Saamelaisten maaoikeuksien historiallinen asiakirjanäyttö
Saamelaisten perinteisesti asumat maat ovat yksityisessä perheen tai suvun omistuksessa olevia maa-alueita, jotka on erotettu toisiaan vastaan nimetyin rajapaikoin ja yksityisen omistuksen ulkopuolella olevaa maata vastaan rajamerkein (saameksi urra).
"Suvuilla ja perheillä olivat omat vakituiset vuosikierrossa olevat, rajapaikoin erotetut asuinpaikat, kalavedet ja pyyntimaat, joista voitiin käydä kauppaa ja jotka olivat perinnöllisiä." Oikeusministeriö (2006), Lapinmaan maaoikeudet, sivu 7-8
Asuinpaikkojen rajapaikoin nimeämisen tapaa käytettiin vielä mukautettaessa saamelaisten omistamia veromaita (kalastustiloja) kruunun uudistilakäytäntöön, mikä osoittaa, että perinnöllisen saamelaisten yksityisessä omistuksessa olevan maa-alueen kiinteistöoikeudellinen asema tunnustettiin kruunun oikeuskäytännössä.
"Saamelaisten perinteinen suku- ja perhekohtaisten pyyntimaiden ja -vesien hallinta ja periytyminen siirtyivät myös kruunun oikeus- ja verokäytäntöön. Saamelaisten maata kutsuttiin perintömaaksi, viimeistään 1690-luvulta lähtien lapinveromaaksi." Oikeusministeriö (2006), Lapinmaan maaoikeudet, sivu 4
Ennen asutusreglementtiin 1749 perustuvan kruunun uudistilajärjestelmän käyttöön ottoa saamelaisten maaoikeuksia käsiteltiin lähinnä käyttöoikeuksien hallintaa koskevina riita-asioina oikeudenhoidon yhteydessä ja omistajanhallintana veronkannon yhteydessä.
"Maiden ja vesien käyttöä ja omistusta voidaan seurata lähinnä kruunun hallinnon ja oikeudenhoidon yhteydessä syntyneen asiakirja-aineiston avulla 1500-luvun puolivälistä lähtien." Oikeusministeriö (2006), Lapinmaan maaoikeudet, sivu 4
Kruunun oikeusjärjestyksessä tunnustettu perintöluontoinen, saamelaisten yksityinen "tilapohjainen" omistus on ennen maakaaren 1734 säätämistä ollut veromaan (tilan) omistamisen "asiakirjanäyttö".
"Paikalliset tuomioistuimet ja virkamiehet pitivät saamelaisten veromaiden omistusta perintöluontoisena aina 1740-luvulle asti. (JOONA). Yksityisen tilapohjaisen omistuksen ulkopuolella olevaa maata alettiin kuitenkin lainsäädännössä (1683, 1734) pitää kruunun maana. Vuoden 1734 lain maankaari ei hyväksynyt enää ylimuistoista nautintaa maanomistuksen perustaksi jakamattomissa metsissä, jollaiseksi almenningiksi myös Lappi valtiovallan kannan mukaan nähtiin." Oikeusministeriö (2006), Lapinmaan maaoikeudet, s. 6
Maakaaren 1734 muotomääräysten edellyttämällä tavalla kruunun tunnustamista veromaista muodostettiin kalastustiloja ja näin saatiin saamelaisten omistamia veromaita koskeva ensimmäinen aito historiallinen asiakirjanäyttö.
"Nämä ovat lailliset saannot, joilla maa, huone ja maapohja maalla ja kaupungissa omaksi saadaan: yksi on perintö, jos on laillisesti peritty; toinen on vaihto, jos on laillisesti vaihdettu; kolmas on kauppa, jos on laillisesti ostettu; neljäs on lahja, jos on laillisesti annettu; [viides on panttaus, jos on laillisesti pantattu ja pantti laillistunut;] aina sen mukaan kuin tässä lakikirjassa säädetään. Laillinen pysyköön, laiton purkautukoon." Maakaari 31.12.1934 1/1734
Tämän asiakirjanäytön on Oikeusministeriön Lapinmaan maaoikeudet-tutkimukseen liittyvässä raportissaan osoittanut Tarja Nahkiaisoja Lapin tuomiokunnan (Lapin TKA) arkistoviittein.
| Utsjoki | Inari |
|---|---|
| Jägelväj | Leutolahti |
| Koadniljok | Hylkivaara |
| Parsi | Mjegstemjoki, Lohetvaara, Anttipietarinvaara |
| Nuvus (1/2) | Lohevaara |
| Sauwo | Keskimaa |
| Njorham | Hoikka |
| Rajaniemi | Sisävuono |
| Varsie | Stuuruharju |
| Ala-Gegelvei | |
| Ylä-Gegelvei | |
| Qvadniljok | |
| Parsi (1/2) | |
| Parsi (2/2) | |
| Paadus | |
| Wetsinjarga | |
| Nialvi | |
| Nuvus (2/2) | |
| Pulmakjäur | |
| Waljasjok | |
| Outagoikka |
Tarja Nahkiaisoja (2016) Asutus ja maankäyttö Inarissa ja Utsjoella 1700-luvun puolivälistä vuoteen 1925, (OMJU_2006_7_Asutus_ja_maankaytto), Liite 3
Yksityisen tilapohjaisen (saamelaisten veromaat) omistuksen ulkopuolella olevasta maasta muodostettiin 1700-luvun puolivälistä lähtien uudistiloja lapinmaiden asuttamiseksi. Näiden uudistilojen olemassaolo ei perustu maakaaren 1734 muotomääräyksiin vaan vuonna 1749 annettuun kuninkaalliseen asutusreglementtiin.
"Vuonna 1749 annettu kuninkaallinen asutusreglementti ohjasi lapinmaiden asutustoimintaa ja käyttöä aina 1800-luvun jälkipuolelle. Kruunu määräsi entistäkin tiukemmin, lapinmaiden asutuksesta, elinkeinoista ja maiden omistuksesta." Oikeusministeriö (2006), Lapinmaan maaoikeudet, s. 6
Reglementin tarkoittamien uudistilojen elinkelpoisuus perustui pienviljelyyn, mutta metsästystä ja kalastustakaan ei suljettu pois, vaan kalavesiä voitiin määrittää yksityisen tilapohjaisen omistuksen ulkopuolella olevasta maasta muodostetuille uudistiloille, jos kalavesiä sattui enää vapaana olemaan.
"Reglementti asetti uudistilojen perustamisen ja maanviljelyn etusijalle lapinelinkeinoihin nähden. Niistä poronhoito nostettiin tärkeimmäksi. Uudisasukkailta ei metsästystä ja kalastusta suljettu pois, mutta heidän haluttiin keskittyvän maatalouteen." Oikeusministeriö (2006), Lapinmaan maaoikeudet, s. 6
Asutusreglementin nojalla perustettuja uudistiloja ei tule samastaa niihin uudistiloihin, jotka muodostettiin mukauttamalla saamelaisten omistamia kalastustiloja kruunun uudistilakäytäntöön.
"Lapinveromaat jäivät 1740-luvulta lähtien pois oikeuskäytännöstä, hallinnosta ja lainsäädännöstä lukuun ottamatta Inaria ja Utsjokea, joissa lapinveromaita muutettiin kalastus- ja uudistiloiksi pitkälle 1800-luvulle. Saamelaisten oikeusaseman kannalta oli keskeistä, ettei veromaita heiltä otettu pois, vain niiden status muuttui kun ne mukautettiin kruunun uudistilakäytäntöön. Uudistiloja perustettiin myös muodostuvasta kruunun liikamaasta, näin erityisesti 1800-luvulla." Oikeusministeriö (2006), Lapinmaan maaoikeudet, s. 6
Oikeusministeriön Lapinmaan maaoikeudet-tutkimuksen mukaan saamelaisten kalastustiloista muodostetut uudistilat ovat saamelaisten perinteisiä asuinpaikkoja kun taas asutusreglementin nojalla perustetut tilat eivät ole perinteisiä asuinpaikkoja.
"II Perinteisistä asuinpaikoista uudistiloja ...
3. Saamelaisten kalastustilat (fiskare- tai lappfiskareläge)
3.1. Inarin ja Utsjoen kalastustilat - perinteisen asumismuodon perilliset
Uudistilojen lisäksi Inarin ja Utsjoen lapissa oli niin sanottuja kalastustiloja."
Tarja Nahkiaisoja (2016), Asutus ja maankäyttö Inarissa ja Utsjoella 1700-luvun puolivälistä vuoteen 1925 (OMJU_2006_7_Asutus_ja_maankaytto)
Perinteinen asumisen tapa, elannon hankkimiseen kalastamalla perustuva asumisen tapa ei muuttunut pienviljelijäelinkeinoksi, kun saamelaisten kalastustilat mukautettiin kruunun uudistilakäytäntöön Utsjoella 1800-luvun puolivälin jälkeen.
"Saamelaisten oikeusaseman kannalta oli keskeistä, ettei veromaita heiltä otettu pois, vain niiden status muuttui kun ne mukautettiin kruunun uudistilakäytäntöön." Oikeusministeriö (2006), Lapinmaan maaoikeudet, s. 6
Kruunun uudistilakäytännössä rekisterimerkinnöillä (maakirja) samastettiin asutusreglementtiin perustuvia varsinaisia kruunun uudistiloja ja yksityisessä omistuksessa olevia uudistiloina rekisteröityjä saamelaisten kalastustiloja.
"Porosaamelaiset eivät olleet Enontekiöllä mukana uudisasuttamisessa kuten Utsjoella ja Inarissa." Oikeusministeriö (2006), Lapinmaan maaoikeudet, s. 7
Utsjoella myös kollektiivinen veronkanto lienee aiheuttanut sekavuutta saamelaisten uudistiloina rekisteröityjen veromaakiinteistöjen ja varsinaisten kruunun uudistilojen välillä.
"Utsjoella tilalliset, kalastaja- ja porosaamelaiset maksoivat kollektiivista lapinveroa sen lakkauttamiseen eli vuoteen 1924 saakka." Tarja Nahkiaisoja (2016) Asutus ja maankäyttö Inarissa ja Utsjoella 1700-luvun puolivälistä vuoteen 1925, (OMJU_2006_7_Asutus_ja_maankaytto), s. 263
Joka tapauksessa uudistiloina rekisteröidyt saamelaisten veromaat (kalastustilat) ovat säilyneet yksityisessä omistuksessa isojakoon asti kruununtiloinakin.
"Utsjoella katsastettiin 1841 - 55 veromaille yli 20 kalastustilaa. Lähes kaikki perustettiin myöhemmin uudistiloiksi. Uudistilojen perustamiseksi jätettiin Utsjoella vuoteen 1900 110 hakemusta, mutta lupa annettiin 60 uudistilalle. Kalastustiloihin ja uudistiloihin sijoitettiin ylimuistoiset asuinkentät, pyyntimaat ja -vedet sekä niityt. Inarissa ja Utsjoella kalavedet - myös uudistilojen - säilyivät yksityisessä omistuksessa ja nautinnassa isoonjakoon asti. Uudistiloista tuli verovapausvuosien jälkeen kruununtiloja." Oikeusministeriö (2006), Lapinmaan maaoikeudet, s. 8
Isojakolakiin 1925 perustuvia maanmittaustoimituksia kohdistettiin saamelaisten omistamiin, uudistiloina kruunun uudistilakäytäntöön mukautettuihin veromaa- kalastustilakiinteistöihin eikä vain yksityisen tilapohjaisen (saamelaisten veromaat) omistuksen ulkopuolella olevasta maasta muodostettuihin varsinaisiin kruunun uudistiloihin. Kohdistamalla isojakotoimituksia veromaakiinteistöihin loukattiin kalastustiloja omistaneiden saamelaisten perustuslaillista oikeusasemaa (omistusoikeus) ja kiinteistöoikeudellista oikeusasemaa (käräjäoikeudessa vahvistettu perustamiskirja) rekisteröimällä uudistiloina mukautetut kalastustilat ulottuvuuden suhteen manipuloituina "isojakotiloina".
Veromaita omistaneiden saamelaisten perustuslaillisen oikeusaseman (omistusoikeus) ja kiinteistöoikeudellisen oikeusaseman (käräjäoikeudessa vahvistettu perustamiskirja) loukkaaminen "oikeutettiin" isojakolailla 1925. Isojakolain 10 §:n tarkoittamiin maanmittaustoimituksiin (maa-alueiden antaminen) ei voinut kuitenkaan hakea muutosta ennen kuin isojakotoimitus tulisi täydellisesti loppuunsaatetuksi.
"12 § Toimitusmiesten päätökseen, joka koskee 10 ja 11 §:n mukaan taloille yksityiseen käyttöön annettavia tiluksia, älköön erikseen haettako muutosta, vaan on valitusosoitus annettava vasta, kun koko toimitus on täydellisesti loppuunsaatettu. "
Maa-alueisiin kohdistettuja maanmittaustoimituksia koskevaa muutoksenhakua ei ole tähän päivään mennessä vielä saamelaisille suotu isojakolain 12 §:n määräyksestä huolimatta. Juuri isojakotoimituksista paljastuvan alkuperäiskansojen perustuslaillisen ja kiinteistöoikeudellisen oikeusaseman loukkaamisen tavan takia ILO-sopimuksen nro 169 artiklan 14 määräys on säädetty. Jos alkuperäiskansojen omistus- ja hallintaoikeuksien loukkaamista ei olisi tapahtunut missään, niin eihän koko artiklaa 14 olisi silloin edes tarvinnut säätääkään.
"1. The rights of ownership and possession of the peoples concerned over the lands which they traditionally occupy shall be recognised. In addition, measures shall be taken in appropriate cases to safeguard the right of the peoples concerned to use lands not exclusively occupied by them, but to which they have traditionally had access for their subsistence and traditional activities. Particular attention shall be paid to the situation of nomadic peoples and shifting cultivators in this respect.
2. Governments shall take steps as necessary to identify the lands which the peoples concerned traditionally occupy, and to guarantee effective protection of their rights of ownership and possession.
3. Adequate procedures shall be established within the national legal system to resolve land claims by the peoples concerned.
C169 - Indigenous and Tribal Peoples Convention, 1989 (No. 169)
Jouko Sillanpään isojakoihin liittyvä saamelaisten maaoikeustutkimus osoittaa, että kalastus oli vielä 1970-luvulla säilyttänyt asemansa saamelaisten tärkeimpänä perinteiseen asumiseen perustuvana elannon hankkimisen tapana, vaikka kalastus ei enää yksinään riittänyt turvaamaan tilan asukkaille elantoa ympärivuotisesti.
"Ilmeisesti vasta tässä vaiheessa, siis 1970-luvun alkupuolella, alkoi saamelaisten maaoikeuskysymyksiä ajava liikehdintä. Saamelaisten taholta etsittiin ja esitettiinkin vanhoja dokumentteja, joilla pyrittiin osoittamaan voimassa olevia oikeuksia Lapin maihin ja vesiin (Pohjola 1995, s. 151-152). Siis vasta nyt saamelaisväestön oikeudet näyttävät nousseen ensimmäistä kertaa virallisesti esille koko isojakojen historiassa. Kalastusetuus ilmeisesti katsottiin paikallisten olosuhteiden kannalta niin tärkeäksi etuudeksi, että saamelaistenkin edunvalvonta pyrittiin sen osalta hoitamaan." Jouko Sillanpää, Ylä-Lapin isojaot ja saamelaisten maaoikeudet, Maanmittaus 81:1-2 (2006)
On ymmärrettävää, että "saamelaisten maaoikeuskysymyksiä ajava liikehdintä" alkoi vasta 1970-luvulla, sillä jo toimitetusta isojakotoimituksen 10 §:n tarkoittamasta "maa-alueiden antamisesta" ei voinut valittaa. Sillä perusteella, että porotilalain ja poronhoitolain nojalla sekä luontaistilalain nojalla on kulttuuriperusteisesti turvattu maaoikeudet ILO:n alkuperäiskansasopimuksen nro 169 tasoisina osalle saamelaisista, ei voida evätä maaoikeuksia niiltä saamelaisilta, joista varsinainen ILO:n alkuperäiskansasopimuksen tarkoittama perinteiseen asumiseen perustuva saamelainen alkuperäiskansa muodostuu. Tämä varsinainen alkuperäiskansa on Suomen viranomaishallinnon ja lainsäädännön takia joutunut syrjittyyn asemaan.
"Porosaamelaiset eivät olleet Enontekiöllä mukana uudisasuttamisessa kuten Utsjoella ja Inarissa." Oikeusministeriö (2006), Lapinmaan maaoikeudet, s. 7
Niin kuin Oikeusministeriön Lapinmaan maaoikeudet-tutkimus todistaa, niin porosaamelaiset asetuttuaan rajasulun 1852 takia vakinaisesti asumaan Inarin ja Utsjoen alueille ovat saaneet heidän uudisasuttamisensa yhteydessä hallintaansa kiinteistöjä. Porotilalain (590/1969) nojalla he saivat valtiolta omistukseensa jo uudisasuttamisen yhteydessä saamansa uudistilan lisäksi vielä toisen kiinteistön, porotilakiinteistön. Alkuperäisiltä saamelaisilta asukkailta on sen sijaan maaoikeuksia kavennettu erinäisillä säädöksillä, kuten kalastuslailla, metsähallituslailla ja Tenojoen kalastuspiirin kalastussäännöllä ja maa-alueita riistetty juridisesti (isojakolaki 1925, 12 §) keskeneräisessä isojaossa.
Miten Suomen valtio aikoo korjata Inarin ja Utsjoen kuntien kalastaja- ja metsästäjäsaamelaisten perinteiseen asumiseen perustuville tiloille kalastuslailla 10.4.2015 (379/2015), metsähallituslailla 8.4.2016 (247/2016) ja Tenojoen kalastuspiirin kalastussäännöllä 30.9.2016 (223482, MMMO23:00/2011) aiheutetut heikennykset elannon hankkimista koskeviin ihmisoikeuksiin? Miten Suomen valtio aikoo korjata isojaossa oikeuden tuomiolla vahvistettuihin kiinteistöihin kohdistetut maanmittaustoimitukset, joilla kiinteistöjen ulottuvuutta on manipuloitu?