt lukuisissa kirjoituksissani, joissa olen kuvannut saamelaisten kotiseutualuetta ja siellä asuvaa alkuperäisväestöä. Tulkintani eivät ole kaikkia miellyttäneet. Hyvä niin!

Kirjoittaessani saamelaispoliitikon vuosista olen vaiennut paljosta. Ja mitä pitemmälle olen elänyt, sitä useammin olen joutunut sivuuttamaan ne elämäni tapahtumat, joista minun on ollut vaikeaa kertoa jopa läheisemmille ystäville. Niistä olen saanut kuitenkin kertoa vapaasti, onneksi kukaan ei ole sitä kieltänyt.

Minua ovat vaivanneet epäilykset siitä, että ovatko ne monet totuudet, joita kuulin äidiltäni, ottovanhemmaltani, saarnamiehiltä, aikuisilta ja myöhemmin johtavilta saamelaispoliitikoilta ja saamelaisten ystäviltä, aivan ehdottomia. Samoin on ollut myöhemminkin. Sokea usko mihin tahansa on tuntunut minusta nuorempana kauniilta, myöhemmin vastenmieliseltä, mutta itselleni vieraalta.

Nuoruudessani yritin välillä voittaa itseni, mutta päästyäni keski-ikään, ymmärsin, että kertomuksia voi muuttaa, mutta ei omaa luontoaan. Tullessani mukaan saamelaispolitiikkaan 1970-luvun puolivälissä jouduin pohtimaan ja arvioimaan uskollisuuttani saamelaisaatteelle samalla lailla kuin ne lukuisat suomalaiset, jotka kommunismin aatteeseen hurahtaneina muuttivat Neuvostoliittoon. Johtavien saamelaispoliitikkojen mielestä minä en ollut esikuvallinen oppilas enkä muuttunut vuosien mukaan moitteettomaksi. Neuvostoliiton normien mukaan olisin ollut toisinajattelija, jonka kohtalona olisi ollut Siperia tai...

Olen aina ollut virallisten totuuksien epäilijä. Kuultuani jotakin saamelaisten entisistä maanomistuksista en uskonut niitä ilman muuta. Kerrottiinhan saamelaisyhteisöissä niin paljon satuja ja tarinoita. Ja varmaan tästä syytä moni johtava saamelaispoliitikko piti minua kerettiläisenä ja vaarallisena. Kenties olin hidasälyinen, mutta pohdittuani tarpeeksi, tartuin asiaan, puhuin ainoastaan siitä mitä ajattelin ja tiesin. Mittasin elämääni ja saamelaispolitiikkaa omalla mittakepillä.

Saamelaisiin kohdistunut sorto?

Kuten hiljattain ilmentynyt kirja "vastatuuleen - saamelaisten pakkosulauttamisesta" osoittaa saamelaiskysymys on monille ensi sijassa uskonnollinen kysymys. Saamelaisreformistit korostivat saamelaisia kohtaan harjoitettua sortoa, mutta jättivät huomiotta poliittisen realismin vaatimukset. Saamelaisaktivistit eivät myöskään ole käsitelleet omia asioitaan yhteiskunnallisen tasa-arvon kysymyksinä. He tarkastelivat saamelaisten asemaa lähinnä taloudellisen epäoikeudenmukaisuuden kannalta pyrkien osoittamaan saamelaisiin kohdistuneen sorron.

Selvennykseksi on tässäkin tarkentaa, että monesta muusta alkuperäiskansasta poiketen saamelaiset eivät ole joutuneet järjestelmällisen ja joukkomittaisen väkivallan tai edes varsinaisen valtauksen kohteeksi. Asutus on muuttanut laiduntamisen ja elinkeinojen kilpailun vuoksi. Ristiriitaa on ollut aluksi koulutuksen puuttumisesta tai yhden opin mukaisesta oikeassa olemisesta.

Ruotsissa viranomaiset ovat tosin pakkosiirrelleet saamelaisperheitä vielä 1930-luvulla, ja Neuvostoliiton kansojen laboratoriosta ei tässä kannata edes puhuakaan.  Siellä valta oli yksiviivaista ja julmaa.

Suomessa saamelaisia ei ole rauhan oloissa siirretty tai pakkoasutettu. Teoria saamelaisten työntämisestä leviävän valtaväestön edessä eteläisestä Fennoskandiasta nykyiselle asuinsijoille on katsottava kumotuksi. Saamelaiset ovat vaeltaneet omasta tahdosta tai pienemmässä mittakaavassa työnnettyinä eri vuosisatoina alueelta toiselle, jo kauan ennen valtionrajojen muodostumista, ja sen jälkeenkin. Uudisasutus vei tilaa, saamelaiset joustivat, mutta oppivat pian suojaamaan omia oikeuksiaan perustamalla itsekin tiloja. Väärien mielikuvien levittäminen saamelaisten sortamisesta on jatkunut vuosikymmeniä. Totuuskomissiolla vaaditaan selkärankaa asioiden objektiivisille arvioinneille.

Saamelaiskulttuurin nousu ja rappio

Olen edellä maininnut epäilysteni luonteesta. Sen tulin huomaamaan kun utopistiset maiden palauttamisvaatimukset takaisin saamelaisille eivät ole johtaneet mihinkään. Se on johtanut siihen, että asioita joudutaan nyt arvioimaan faktojen pohjalta eli terveen järjen kannalta.

Minusta tuli saamenkielisen Sapmelas-lehden päätoimittaja, jonka työnsä luonteen vuoksi täytyi olla kiinnostunut ei ainoastaan yhteiskunnasta, vaan myös saamelaisen/lappalaisen yksilön sisäisestä maailmasta ja yksityisenkin ihmisen asioista.

Olen elämäni aikana nähnyt saamelaisten kirjailijain ja taiteilijain esille nousun, enkä voi valittaa, että olen elänyt pelkästään taiteen laskukautena. Olen elänyt saamelaiskulttuurin harvinaisen nousun ja yhtä harvinaisen alenemisen kauden ja myöhemmin samanaikaisesti saamelaiskulttuurin sisäisen rappeutumisen ajanjaksoa. Liiankin usein olen joutunut kohtaamaan tavattoman primitiivisiä ihmisiä, joilla on luolaihmisen ennakkoluulot ja raa'at tunteet.

Kaikki on muuttunut. Saatoinko pienenä poikana tiettömien taipaleiden takana sijaitsevassa Angelin kylässä kuvitella, että saamelaispoliitikkona lennän joskus valtameren yli muutamassa tunnissa johonkin kansainväliseen kokoukseen käsittelemän alkuperäiskansojen oikeuksiin liittyviä kysymyksiä.

Lappalaisten historian kieltäminen

Eniten ongelmia ja sekaannusta on aiheutunut saamelainen ja lappalainen käsitteet. Mitä näillä täsmälleen tarkoitetaan? Sanat ovat johtaville saamelaispoliitikoille ja heidän suomalaisille asiantuntijoilleen hyvin tunnepitoisia. Saamelaiskäsitettä on käytetty usein poliittisen propagandan välineenä. Kun saamelainen määritellään kapeasti, se merkitsee passiivisuutta ja lappalaisiin kohdistuvan epäoikeudenmukaisuuden hyväksymistä. Kiistan ollessa kuumimmillaan saamelaiset käyttivät lappalaisista halventavia merkityksiä ja se liitettiin rasismiin, mikä antoi lappalaissanalle negatiivisen kaiun.

Saamelaispolitiikassa olen nähnyt miten meidän jalolle saamelaisaatteellemme omistautuneet ihmiset syyllistyivät lappalaisten historian kieltäviin tekoihin. Lappalaisuudesta saamelaismääritelmän nojalla irrotetun saamelaisten menestyksen vuoksi he pettivät saamelaisten verisukulaiset lappalaiset. Ihmisoikeuksien puolustaminen oli tärkeä osa saamelaispolitiikkaa ja sillä oli keskeinen merkitys saamelaiskulttuuri-itsehallinnon aikaansaamisessa.

Näin jälkeenpäin tarkasteltuna saamelaismääritelmästä syntyneestä kiistasta voi todeta, että saamelaisjohto on käyttänyt väärin poliittisen vapauden asiaa, kun se lähti tietoisesti syrjimään lappalaisia. Saamelaisjohtajat uskoivat, että poliittinen vapaus ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus kehittyisivät luonnostaan ja saamelaisten asema tulisi kuin itsestään turvatuksi. Saamelaisliikkeen keskeisiä tavoitteita olivat yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistäminen ja saamelaisten ihmisoikeuksien puolustaminen, jotka sittemmin leimasivat 1990-luvun saamelaisaktivismia.

En tiedä johtuuko monien johtavien saamelaispoliitikkojen yksipuolinen keskittyminen siitä että on käyty taistelua uuden saamelaisyhteiskunnan rakentamisesta vai siitäkö, että muutamassa vuodessa on pitänyt korjata se mitä viimeisen viiden vuosisadan aikana on laiminlyöty. Siirtyminen Ruotsin vallan alaisuudesta itsenäiseen Suomen yhteyteen on ollut merkittävä muutos saamelaisille. Etenkin meille Norjasta ja Ruotsista Suomeen muuttaneille porosaamelaisille. Kuten poromies Labba toteaa Suomi on hyvä maa. Toisaalta me saamelaiset olemme myös antaneet uhrimme tämän kotimaan puolustamisessa, mikä on turvannut vapauden.

Propagandassa kasvaneiden saamelaisdemokraattien valtakausi

Olen tahtonut itse ymmärtää paljon, tarkistaa ja olen erehtynyt monesti. Mutta olen tiennyt lujasti, että niin paljon kuin nämä tai nuo asiat kuohuttivat minua, en milloinkaan tulisi loittonemaan totuudesta. Siihen kuului rotukiihkon ja saamelaiskansallisen pöyhkeilyn vastustaminen.

Muistan vuosien takaa miten eräs saamelaispoliitikko käräjien jäsen piti normaalina, että saamelaisalue itsenäistyy, mikä tarkoittaisi eroa Suomesta. Mutta hän varoitti, että itsenäisyys ei ketään tee vielä onnelliseksi. Hän pelkäsi kotikutoista tyranniaa, jos valta päättää ihmisen omaisuudesta annetaan tietämättömille poliitikoille siitä seuraa sekasortoa. Itsenäisyys ei tuota ihanne saamenmaata eikä demokratia pysty poistamaan eriarvoisuutta täydellisesti. Paljon kokeneen poromies Labban käsityksiin on helppo yhtyä.

Monet saamelaisten asioita seuranneet ovat aavistaneet jo vuosia sitten, että faktoihin perustumattomat vaatimukset eivät johda mihinkään, joten ei kannata odottaa paljoakaan propagandassa kasvaneilta saamelaisdemokraateilta. Saamelaisten kaipaama itsehallinto perustuu näennäisdemokratiaan, kansalliseen johtajaan oli se sitten kuka tahansa.

Mielenkiintoista on ollut havaita, etteivät poliittiset päättäjät ole tajunneet sitä, että kuinka nykyaikainen yhteiskunta voi tällaisen saamelaisseparastiryhmän edessä olla tekemättä mitään vaan se antaa saamelaiskäräjille pelitilaa käydä julistamatonta sotaa suomenkielisiä saamelaisia kohtaan. Manipulointi on laajentunut myös YK:n elimiin asti.

Olen surrut saamelaisten menettämiä mahdollisuuksia: saamelaisalueella olisi edellytyksiä kehittyä kulttuurin paratiisiksi ja todellisen sivistyksen välikappaleeksi - tällä menolla siitä tulee ankea helvetti. Pyrkimystä pakkovaltaan nimeän tyranniaksi, jossa ihmiset ja ihmisten perusoikeudet eivät merkitse mitään. Vastuu jää valtapyramidille, jolta voi vaatia almuja. Tällä menolla saamelaisten kotiseutualuetta uhkaa kulttuurinen näivettyminen, kun alue pyrkii irti Suomesta, sivistyksen ja monikulttuurisuuden maasta. Minulle taas saamelaisuus ei ole ollut koskaan johtava aate, vaan syrjäpolku, ihmisyydestä harhaan johtava polku. Olen saanut tarpeekseni niin suomalaisesta kuin saamelaisesta kansallistunteesta.

On aika tarttua konfliktin pohjimmaisiin syihin

Saamelaiskäräjät aloitti aikoinaan kiistan ilmoittamalla palauttavansa takaisin saamelaisille valtion aikoinaan saamelaisilta itselleen ottamat maat. Tämä iskulause upposi aikoinaan suureen yleisöön. Sitä tukivat ja ymmärsivät kaikki ne, jotka tunsivat lappalaisten asutushistorian Uudeltamaalle Utsjoelle Suomessa.

Maiden palauttamisvaateet takaisin saamelaisille ovat kuitenkin haihtuneet sen jälkeen kun on käynyt ilmi, että saamelaiset ovatkin lappalaisista muodostettu etninen joukko, eikä todellinen alkuperäiskansa kuten oli uskoteltu. Saamelaiskäräjien maapolitiikkaa onkin muuttunut todellisen alkuperäiskansan lappalaisten historian ja maaoikeuksien valtausyritykseksi.

Nyt on viimein aika tarttua konfliktin pohjimmaisiin syihin, rakennettava luottamusta ja puututtava sellaisiin etuihin, jotka hyödyttävät konfliktin jatkumista. Nyt tarvitaan valtion taholta yhtenäisempää otetta, eri tavoitteiden yhdistämistä ja saamelaisten ja lappalaisten yhteisen historian hyödyntämistä.

Eri saamelaisryhmiä yhdistäviä voimia on ennen kaikkea vuosisatojen historiallinen perintö, rakkaus vapauteen ja siihen pohjautuva syvä tietoisuus, että vain vapaissa kansainvaltaisissa, demokraattisissa ja lainalaisissa oloissa saamenkansa voi elää onnellisena ja tuntea elämän elämisen arvoiseksi. Nyt itsenäisyyspäivänä on tunnustettava, että Suomi on hyvä ja turvallinen maa saamelaisille olivatpa nämä saamelaisseparastit sitten mitä mieltä tahansa.

Valtion vastuu Ylä-Lapin tulevaisuudesta on suuri: erityisen haastava tehtävä on luoda olosuhteet, jossa enemmistönä olevien suomalaisten, etnisten ja tällä hetkellä statuksettomien saamelaisten välillä vallitsisivat luottamukselliset ja rauhanomaiset suhteet. Tätä tehtävää vaikeuttaa se tilanne, jossa yksi kansanryhmä, pohjoissaamelaiset, on lukumääräisesti suurimpana saamelaisryhmänä valtiovallan tuella onnistunut linnoittautumaan etuoikeutettuun aseman kaikkiin muihin kansanryhmiin: suomalaisiin, inarinsaamelaisiin ja kolttiin nähden. Saamelaiskäräjät on jo vuosia ollut vakavassa kriisissä ja käynyt yhä oudommaksi muuttuvaa siilipuolustussotaa muutospaineita ja valtiota vastaan.

Valtion, joka on pitkälti ollut luomassa nykyisiä asetelmia, on aika ryömiä esiin saamelaiskäräjien selän takaa ja nostaa harteilleen sille kuuluva velvollisuus edistää kestäviä ratkaisuja ongelmille, jossa huomattava osa maan alueesta ja siellä asuvat kansalaiset elävät tilanteessa josta he eivät omin voimin näytä pääsevän ulos. Eikä tämä ulospääsyn mahdottomuus ole mikään ihme, niin kauan kuin valtio toimillaan ja toimimattomuudellaan ennemminkin sotkee asioita hämmentäen keitosta yhä pahemmaksi.

Valtiolta, jonka päätökset ja toiminta vaikuttavat erittäin monin tavoin Ylä-Lapin asukkaiden elämään, vaaditaan paitsi poliittista ja diplomaattista viisautta myös syvällistä ja laaja-alaista perehtyneisyyttä kaikkien siellä asuvien kansanryhmien kulttuuriin ja henkisiin arvoihin ja perinteeseen. Vain tältä pohjalta ja kunnioittaen alueen kaikkien asukkaiden tunteita ja laillisia oikeuksia valtion johtamassa sovittelussa voidaan onnistua. Haavat paranevat, mutta se ei tapahdu ilman hoitoa.

Näillä sanoilla toivotan kaikille saamelaisille ja heidän ystävilleen HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!