Porotalous muutosten kourissa

Nyt, kun maailman kuulu ympäristöjärjestö on tullut puolustamaan alkuperäiskansojen elämänmuotona ainutlaatuista vapaasti laiduntavaa porotaloutta, on aika pysähtyä ja tarkastella mitä se oikeasti on. Viime vuosisadalla poronhoitokulttuuri työllisti valtaosan tuolloisesta aktiivisesta saamelaisesta työvoimasta. Sen jälkeen alkoi teollisuustuotanto vaikuttaa. Sen kehittämät tuotteet eivät aluksi muuttaneet suurestikaan poronhoidossa tehtävää työtä, mutta vähitellen syntyi kilpailu, joka pakotti poromiehet koneistamaan elinkeinonsa, jotta tuottavuus kutakin poromiestä kohti olisi lisääntynyt tuntuvasti. Kun syvällinen kriisi ei katkaissut tätä kehitystä, se johti poromiehet sellaiseen talousjärjestelmän, missä suurin osa poromiesten ammatista liittyy tietoon.

Kun poronhoito on itsensä koneellistanut, on itse poronhoidon ongelmaa lähes poikkeuksetta pahennettu. On edetty ilman minkäänlaisia järkeviä ennusteita ja pantu kaikki toivo petolliseksi osoittautuneeseen poromäärien kasvattamiseen. On siis kuljettu mahdollisimman luonnon vastaista tietä: maa joka voisi ruokkia poroa ja antaa ihmiselle toimeentuloa, on tehty liian suurilla poromäärillä laidunnettaessa köyhäksi.

Sen sijaan olisi pitänyt harjoittaa kestävää laiduntaloutta puolet nykyistä pienemmillä poromäärillä. Poroja ruokitaan tänä päivänä ennennäkemättömän suurilla rehumäärillä maastoon ja tarhoihin. On pakko jatkuvasti kiinnittää huomio luonnon asettamiin vaatimuksiin kuten porolaidunten tekemiseen jälleen tuottaviksi.

On opetettava poromiehille vastuullisuutta tiukan kurinpidon sijasta. Päätöksentekijöille on esitettävä viimeisimpiä tutkimustietoja porolaidunten tilasta. Samoin on on vedottava suoraan yleiseen mielipiteeseen. Greenpeacen toiminnasta seurannut keskustelu osoittaa, että mitään ei pystytä enää käsittelemään jos jatkuvasti kuvitellaan että siitä selvitään ilman toista osapuolta. Meidän maailmamme on nyt yksi ja sama kokonaisuus "globaalinen kylä", jonka tuloa on ennustettu. Vastedes se on olemassa ja me asumme siinä. Se on otettava huomioon ja ruvettava solmimaan siteitä, jotka antavat porolaitumille uuden elämän. Kaiken taloudellisen kehityksen tärkein osatekijä on, että kehitetään ihmistä itseään. Kehitys on loppujen lopuksi henkinen tapahtuma, joka alkaa asennoitumisesta. Kehitystapahtuman onnistuminen määräytyy hyvin tarkoin siitä tietoisuuden ja vastuun tasosta, jolle se nostaa kohteenaan olevat ihmiset. Tähän tarvitaan tosiasioiden ymmärtämistä siitä, että rajattoman kasvun aika on ohi.