Saamelaiskäräjien luonnonvarapolitiikkaa

Veikko Väänänen on 1.4.014 blogikirjoituksessaan ansiokkaasti tarkastellut saamelaiskäräräjien luonnonmonimuotoisuuden turvaamista koskevaa ristiriitaista politiikkaa. Näin Väänänen:"Täytyy kysyä kuinka pitkälle saamelaiskäräjien johtajan kantti vielä kestääkään hänen jallittaessaan Suomen virkamiehiä ja päättäjiä säätämään ja muuttamaan yhä uusia ja uusia lakeja hänen valitsemansa alkuperäiskansan taloudellisten intressien edistämiseksi. Virallisesti toiminta on verhottu pyrkimykseksi saavuttaa etnisten saamelaisten 'edes jonkinasteinen yhdenvertaisuus' suhteessa maan valtaväestöön."

Saamelaiskäräjät on ilmoittanut silloisen puheenjohtajansa Klemetti Näkkäläjärven mukaan kannattavansa kaikkia toimia, jotka parantavat luonnon monimuotoisuutta. Mutta sitten tulee iso mutta! Käräjien lausunnon mukaan luonnonsuojelulain uudistuksella ei tule kuitenkaan vaikeuttaa saamelaisten perinteisten elinkeinojen ja saamelaiskulttuurin harjoittamista. Näkkäläjärven mukaan saamelaisalueesta noin 80 prosenttia on eri tavoin suojeltua ja "esimerkiksi häirikköeläinten poisto luonnonsuojelualueelta on usein välttämätöntä, koska suojelematonta aluetta ei ole riittävästi".

Käräjien puheenjohtaja on edellyttänyt saamelaiskäräjälain mukaisia neuvotteluja näköpiirissä olevien lain soveltamisongelmien poistamiseksi. Hän on edellyttänyt, että "Luonnonsuojelulain toimeenpano on saamelaisten kotiseutualueella laadittava ja toteutettava siten, etteivät ne vähäistä suuremmassa määrin heikennä saamelaisten mahdollisuuksia käyttää heille alkuperäiskansana kuuluvia oikeuksia harjoittaa perinteisiä saamelaiselinkeinoja tai muutoin ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan taikka kolttien elinolosuhteita tai näiden mahdollisuuksia harjoittaa mainittuja elinkeinoja koltta-alueella".

Edelleen käräjien puheenjohta muistutti, että luonnonsuojelulain uudistuksessa on toimeenpantava Jyrki Kataisen hallitusohjelman saamelaisia koskevia toimenpiteitä: "Saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon ja saamelaiskäräjien toimintaedellytyksiä kehitetään. Saamelaisten oikeuksia alkuperäiskansana kehitetään mm. maankäyttöön liittyvää lainsäädäntöä selkeyttämällä ja osallistumalla aktiivisesti kansainväliseen yhteistyöhön alkuperäiskansojen oikeudellisen ja tosiasiallisen suojelun vahvistamiseksi".

Saamelaiskäräjät esitti, että saamelaisten oikeuksista säädettäisiin omassa pykälässään. Natura-alueiden osalta laissa ei ole ollut määräyksiä saamelaiskulttuurin turvaamisvelvoitteesta. ja siksi hänen mielestään - ja hän tulkitsee eduskunnan perustuslakivaliokunnankin sitä edellyttäneen - saamelaisia kokeviin erityslakeihin on otettava saamelaiskulttuurin heikentämiskielto. Näkkäläjärvi muistuttaa heikentämiskiellon jo olevan uusituissa kaivoslaissa ja vesilaissa ja että metsähallituslakiinkin sitä on Pentti Lähteenojan työryhmä - yhdellä jäsenellä miinustettuna - esittänyt.

Käräjien puheejnjohtaja muistutti edelleen, että kansainvälinen KP-sopimus artiklallaan 27 kieltää valtioita estämästä saamelaiskulttuurin harjoittamista. Kansainväliset sopimukset ovat hänen mukaansa valtiosopimuksia ja perustuslain 95 pykälän mukaan valtiosopimuksen ja muun kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan lailla. Muilta osin kansainväliset velvoitteet saatetaan voimaan asetuksella.

Käytännössä tämä kaikki tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että Suomen tulisi Natura 2000 -alueita koskevassa kansallisessa lainsäädännössään laillistaa alueilla nyt ja jo pitkään harjoitettu, luontoa köyhdyttänyt porojen ylilaidunnus ja muun muassa sitä tukeva petopolitiikka. Sen lisäksi Näkkäläjärvi haluaa saamelaiskäräjille ja kolttien kyläkokoukselle poliittisen aseman ja vallan olla lausujana Natura-arvioinneissa, joita tähän mennessä on kyllä tehty luonnon olosuhteiden perusteella. Nyt Näkkäläjärvi edellyttää, ettei Natura 2000 -alueiden lajeja tai luonnontieteellisiä tietoja voitaisi muuttaa ilman lainsäädännön muuttamista "mikäli muutoksilla on vaikutuksia perusoikeuksiin".

Suomessa harva poliittinen päättäjä tietää, että miten suuresti saamelaisten poronhoito on muuttunut lyhyessä ajassa luonnonmonimuotoisuudesta piittaamattomaksi teollisuusmaiseksi toiminnaksi. Aikoinaan porojen luonnonlaiduntamisen suurimpia etuja oli se, että se ei tuhonnut luonnonlaitumia. Porot elivät kaikella sillä, mitä laitumet tuottivat eikä poroille tarvinnut maastoon kuljettaa heinää ja lisärehua kuten nykyään. Porojen laiduntaminen säilytti myös luonnonvaraisia kasveja ja piti eroosion kurissa. Ylä-Lapissa on selkeästi nähtävissä miten ekosysteemien köyhtyminen on luonut otolliset olosuhteet luonnon häiriöille, joita saamelaiset poromiehet vielä omilla toimillaan ovat pahentaneet. Hallitsevaan halvan öljyn käyttöön perustuva porotalouden mekanisoituminen on estänyt porotaloudessa taloudellista ja poliittista kehitystä kestävän käytön suuntaan.

Porolaitumiin ja alueelliseen biodiversiteettiin liittyvät ongelmat ovat tänä päivänä ristiriitaisia ja vaikutukseltaan merkittäviä. Kapea-alainen keskittyminen esimerkiksi siihen, onko metsien hakkaaminen syynä kiistoihin saamelaisten poromiesten ja metsähallituksen välillä, jättää huomioimatta oleellisen näkökulman: samojen alueiden ongelmassa on viime kädessä kysymys osapuolten oleellisista eduista, ja niiden ratkaiseminen on välttämätön edellytys rauhanomaiselle rinnakkaiselolle.

Porolaitumiin liittyvää osaamista voitaisiin käyttää yhteisesti ylläpidetyn tietoperustan luomiseen. Nykyisellä ylilaidunnuksella ollaan törmäyskurssilla myös luonnonsuojelualueiden ja kansallispuistojen ekosysteemin kestävyyden kanssa. Vuodesta toiseen jatkuva talviaikainen lisäruokinta on johtanut siihen, että tänä päivänä entistä suuremmat poromäärät kuluttavat samoja laitumia kuin kolmekymmentä vuotta sitten.

Poronhoito on edelleen varsin luontosidonnainen elinkeino. Luontosidonnaisuus subarktisissa olosuhteissa tarkoittaa muun muassa sitä, että porontalouden tuotos yleensäkin vaihtelee vuosittain huomattavasti. Lähinnä talvisista lumiolosuhteista johtuvat kannanvaihtelut ovat tyypillinen piirre niin porolle kuin muille poroon verrattaville villieläimille. Tasaista tulonmuodostusta tavoittelevan nykyaikaisen saamelaisen porotalouden kannalta ne saattavat kuitenkin olla katastrofaalisia.

Porotalouden ristiriitaista asemaa yhtäältä luonnonjärjestelmien ja toisaalta yhteiskunnan säätelyn piirissä kuvastaa sekin, että kannanvaihteluihin liittyvää kuolleisuuden kasvua eivät nykyiset eläinsuojelukäsitykset hyväksy. Porojen talviruokinta on keino, jolla saamelaiset poromiehet ovat pyrkineet pienentämään kannanvaihteluita ja sopeutumaan laidunten kulumiseen ja myös muun maankäytön aiheuttamiin muutoksiin. Tähän on kuitenkin tullut mukaan uutena asia hallitsematon petokysymys. Porojen talviruokinta on levinnyt vuosikymmenten kuluessa lähes yli koko poronhoitoalueen, myös kansallispuistoihin ja luonnonsuojelualueille.

Mahdollisuudet taloudellisesti järkevään ruokintaan vaihtelevat suuresti. Parhaat ne ovat luonnollisesti etelässä ja heikoimmat pohjoisessa, missä ruokinta perustuu suurelta osin ostorehuun, ja missä rehunjakelukustannukset ovat korkeat laajoilla tiettömillä alueilla. On myös huomattava, että nykyisellä poronlihan tuottajahinnalla kannattavan ruokinnan järjestäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin 1980-luvun alkupuoliskolla, jolloin se alkoi yleistyä.

Jotta eri tutkimusmenetelmien tuki toisillensa käytännössä toimisi, on saatava erityisesti aikaan eri tutkimuslaitosten kesken nykyistä tiiviimpi yhteistyö. Laiduntietojen tilaa koskevien tietojen keräämistä voidaan pitää yhtenä perusteena poromäärien oikealle mitoitukselle ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja hoitotoimille. Pitkäaikaisilla havaintosarjoilla esim. porokannan vaihteluista ja laidunten tilasta päästään varsin lähelle porojen luontaista kannan vaihteluväliä. Lyhytaikaisilla tutkimuksilla on mahdollista selvittää vain joitakin suuruusluokkatietoja, mutta porolaidunten tuotantoarvioiden tarkempaan selvittelyyn tarvitaan pitkäaikaisia, monipuolisia ja luotettavia mutta myös ympäristötekijöihin kohdistuvia havaintosarjoja. Näitä tietoja voidaan sitten käyttää:
- porokantojen säätelytoimenpiteiden laajuutta määriteltäessä
- mahdollisia vahinkokorvauksia ja kompensaatioita määriteltäessä
- yleisen maankäytön suunnittelussa.

Porokantojen pitkäaikaiset seurantatiedot antavat vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin:
1. Porokantojen luonnollisten kannanvaihteluiden vaikutus porojen vasamääriin.
2. Arviot mm. happamuustekijöiden vaikutuksista porolaidunten tilaan
3. Ilmaston mahdollisen lämpenemisen vaikutus porolaidunten tilaan
Seurantaohjelman tulee olla todella tarkka ja eri tiedot pitäisi pystyä yhdistämään myös poronhoidon biologisiin vaikutuksiin. Ohjelmaan tulee kuulua myös useita vertailualueita samalta alueelta, jotta saadaan selville porotalouden todelliset vaikutukset biodiversiteettiin.

Tähän mennessä on käynyt jo selville, että viime vuosien aikana porojen ylilaidunnuksen seurauksena esiin nousseet ympäristövaikutukset ovat olleet paljon suuremmat kuin on missään vaiheessa osattu kuvitella. Nykyinen ylilaidunnus vaikuttaa myös jo lintujen käyttäytymiseen. Välilliset vaikutukset (lisääntyvät häiriöt) kohdistuvat erityisesti riekkoon.

Pidän käräjien esitystä ennenaikaisena, koska ensin tarvitaan päätöksenteon perustaksi luotettava tietokanta saamelaisalueen luonnonsuojelualueiden ja kansallispuistojen luonnonmonimuotoisuuden tilasta. Vasta sitten kun tiedetään luonnon monimuotoisuudesta enemmän, voidaan lähteä pohtimaan mahdollisia poliittisia päätöksiä ja niiden sisältöjä. Ei kannata lähteä umpimähkään läiskimään esityksiä ennen kuin tiedetään mistä on kysymys