Tänään huhtikuun 27.4.2016 Inarissa perustuslakivaliokunta kuulee tutkijoita liittyen alkuperäiskansatutkimuksseen. Valtioneuvosto on tilannut Lapin yliopistolta selvityshankkeen, jonka nimi on "Saamelaisten oikeuksien toteutuminen: Kansainvälinen oikeusvertaileva tutkimus".

Tutkimuksen on virallisen määritelmän mukaan määrä tuottaa tietoa, joka on hyödynnettävissä sekä ILO sopimuksen numero 169 ratifioinnissa että muissa saamelaisten oikeuksiin liittyvissä kysymyksissä, mukaan lukien valmisteilla olevan pohjoismaisen saamelaissopimuksen eteenpäin viemiseen liittyvät kysymykset.

Hankkeen on määrä tuottaa vuoden 2016 lopussa "oikeusvertailevan tutkimusraportin, joka Suomen tilanteen sekä maakohtaisen oikeusvertailun lisäksi sisältää selvityksen kansainvälisistä alkuperäiskansojen oikeuksiin liittyvistä instrumenteista ja tuoreimmasta oikeuskäytännöstä ja niiden vaikutuksista saamelaisten oikeuksiin Suomessa". Perustuslakivaliokunnan on hyvä tietää, että hanketta vetämään asetetun tohtori Leena Heinämäen puolueettomuuteen ja uskottavuuteen liittyy vakavia ongelmia, jotka puhuvat sen puolesta että saamelaisasioista vastaavaa oikeusministeri Lindströmiä ollaan jollain tavoin vedättämässä.

Tarkastelen ensin kysymystä tutkimuksen johtajan puolueettomuudesta. Varsinkin kun tutkimus kohdistuu ihmisiin sosiaalisina olentoina ja yhteiskuntaan, tutkijan keskeisiin taitoihin kuuluu kyky tarkastella aihettaan sen omista lähtökodista käsin. Tämä edellyttää tutkijalta hänen omien lähtökohtiensa ja mahdollisten ennakkoluulojen tunnistamista ja niiden ammatillista kurissapitämistä, jotta ne eivät pääse vaikuttamaan sen enempää aineiston keräämiseen kuin siitä tehtäviin päätelmiin. Vaaditaan eläytymistä, mutta ei samaistumista. Käytännössä tässä onnistuminen on erittäin vaikeaa jopa kokeneelle tutkijoille. Voidaanko sitä odottaa Heinämäen tutkijaryhmältä?

Otamme liian usein annettuna sen, että tutkijat kykenevät arvioimaan objektiivisesti aihetta johon kohdistuu ristiriitaisia paineita ja odotuksia. On helppo ymmärtää periaatteessa, että tutkijoiden omat arvot ja uskomukset vaikuttavat heidän tekemiinsä johtopäätöksiin. Mutta kun alamme pohtia mitä tämä käytännössä tarkoittaa, eteen aukeaa selvittämättömältä tuntuva vyyhti.

Otan konkreettisena esimerkkinä saamelaisalueen maaoikeuskiistan selvittämisen. Jos esimerkiksi on sydänjuuriaan myöten järkyttynyt saamelaiskäräjien valloituspolitiikasta, silloin ei ehkä kannata valita sitä tutkimuskohteeksi. Tai toisinpäin: Jos on sydänjuuriaan myöten tuskastunut Suomen valtion kolonialistiseen politiikkaan Saamenmaassa, ja siinä ohessa näkee inarinsaamelaiset suomalaisvalloittajien jälkeläisinä, ei ehkä pysty arvioimaan vaikkapa statuksettomien saamelaisten elämänmenoa kovin puolueettomasti, vaan pyrkii tuomitsemaan heidät. Saamelaiskäräjien alkuperäiskansapolitiikka sisältää esimerkkejä asioista, joista monilla tutkijoilla on valmiiksi vahvat mielipiteet, jotka helposti vaikuttavat tehtäviin tulkintoihin. Nämä eivät ole kuitenkaan sinänsä ylipääsemättömiä esteitä tutkimuksen tekemiselle, mutta ennakkokäsitysten ylittäminen voi olla erittäin vaativa prosessi.

Jos tutkijat eivät tunnista omia ennakkoasenteitaan, oma objektiiviseksi kuviteltu näkökulma saattaa todellisuudessa olla hyvin rajautunut ja vajavainen, eikä niiden vuoksi kykene ymmärtämään saamelaispoliitikkojen tekemiä valintoja ja päätöksiä. Nyt aloitettavan tutkimuksen tehtävänä ei ymmärtääkseni ole niinkään päätyä mahdollisimman suurella varmuudella samaan lopputulokseen kuin mitä saamelaiskäräjät toivoo, vaan pyrkiä löytämään objektiivinen vastaus mm. kysymykseen, onko ylipäätään olemassa tarvetta ratifioida ristiriitoja aiheuttava ILOn sopimus.

Tutkimushanketta vetävä Leena Heinämäki on julkisuudessa jo etukäteen naulannut oman kantansa esimerkiksi yhdessä Heta Heiskasen kanssa laatimassaan, Helsingin Sanomien mielipideosastossa 21.10.2015 julkaistussa artikkelissa, jossa kirjoittajat pyrkivät vaikuttamaan metsähallituslain valmisteluun. Heinämäen saamelaisiin ja muihin alkuperäiskansoihin liittyvien julkaisujen luettelo on sinänsä vakuuttava, mutta on syytä epäillä, että tutustuminen kirjoituksiin kertoisi lisää tutkijan puolueettomuusongelmasta.

Puolueettomuusvaje ei ole ainoa Heinämäen uskottavuuteen tutkijana vaikuttava ongelma. Ehkä monta kertaa vakavampaa on, että Heinämäki ei ole ainoastaan tutkinut alkuperäiskansojen henkisiä ilmiöitä ja niihin liittyviä kohteita, vaan hän on itse omaksunut esoteerisen henkitieteen opit ja opettaa niitä Heartland-Sydänmaa -istituutissaan Rovaniemen Pahtajalla.

Instituutissa Heinämäki tarjoaa ilmoituksensa mukaan henkistä terapiaa, Uuden Ajan esoteerista vihkimyskoulua, jossa  taustalla vaikuttaa Kosminen Kristus-Buddha impulssi, joka - sanat ovat Heinämäen omia - "liittyy ihmiskunnan laajaan henkiseen heräämiseen eli planetaariseen ensimmäiseen vihkimykseen". Terapeutteina ja esoteerisen koulutuksen opettajana instituutissa toimii Heinämäen lisäksi Hans Christian Hansen. Opettajaterapeutit ovat oman ilmoituksensa mukaan omistautuneet esoteeriseen opiskeluun, meditaatioon ja henkiseen elämäntapaan ja opiskelleet ja opettaneet mm edesmenneen Asger Lorentsenin koulutuksissa ja pitäneet omia kursseja useiden vuosien ajan ja olleet lisäksi amerikkalaisen henkisen opettajan Mark Sullivanin yksityisoppilaita.

Hans Christianin, Asger Lorentsenin ja Marki Sullivanin nimiä seuraamalla päätyy nopeasti jungilaisuuteen, joka ehkä vielä voidaan lukea vakavasti otettavaksi suuntaukseksi. Jäljet johtavat kuitenkin myös mm papitarkursseihin Valon temppelissä Kreetalla, astraaliolentoihin ja enkeliterapiaan. Lorentsen on julkaisuut mm kirjoja, joiden suomeksi käännetyt nimikkeet kuuluisivat "Vihkiytyminen ihmiskunnan tulevaisuuteen" ja "mysteereitä graalin tiellä". Suomeksi on julkaistu ainakin Lorenzenin kirja "Tähti-ihmiset ja enkeli-ihmiset".

On käsittämätöntä, että valtioneuvoston tilaaman ja veronmaksajien kustantaman saamelaisten identiteettiin, rajaamiseen, elintärkeisiin etuihin ja koko tulevaisuuteen liittyvä vakava selvityshanke on voitu uskoa rajatietoa ja muuta rajatieto-huuhaata harjoittavan henkilön johtoon.

Aiheesta lisää: täällä ja täällä.