Asia: Utsjoen käräjäoikeuden tuomion 6.3.1861 tunnustaminen Pohjoismaisen saamelaissopimuksen hyväksymisen yhteydessä

Viite: Oikeusministeriön tiedote "Pohjoismaisesta saamelaissopimuksesta neuvottelutulos"

Huolestuneena oikeuden tuomioilla turvattujen Suomen saamelaisten maaoikeuksien murentamisesta sillä perusteella, että Pohjoismainen saamelaissopimus saatetaan voimaan ennen kuin isojakolain (1925) 12 §:n tarkoittama isojakotoimituksen täydellisesti loppuunsaattaminen on toimeenpantu. Oikeusministeriön tieteelliseen Lapinmaan maaoikeudet-tutkimukseen (2006) viitaten maaoikeutemme määräytyvät uudistilojen ja kalastustilojen oikeuden tuomioilla vahvistettujen katselmusten perusteella, eivätkä loppuunsaattamatta jätetyn isojakotoimituksen kiinteistöjen ulottuvuuksia koskevien manipulaatioiden perusteella. Kesken jätetyn isojaon takia "olemassa olevat oikeudet" eli saamelaisten omistamien tilojen kiinteistörekisterimerkinnät eivät vastaa tilojen perustamiskirjojen sisältöä.

Tiedotteen 21.12.2016 mukaan "Sopimus ei muuta maa- ja vesioikeuksia saamelaisten kotiseutualueella. Sopimuksen johdannossa todetaan, että sopimus turvaa, muttei muuta olemassa olevia oikeuksia saamelaisalueella. Sopimuksen voimaansaattamislaissa täsmennetään maa- ja vesioikeussäännöksiä."

Tiedotteessa ei kerrota, ketkä ovat solmineet sopimuksen, joka koskee myös saamelaisten tilanomistajien maa- ja vesioikeuksia. Koska perinteiseen asumiseen perustuvien tilojen saamelaisten maaoikeudet eivät riipu kielestä ja kulttuurista vaan kiinteistötoimituksista ja rekisterimerkinnöistä, niin saamelaiskäräjillä ei ole maaoikeuksista neuvottelemista koskevaa toimivaltaa muiden kuin ehkä kulttuuriperusteisten, porotilalain (590/1969) ja luontaistilalain (610/1984) nojalla perustettujen kiinteistöjen osalta. Ainakaan saamelaiskäräjät ei voi olla puolestamme sopijaosapuolena.

Oikeusministeriön Lapinmaan maaoikeudet-tutkimuksen (2006) ja myös Juhani Wirilanderin (2001) mukaan saamelaisten maaoikeudet eivät ole kollektiivisia oikeuksia vaan yksityisluontoisia maa- ja vesialueiden omistajan- ja asujanhallintaan perustuvia oikeuksia.

Pohjoismaisen saamelaissopimuksen johdannon toteamuksella ei turvata saamelaisten yksityisluontoisia maaoikeuksia, sillä maa- ja vesioikeudet turvataan kiinteistötoimituksia vahvistamalla. Kyseisellä sopimuksella ei voida myöskään estää kiinteistöihin kohdistuvia oikeuden tuomioita toteuttamasta eikä estää kiinteistötoimituksia koskevia muutoksenhakuja pysyttämällä "olemassa olevat oikeudet". Niinpä Pohjoismaisella saamelaissopimuksella ei voida säännellä millään tavoin perustuslain 15 §:n tarkoittamia saamelaisten maa- ja vesioikeuksia.

Kun asianosaisen syrjäyttävillä toimilla ei voida evätä oikeuden tuomiolla vahvistettuja maaoikeuksia, niin vaadin, että Qvadniljokka nybyggen kiinteistötoimituksen vahvistamista koskeva Utsjoen käräjäoikeuden tuomio 6.3.1861 tunnustetaan Pohjoismaisen saamelaissopimuksen voimaansaattamisen yhteydessä täytäntöönpanosäännöksen edellyttämällä tavalla.

Vaatimukseni tueksi liitän oheen kopion Utsjoen käräjäoikeuden tuomiosta 6.3.1861 (Liite 1) ja Oikeusministeriön Lapinmaan maaoikeudet-tutkimuksen (2006) pohjalta laatimani kirjoituksen saamelaisten maaoikeuksista 10.2.2016 (Liite 2), jossa tuon esille tutkimuksen historialliset perustelut saamelaisten kiinteistöjen olemassaololle elannon hankkimiseen perustuvina perinteisinä asuinpaikkoina.

Koska Pohjoismaisessa saamelaissopimuksessa puututaan perustuslain 15 §:n tarkoittamiin maaoikeuksiimme, niin pyydän oikeuskansleria ottamaan kantaa asiaan ja tuomaan sen tiedoksi valtioneuvostolle ennen sopimuksen hyväksymistä.

Spárasulnjárga, 29.12.2016

Arvi Hagelin, eläkeläinen