Kirjoitan aiheesta sen vuoksi suomenkielellä sen vuoksi, että viestini tulisi ymmärretyksi myös Ylen hallintoneuvoston ja johdon sekä suuren yleisön piirissä.

Helmikuun 22. päivänä uutisoitiin Ylen saamenkielisissä uutisissa neljän saamelaiskäräjien jäsenen arvosteleva kanta Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina-Sanila Aikion omavaltaisesta toiminnasta, joka koski YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisua KHO:n päätöksen kumoamiseksi. Uutisen yhteydessä julkaistiin neljän valokuvan yhdistelmä puheenjohtajan toimia arvostelleista saamelaiskäräjien jäsenistä. Kuvayhdistelmässä Anu Avaskari, Tanja Sanila ja Pigga Keskitalo esiintyivät saamenpuvussa. Sen sijaan Kari Kyrö esiintyi mustassa paidassa. Ei olisi vaikea luetella YLE Sápmin sivuillaan aikaisemmin julkaisemia lukuisia artikkeleita, joissa on korostettu saamenpuvun merkitystä ja symboliarvoja kantajilleen, ja sitä mitä puku viestii muille. Ellei Kari Kyrö nimenomaisesti ole esittänyt toivomusta, että hänet tämän jutun yhteydessä olisi toisista poiketen esitetty pukeutuneena muuhun kuin saamelaisasuun, tai antanut toimituksen asiasta kysyttyä tällaisen suostumuksen, kyseessä on toimituksen tietoinen valinta ja sellaisena loukkaus Kari Kyröä kohtaan.

Tällaiset kuvavalinnolla ja -sijoitteluilla toteutetut, katsoja-lukijan tajunnan tietoisuuden tason alle usein jäävät vaikutuskeinot ovat tunnettuja käytännön piilovaikuttamisen keinovalikoimassa. Jos saamelaistoimitus ei ole tällaisista keinoista milloinkaan kuullut, se on valitettava, koska tällaisten, journalistisen etiikan kanssa ristiriidassa olevien keinojen tunteminen estää sisällyttämästä niitä omiin käytäntöihin vahingossa.

Toimituksen menettely jutun kuvituksessa voidaan tulkita hyökkäyksenä Kari Kyrön saamelaista identiteettiä kohtaan ja hänen saamelaisuutensa kyseenalaistamiseksi, tai peräti hänen ei-saamelaisuutensa vahvistamiseksi ja julistamiseksi toimituksen toimesta. Asiayhteydestä johtuen ja yleisemmänkin tietämyksensä perustella toimitus ei voi olla epätietoinen siitä, että kuvassa olevien neljän saamelaiskäräjäedustajan arvostelun kohteena olevassa käräjäpuheenjohtajan YK:n ihmisoikeuskomitealle tekemän valituksen kärki kohdistuu nimenomaan hänen vahvaan poliittiseen kilpailijaansa Kari Kyröön.

Valituksen tekohetkellä ja sitä täydennettäessä Sanila-Aikio ei ollut vielä millään tavoin ilmaissut, että hän ei enää ole käytettävissä seuraavaa puheenjohtajaa valittaessa. Kyröä ei mainita valituksessa nimeltä, mutta hänet yksilöidään tavalla joka ei jätä mitään sijaa epäilylle siitä ketä tarkoitetaan niissä valituksen määrätyissä kohdissa, joissa on puhe KHO:n saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkittäväksi määräämästä yksittäisestä henkilöstä.

Kari Kyrö on todettu saamelaiseksi noudattaen laillisia kansallisia menettelytapoja, kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden itseidentifikaatiota koskevien periaatteiden ja Suomea sitovien ihmisoikeusperiaatteiden mukaisesti. Äänestystulos viime vaaleissa vahvistaa myös saamelaiskäräjien äänestäjäkunnan luottamuksen Kyröön. Se, että YK:n ihmisoikeuskomitea on Kyröä kuulematta antanut Suomen valtiolle langettavan päätöksen käräjäpuheenjohtaja Sanila-Aikion valituksen perusteella vaatien valtiolta selvityksiä ja korjaavia toimenpiteitä, ei poista eikä vähennä Kyrön saamelaisuutta sen enempää tosiasiallisesti kuin saamelaiskäräjäedustajana tai käräjien vaaliluetteloon kuuluvana. Se seikka, että YK-komitealle valittajat, YK-komitea ja valittajien katsantokantaan yhtyvät saamelaiset, olkoot viimemainitut kuinka lukuisia tahansa, ovat eri mieltä Kyrön saamelaisuudesta, ei anna YLE Sápmin toimitukselle mitään oikeutta esittää asiassa journalismin tai piilovaikuttamisen keinoin omia kannanottojaan, jollaista e.m. kuvayhdistelmä edustaa. Tällaiset toimituksen asialliseksi journalismiksi naamioidut kannanotot, tai piilokannanotot, kiistanalaisissa saamelaispoliittisissa asioissa ovat ristiriidassa hyvien journalististen ammattikäytäntöjen ja journalistisen etiikan kanssa, ja ovat sitä ikävämpiä, kun on kyse julkisin varoin ylläpidetystä yleisradiotoiminnasta johon kohdistuvat vaatimukset ovat korostettuja.

Kari Kyrön asettaminen kuvayhdistelmässä määrättyyn, hänelle henkilönä ja saamelaispoliittisena toimijana epäedulliseen valoon on ollut journalistinen toimi, jota edellä esitetyn mukaisesti voidaan perustellusti arvostella. Tämän arvostelun torjuminen vetoamalla siihen että arvostelu, tai siihen taipuminen, muodostaisi toimituksellisen päätöksenteon luovuttamisen ulkopuolisille, on yhtä onttoa kuin lapsellista ja röyhkeää. Kyrön kuva olisi ollut helposti ja nopeasti korvattavissa sellaisella, jossa hänkin olisi ollut saamelaispuvussa. Tämä ei olisi millään tavoin millään hyväksyttävällä periaatteellisella tasolla heikentänyt tai vääristänyt jutun journalistista sisältöä tai arvoa. Tämä esimerkki saamelaisradion suhteen herättää kysymyksiä siitä, valvooko YLE Sápmia kukaan, valvooko sen sisäistä toimintaa ja saamelaisradiota lopulta kukaan, salataanko sen piirissä julkisten palvelujen tuottajana asioita ja mikä on toimittajan vastuu? Sananvapauden hengessä on uskallettava kysyä, onko saamelaisradio onnistunut tehtävässään seurata ja raportoida saamelaisten elämään ja tulevaisuuteen vaikuttavia asioita siten kuin yleisradiolaki ja yleisesti hyväksytyt journalistiset periaatteet edellyttävät. Asiaa voidaan arvioida saamelaisten, saamelaisten eri ryhmien, lappalaisten ja valtaväestön näkökulmista.

Saamelaisradion ensisijainen tehtävä on välittää kriittistä tietoa politiikasta ja saamelaisten asioista sekä tosiasioista puolueettoman tutkimuksen valossa: miten sillä voisi olla mitään muuta keskeistä, yhteiskunnallista tehtävää? Tähän tehtävään sisältyy myös eri mielipiteiden esittäminen, mutta ei niin että toimitus ajaa itse määrättyä linjaa tai valitsee puolensa kiistanalaisissa asioissa. Saamelaisradion tehtävä ei myöskään ole toimia saamelaiskäräjien, ja vielä vähemmän sen hallituksen tai puheenjohtajan äänitorvena, vaan näiden toiminnan valppaana ja kriittisenä raportoijana ja tarkastelijana.

Tästä ja muista saamelaisia koskettavista kompastuskivistä haluaisin herättää keskustelua, niin saamelaisväestön sisällä kuin laajemminkin yhteiskunnassa. Keskustelu on luonnollisesti oltava avointa kaikille, ei vain saamelaisille tai vain saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hyväksytyille. Näin jo senkin vuoksi, että sekä Ylen että Saamelaiskäräjien toimintaa rahoitetaan verovaroin. Saamelaisaluetta kai ei ole tarkoitus kehittää minään reservaattina ja asettaa sitä lasikuvun alle? Niinpä saamelaisten ja muun väestön täytyy kyetä elämään samassa yhteiskunnassa ja puhumaan avoimesti keskenään vaikeistakin asioista.

Keskustelun pohjaksi on kuitenkin otettava toinen lähestymistapa kuin nykyinen nepotistinen ja kritiikkiä karttava ja estävä toimintatapa. Kommunistiseen yksinvaltaan kuuluvan tiedotuksen yksinvallan aika on ollut jo ohitse muualla, eikä se voi millään tavoin edistää saamelaisten asioita. Tästä perspektiivistä katsottuna Ylen saamelaistoimituksen toiminta herättää vakavaa huolta niin saamelaisen journalismin tilasta kuin saamelaisten ja koko Ylä-Lapin tulevaisuudesta.