Me tämän lausunnon allekirjoittaneet lausumme ILOn sopimuksen ratifiointiin tähtäävästä metsähallituslakityöryhmän mietinnön ehdotuksista seuraavaa:

Meillä tämän lausunnonantajilla ei ole ollut mitään sidosta maa- ja metsätalousministeriössä valmistuneeseen esitykseen ILOn sopimuksen ratifioimisesta tai muihin asianosaistahoihin. Siten tämä lausunnon laatijat eivät kuulu niihin nimeämättömiin asiantuntijoihin, joihin yleisesti viitataan. Lausuntoa laadittaessa laatijat eivät ole saaneet muilta ohjeita tai määräyksiä lausunnon sisällön määrittämiseksi.

Esityksen mukaan metsähallituslain muutoksella lisätäisiin saamelaiskäräjien vaikutusmahdollisuuksia valtiomaiden päätöksenteossa ja hallinnassa. Sen tehtävänä olisi yleisesti paikallisen saamelaiväestön oikeuksien ja etujen arviointi ja valvonta ns. heikentämiskiellon nojalla.

Vaikka metsähallituslakityöryhmässä oli saamelaiskärjistä useita edustajia, mietinnön lopputulos ei kuitenkaan edusta koko käräjien kuten ei myöskään koko saamelaisväestön kantaa. Siksi työryhmän mietintö ja sen ehdotukset on voitava arvioida saamelaisten oman parlamentin-saamelaiskäräjien jäsenistön ja saamelaisten piirissä laajemminkin. Seuraavassa esityksemme ja perustelut niihin:

2§ Metsähallituksen yleistehtävä

Metsähallitus käyttää, hoitaa ja suojelee hallinnassaan olevaa valtion maa- ja vesiomaisuutta kestävästi. Lakiluonnoksen 2§:ssä todetaan, että Metsähallituksen tulee toimia tuloksellisesti sekä liiketaloudellisten periaatteiden mukaisesti. Valtion maa- ja vesiomaisuus on yhteistä kansallista omaisuutta, jonka kestävän käytön sekä hyödyntämisen tulee nojata vahvasti paikallisuuteen. Mikäli alueellinen tai paikallinen etu sitä vaatii, on Metsähallituksen kyettävä toimimaan joustavasti siten, etteivät tuloksellisuus tai liiketaloudelliset vaatimukset vaaranna liikelaitoksen sosiaalista toimilupaa tai aluekehitystä kokonaisuutena.

Esitämme, että Metsähallituksen tuloksellisuuden vaatimuksesta ja liiketaloudellisista periaatteista voidaan poiketa, mikäli painava alueellinen tai paikallinen (esim. Inarin kalastajasaamelaisten etu) syy sitä vaatii.

6§ Yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet

Lakiluonnoksen 6§:ssä todetaan, että osana luonnonvarojen kestävää hoitoa ja käyttöä Metsähallituksen on riittävällä tavalla otettava huomioon biologisen monimuotoisuuden suojelu ja tarkoituksenmukainen lisääminen metsien, meren ja muiden luonnonvarojen hoidolle, käytölle ja suojelulle asetettujen tavoitteiden kanssa. Metsähallituksen on tämän lisäksi otettava huomioon luonnon virkistyskäytön sekä työllisyyden edistämisen vaatimukset.

Luonnon monimuotoisuutta koskevista kansainvälisistä sopimuksista Suomea ohjaa mm. kansainvälinen biodiversiteettisopimus (CBD). Metsähallitus on toiminnassaan Ylä-Lapissa soveltanut sopimuksesta johdettuja vapaaehtoisia Akwé:Kon -ohjeita, jotka on hyväksytty biodiversiteettisopimuksen seitsemännessä osapuolikokouksessa vuonna 2004. Ohjeet ovat osa sopimuksen toimeenpanoa ja ne velvoittavat sopimusosapuolia suojelemaan alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen luonnon monimuotoisuuteen liittyvää perinteistä tietoa, innovaatioita ja käytänteitä. Metsähallituksen tulkinnan mukaisesti Akwé:Kon -ohjeet koskettavat Suomessa ainoastaan saamelaisia ja saamelaisten puolesta puhevaltaa käyttää ohjeita sovellettaessa saamelaiskäräjät. Näkemyksemme mukaan tämä on biodiversiteettisopimuksen vastaista. Sopimuksen tulkintaan voidaan hakea vertailupohjaa esimerkiksi Ruotsissa, jossa paikallisten yhteisöjen käsitteen on todettu olevan huomattavasti laajempi. Kaikkien saamelaisyhteisöjen -statuksettomien- on voitava olla mukana tasavertaisina.

Esitämme, että ennen Metsähallituslain säätämistä valtio tarkentaa Akwé:Kon -ohjeiden soveltamista ja selvittää, mitä tai mitkä ovat Suomessa biodiversiteettisopimuksen mukaisia paikallisia yhteisöjä ja mitkä ovat heidän oikeutensa. Selvitystyötä varten on perustettava riippumaton työryhmä, jonka työn tulokset on tuotava osaksi Metsähallituslakia. Biodiversiteettisopimus velvoittaa Suomen valtion huomioimaan alkuperäiskansa saamelaisten lisäksi myös muut paikalliset yhteisöt ja niiden jäsenet tasavertaisina ryhminä, joiden etua tulee edistää tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Tämän lisäksi on selvitettävä, voiko esimerkiksi saamelaiskäräjät ja sen hallitus toimia puhevallan käyttäjänä Akwé:Kon -menettelyssä vai onko puhevallan käyttöoikeus osoitettava suoraan sille alkuperäiskansan yhteisölle, jonka käyttämään alueeseen suunnittelu kohdistuu i.e. tietyllä alueella asuvalle saamelaisten yhteisölle. Inarin saamelaisten kannalta tämä on tärkeä ihmisoikeusnäkökulma. Tässä yhteydessä korostamme sitä, että kaikilla saamelaisilla asuinpaikasta riippumatta on oltava oikeus liikkkua sukujensa historiallisilla alueilla kesällä ja talvella.

Edelleen esitämme, että 6§:n muotoilu "saamelaisten kulttuurin harjoittamisen edellytykset" muutetaan muotoon "saamelaiskulttuuriin harjoittamisen edellytykset".

7§ Muut yhteiskunnalliset velvoitteet

Esitetty Metsähallituslaki ei riittävällä tavalla huomioi kunnallisen kehittämisen ja maankäytön tarpeita. Joten pidämme perusteltuna, että Metsähallituksen tulee yhtenä yhteiskunnallisena velvoitteenaan huomioida nämä tarpeet rinnan muiden velvoitteidensa kanssa.

Esitämme myös, että muita yhteiskunnallisia velvoitteita käsittelevä pykälä muutetaan muotoon: "Metsähallituksen toiminnassa otetaan huomioon tutkimuksen, opetuksen, puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen sekä kunnallisen kehittämisen ja maankäytön tarpeet." Edellä vaatimus toteuttaminen on oltava sopusoinnussa saamelaiskulttuurin edellytysten kanssa.

10§ Luonnonvarojen käytön suunnittelu

Lakiluonnoksessa todetaan, että luonnonvarojen käyttöä koskevat alueelliset suunnitelmat laaditaan vuorovaikutuksessa alueellisten ja paikallisten tahojen kanssa ottaen huomioon Metsähallitukselle asetetut yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet. Esitämme, että 10§:ää täydennetään siten, että Metsähallitus on velvollinen ottamaan alueellisten suunnitelmien laadinnassa huomioon Akwé:Kon -ohjeet ei pelkästään Ylä-Lapissa, vaan koko valtakunnan alueella ja kaikissa toiminnoissaan, joita toteutetaan alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen vaikutuspiirissä. Täydentäminen vaatii riippumattoman työryhmän perustamista, jonka tulee selvittää, mitkä tai mitä ovat ne paikalliset yhteisöt, joiden perinteistä tietoa Suomi on sitoutunut biodiversiteettisopimuksella suojelemaan. Inarin saamelaisille tämä on merkittävä ihmisoikeuskysymys.

5 luku, Saamelaisten kotiseutualuetta koskevat erityissäännökset

Esitetyn Metsähallituslain viides luku käsittelee saamelaisten kotiseutualuetta koskevia erityissäännöksiä. Erityissäännökset on laadittu sitä varten perustetussa työryhmässä, jonka kokoonpanoa voidaan pitää vääristyneenä saamelaiskäräjien ensin kieltäydyttyä yhteistyöstä, mutta suostuttua lopulta kun työryhmän kokoonpano muutettiin sitä miellyttävään muotoon. Työryhmään kuului puheenjohtajan lisäksi kymmenen jäsentä, joista viisi kuului saamelaiskäräjien hallitukseen. Muuta paikallista väestöä edusti vain yksi henkilö, joka nimettiin työryhmään Lapin liiton ehdotuksesta. Työryhmä ei ollut esitystään antaessaan yksimielinen ja sen työskentelyä leimasi valtava kiire sekä ehdotusten perusteella suoranainen piittaamattomuus eri asiantuntijoiden työryhmälle esittämistä näkemyksistä.

Ehdotuksia valmisteltaessa ei ole myöskään riittävällä tavalla tarkasteltu niitä vaikutuksia, joita nyt esitetyillä muutoksilla olisi alueiden tilaan ja käyttöön niin ekologiselta, sosiaaliselta kuin taloudelliseltakin kannalta. Erityisesti 12 §:ssä esitetyn, epämääräisen heikentämiskiellon nojalla annettaisiin saamelaiskäräjille ja kolttien kyläkokoukselle mahdollisuus valittaa jokaisesta Metsähallituksen tekemästä hallintopäätöksestä; esimerkiksi yksittäisen paikallisen henkilön kalastus- tai maastoliikenneluvasta.

Metsähallituslaki työryhmän ehdottamat saamelaiskulttuurin heikentämiskieltoon nojaavavat lainmuutokset ovat niin merkittäviä ja laajakantoisia, että se yhdessä esitetyn keskitetyn hallintomallin kautta siirtää kaiken luonnonvaroja ohjaavan päätöksenteon metsähallitukselta saamelaiskäräjille, siirtäen myös kunnille rakennuslaissa määrätyn kaavoitukseen perustuvan rakentamisen ohjailun ja elinkeinotoiminnan edistämisen ns. valtion mailla. Käytännössä työryhmän esitys tarkoittaa sitä, että siirretään Inarin verosaamelaisille kuuluneet oikeudet kollektiivisina, muut poissulkevina saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkityille saamelaisille ns. heikentämiskieltoa soveltamalla. Mikäli poronhoitoa pidetään saamelaiskulttuurin keskeisimpänä elementtinä niin mikä tahansa toimenpide voidaan katsoa heikentävän saamelaiskulttuuria. Kärsijöinä tulisivat olemaan Inarin saamelaiset ja ne statuksettomat saamelaiset, joita käräjät ei pidä alkuperäisväestönä.

Tällainen heikentämiskieltoon perustuva luonnonvarojen käytön säätely merkitsee Inarin alkuperäisten lapinveromaiden omistajien oikeuksien kokonaisvaltaista syrjäyttämistä, riippumatta siitä kuuluuko henkilö saamelaiskäräjien vaaliluetteloon tai ei ja riippumatta siitä mitä oikeuksia tai rasitteita hänellä on ennestään valtion ja yksityisten omistamiin maihin ja vesiin.

Työryhmän esityksen perustelut pohjautuvat siihen, että saamelaiset ovat Suomen valtion tunnustama alkuperäiskansa. Tämä ominaisuus ei kuitenkaan perustu mihinkään kansainväliseen velvoitteeseen suoraan todettuna eikä siihen sisälly mitään sopimusvaltiolle asetettavia sanktioita. Sen perustana on kuitenkin ILOn yleissopimuksen 2 artikla alkuperäiskansan piirteistä (määrittely). Kyse ei ole siten suoraan määritelmästä, vaan sen tulkinnasta ja samalla Suomen valtion tekemästä päätöksestä (tunnustuksesta). Se, että Eduskunta vuonna on vuonna 1995 tunnustanut silloin käytettävissä olleiden tietojen pohjalta saamelaiset alkuperäiskansaksi, ei siten kuitenkaan vielä ratkaise sitä, mitä oikeuksia saamelaisilla ja esim. lapinkylistä polveutuvalla tai muilla väestöryhmillä on tai heille kuuluu.

Kaiken kaikkiaan ILO-sopimus on hyvin yleisluontointoinen ja se velvoittaa hallituksia tapauskohtaisesti sitä soveltamaan. Maaoikeuksista puhuttaessa on tärkeää huomata, että alkuperäiskansan vaatimia oikeuksia on ryhdyttävä selvittämään. Tätä työryhmä ei ole tehnyt, vaan on lähtenyt rakentamaan sellaista luonnonvarojen päätöksenteon mallia, joka johtaa ihmisoikeusloukkauksiin alueen vanhinta alkuperäisväestöä -Inarin saamelaisia kohtaan.

Oikeudet eivät tule vielä sillä perusteella että henkilö on merkitty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Yleissopimus ei myöskään siten tarjoa mitään suoraa mallia siitä miten maa- ja vesioikeuksien käyttö-, hallinta tulee järjestää. Esitysten lähtökohdaksi työryhmä on valinnut asutushistoriaan perustumattoman näkökulman, että isossajaossa syntyneen liikamaan hallinnan järjestäminen on ainoastaan rekisterisaamelaisia edustavan saamelaiskäräjien ja valtion välinen asia.

Toisaalta tähän liittyy saamelaisen käsite, koska sen perusteella saamelaiskäräjät vaatii esittämillään muutoksilla annettavaksi oikeuksia tai niiden vahvistamista ja suojaamista niille, jotka kuuluvat saamelaisväestöön. Asian ratkaiseminen työryhmän esittämällä tavalla siten, että isossajaossa isännättömäksi jäänyt liikamaa, palautetaan saamelaisille, ei olisi ongelmallinen, ellei olisi osoitettavissa oikeushistoriallisten dokumenttien pohjalta se, että nykyiset valtion hallinnassa olevat alueet ovat muodostuneet Inarin verosaamelaisten yksittäisten sukujen ja perheiden omistamista veromaista, joihin on osoitettavissa Wirilanderin mainitsemasta vuodesta 1757 tähän päivään asti ulottuvat saantoketjut.

Toisaalta eri ajoilta peräisin olevien Wirilanderin siteraamien käräjätuomioiden perusteella on myös osoitettavissa Inarin verosaamelaisten veromaiden (= nykyiset valtion maat) todelliset oikeudenomistajat ja -haltijat.

Toisaalta joudutaan kysymään miten sellaista oikeutta voidaan ryhtyä edes palauttamaan, kun ei ole selvitetty keneltä oikeudet on otettu pois. Joten se, että Suomi on tunnustanut saamelaiset alkuperäiskansaksi ei ratkaise vielä maaomistuksen oikeudellista ja muutakaan perustaa, koska ensin on selvitettävä, ketkä ovat olleet liikamaan tai nykyisen valtion hallinnoiman maan alkuperäiset omistajat ja entiset ja nykyiset käyttäjät. Sen selvittämistä edellyttää juuri ILO-sopimus (vrt. art. 14). Näin ollen etniset saamelaiset alkuperäiskansana eivät siten voi vaatia itselleen ratkaisuvaltaa siihen, miten perustuslailla suojattujen ja Korkeimman Oikeuden tuomiolla vahvistettujen (vesipiirirajankäynti) verolappalaisten maa- ja vesioikeuksien käyttö järjestetään.

Työryhmän esitys ei siis perustu omistus ja nautintaoikeuden selvittelyyn yhtäjaksoisena ketjuna ja tapahtumasarjana eri vuosisadoilta tähän päivään asti, vaan puhtaasti aikaisemmin ja nyt metsähallituslakityöryhmässä saamelaiskäräjien esittämiin etnopoliittisiin seikkoihin. Tällainen heikentämiskieltoon pohjautuva peruste poikkeaa meidän kiinteistöjärjestelmän perusteista, jota ei voida hyväksyä ja pitää edes poliittisen ratkaisun perusteena.

Kaiken kaikkiaan työryhmän esityksillä pyritään hämärtämään se keskeinen seikka, että isossajaossa metsähallituksen hallintaan jäänyt liikamaa on muodostunut yksittäisten metsä ja Inarin kalastajasaamelaisten ja perheiden omistamista veromaista. Kun tähän lisätään se rajoitus, että liikamaiden käyttöoikeus heikentämiskiellon kautta siirtyisikin saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkityille henkilöille, merkitsee se, että entisten veromaiden omistajien jälkeläisillä ei olisikaan sukunsa perintömaihin samanlaisia oikeuksia kuin ilman saantoa alueelle vähän 100-150 vuotta sitten ulkomailta Suomeen muuttaneiden porosaamelaisten jälkeläisillä. Heitä edustavalla saamelaiskärjillä olisi veetto-oikeus kaikkiin viranomaisten tekemiin päätöksiin.

Tällaisia kantaväestön oikeuksia koskevia ratkaisuja ei ILO-sopimus edellytä, vaan sen seikan osoittamista, että kysymyksessä oleva alkuperäiskansa on alueella asunut yhtäjaksoisesti ennen kuin se valloitettiin tai asutettiin muulla väestöllä. Tämä näkökohdan on työryhmä kokonaan sivuuttanut. Edellä viittamiemme perustelujen johdosta, pyydämme, että ministeriö pyytää muiltakin saamelaisia edustavilta tahoilta kuin saamelaiskäräjiltä lausuntoa koko mietinnöstä ennen kuin asiasta valmistellaan tarkempia säädöksiä. Eri väestöryhmien elämään näinkin syvästi vaikuttavan lakiesityksen valmistelussa on edettävä maltillisesti kaikkien elinkeinoharjoittajien oikeuksia ja etuja kunnioittaen.

Helsingissä kesäkuun 16 päivänä 2014
Tämän lausunnon allekirjoittavat:
Niilo Aikio
Isän puolelta Inarin saamelainen, Utsjoen saamelainen äidin puolelta
Jouni Kitti, pohjoissaamelainen
Arvi Hagelin, pohjoissaamelainen, tilanimeltään Qvadniljohka 44 rekisteröity Qvadniljohka nimellä nybygge Utsjoella saman päivänä
Petteri Valle, pohjoissaamelainen matkailuyrittäjä Inarin Partakossa samana päivänä
Pentti Valle, saamelaiskäräjien jäsen

LIITTEET:
Veikko Väänäsen eriävä mielipide, liite 3,
Veikko Väänäsen blogikirjoitus
Norjan ratkaisu ILOn sopimuksessa, liite 5.