Olen viime aikoina seurannut saamelaisradion – YLE Sapmin uutistoimintaa erityisesti siltä osin, mikä on koskenut saamelaiskäräjälain uusimista. Mielestäni saamelaisradio tulee vastata siitä, että toimituksellinen aineisto on puolueetonta (edes näennäisesti), mutta miten on kuulija kommenttien laita? Koskevatko journalistin eettiset ohjeet myös radion keskustelupalstaa, vai saako sitä editoida ja sensuroida puolueellisesti? Näihin kysymyksiin haluaisin saada vastauksen. Nykytiedotus antaa äärimmäisen puolueellisen kuvan saamelaisten mielipiteistä. Saaamelaispoliitikkojen kannanotot eivät ole ainakaan minulle antaneet puolueetonta kuvaa saamelaisradiosta.

Sananvapauden hengessä on uskallettava kysyä tiedottamiseen liittyviä kysymyksiä saamelaisradion johtajalta. Miten saamelaisradio näkee saamelaisten asiat ja saamelaispolitiikkaa johtavan saamelaiskäräjien toiminnan? Miksi inarinsaamelaisten huonosta tilanteesta ei kerrota rehellisesti? Saamelaispolitiikassa maanomistuksesta ja hallinnasta keskustellaan paljon. Koko lakiesitys pyörii sen ympärillä. Siksi asiaa ajavat poliitikot ja saamelaisradio vetoavat kuuntelijoihin tunteikkaasti ja yksinkertaisilla iskulauseilla.

Tästä ja muista saamelaisille hyvän tekemisen kompastuskivistä haluaisin herättää keskustelua, niin saamelaisväestön sisällä kuin laajemminkin yhteiskunnassa. Keskustelun pohjaksi on kuitenkin otettava toinen lähestymistapa kuin nykyinen nepotistinen.

Mikä on muuttunut?

Itse tulin mukaan saamelaispolitiikkaan keskellä kylmän sodan jännitteitä vuonna 1959, jolloin Inarissa pidettiin III pohjoismainen saamelaiskonferenssi. Konferenssi innosti haluani aktivoitua yhteiskunnallisesti. Konferenssi vetosi minuun, koska saamelaisasioita yritettiin pitää kylmän sodan asetelman ulkopuolella ja se nojasi yleismaailmallisiin arvoihin. Täällä sain ensimmäisen kerran tietää ongelmista, joista siihen mennessä en juuri tiennyt. Nyt nämä ongelmat halutaan lakaista maton alle. Kuten perustulakivaliokunnan käsittely osoittaa sillä politiikalla olemme umpikujassa.

Kuudessa vuosikymmenessä tiedon määrä Lapin asutuksesta ja saamelaisista on moninkertaistunut, ja saamelaisradion ja lehdistön rooli tiedonjulkistajana on muuttunut. Tänään maailmaa ei vaivaa tiedon puute, vaan tietoähky ja kamppailu erilaisista näkökulmista. Media haluaa analyysin heti, muuten se vanhenee.

Ajan poliittinen maaperä tarjoaisi jalansijaa uudenlaiselle tiedottamiselle, mutta sitä mahdollisuutta ei uskalleta käyttää. Tosiasiat kierretään propagandalla ja syyttämällä eri mieltä olevat saamelaisvastaisiksi. Toimiessani saamenkielisen Sapmelas-lehden päätoimittajana, entisen rivijäsenen, maailmanparantajan ja idealistin piti miettiä rahoitusta ja lobbausta. Järjestötyön harmaa skaala alkoi paljastua. Myönnytyksiä täytyi tehdä, ja jouduin tunnustamaan, että halutut tulokset jäivät monesti saavuttamatta. Kun illuusio saamelaisten kollektiivisesta maanomistuksesta säröili, minun oli pakko ottaa henkisesti etäisyyttä maailmanparannustyöhön ja myös saamelaiskäräjien ja -radion toimintaan.

Ideologiaa, utopiaa ja vaikenemista

Saamelaiskäräjien nykyisen toiminnan seurauksena sen on pakko löytää yhteys suureen joukkoon saamelaisia, jotka toivovat saamelaiskäräjiltä monenlaisia asioita. Käräjien toiminnan painopisteen seurauksena ongelmat ovat kasvaneet, mikä vaikeuttaa tavoitteiden saavuttamista. Niistä saamelaisradio ei käsittele, vaan vaikenee. Miksi?

Suuren yleisön myötätuntoa toki tarvitaan saamelaisasioiden ymmärtämiseksi, mutta niistä pitää puhua avoimesti, rehellisesti ja rohkeasti kuvia kumartamatta. Globaalissa talousjärjestelmässä saamelaiset kuten muutkin osallistuvat monenlaiseen epäoikeudenmukaiseen toimintaan, kuten porojen ylilaiduntamiseen ja luonnonvarojen riistoon. Saamelaispolitiikan tekeminen ja siihen liittyvä valta muistuttaa, että vaikka olisit saamelainen, et ole pelkkä oikean asian lähettiläs. Saamelaisradion tiedotuspolitiikassa on havaittavissa narsismia ja itsepetosta.

Puheenjohtaja Tuomas-Aslak Juuson lausunnot ovat hyvä esimerkki kahden maailman välisestä ratkaisevasta erosta. Ei yhteiskuntaa rakenneta utopioiden varaan. Ei saamelaisten ongelmat ratkea sillä, että kaikki vain alkavat poromiehiksi. Näitä tällaisia poliittisia iskulauseita kuunnellessani tulee joskus sellainen olo, että jos ihmiset vain jätettäisiin rauhaan, he keksisivät itse parempia ratkaisuja. Minun kaltaisella itsekriittisellä ihmisellä on näköpiirissä loputon määrä sudenkuoppia, jotka johtuvat saamelaisradion ja käräjien toiminnasta.

Jokapäiväisessä työssä radion on soviteltava ideologian ja kuuntelijoiden tottumusten välillä. Minulta on idealismi karissut, mutta motivaatio saamelaisten asioiden puolueettomaan tarkasteluun on säilynyt ennallaan ja viime aikaisten tapahtumien johdosta jopa lisääntynyt.

Lopuksi

Tiedän, että kamppailemme vaikeiden kysymysten kanssa. Niihin ei ole olemassa lopullisia vastauksia, mutta minusta olisi raukkamaisempaa pohtia niitä jossain tutkijakammiossa. Itse en usko idealistisiin tavoitteisiin, kuten yhteiskuntien muuttamiseen ulkoa käsin. En usko, että voimme vaikuttaa esimerkiksi yhteiskunnan muutokseen. Voimme auttaa yhtä saamelaista, jonka toimijuuden tunnemme. Se on tehokkaampaa tai ainakin eettisempää. Tästä huolimatta yritän vaikuttaa, että Suomessa alkuperäiskansakysymyksessä edetään yhdenvertaisuuden pohjalta.

On uskallettava kysyä, onko saamelaisradio onnistunut tehtävässään seurata ja raportoida saamelaisten elämään ja tulevaisuuteen vaikuttavia asioita siten kuin yleisradiolaki ja yleisesti hyväksytyt journalistiset periaatteet edellyttävät. Asiaa voidaan arvioida saamelaisten, saamelaisten eri ryhmien, lappalaisten ja valtaväestön näkökulmista. Yhtä olennaista kuin se, mitä Ylen saamelaisissa uutisvälineissä käsitellään, on se mistä vaietaan. Saamelaispolitiikassa maan omistuksesta ja hallinnasta keskustellaan paljon, eivätkä ratkaisut näihin asioihin ole helppoja ja yksinkertaisia. Saamelaiskäräjien poliittinen johto ja sitä tukevat tutkijat ja poliitikot myös pääväestön keskuudessa haluavat kuitenkin ajaa mutkat suoriksi, vedoten suureen yleisöön tunteikkaasti ja yksinkertaistavilla iskulauseilla. Saamelaisradio on tarjoutunut tässä alttiiksi äänitorveksi.