Lapin Kansassa 27.2.2019 julkaistu Tiina Sanila-Aikion haastattelu osoittaa yksiselitteisesti miten YK:n avulla Suomen hallitusta ja valtiojohtoa yritetään sitouttaa saamelaisjohdon lappalaisten jälkeläisia -inarinsaamelaisia- syrjivään politiikkaan. Joutuukin kysymään, muodostaako tämä Suomelle ongelman? Suomen kansallinen intressi on yksinkertaisesti siinä, että se pitää huolta omasta turvallisuudestaan, valtakunnan ja kansakunnan eheydestä ja yhteiskuntarauhasta. Siksi Suomen demokraattisesti valittu laillinen valtiojohto ei tee kiihkosaamelaisten tai muidenkaan ääriryhmien kanssa kauppaa heikentämällä kenenkään laillisia oikeuksia. Sellainen yksisilmäinen politiikkahan johtaisi lappalaisten jälkeläisten inarin -ja metsäsaamelaisten -syrjimiseen, mikä antaisi oudon kuvan Suomen valtion toiminnasta.

Virallisen Suomen suhde saamelaisiin ja moniin muihin vähemmistöihin on tähän asti ollut hyvin salliva. Lähtökohtaisesti se on ollut sitä, että saamelaisia ja muita vähemmistöjä tuetaan näiden pyrkimyksissä vaalia omaa kulttuuriperintöään ja identiteettiään. Olen sitä mieltä, että Suomen virallinen politiikka tulee vastaisuudessakin toimimaan tämän linja mukaisesti: provosoimatta, legaaliseen perinteeseen nojautuen ja turhia skandaaleja torjuen. Tässä suhteessa YK:n ihmisoikeuskomitean suositus tulee muodostamaan testin oikeusvaltiolle. Tiina Sanila-Aikion YK:lle toimittama kanne kyseenalaistaa perustuslakimme, solmimamme ihmisoikeussopimukset ja koko oikeusjärjestelmämme. Se on tietoisesti otettu askel meidän oikeusvaltion murentamiselle, jota tulee vastustaa. Joten Tiina Sanila-Aikion toiminta on omiaan lisäämään jännitteitä ja ristiriitoja, joissa saamelaiskäräjät asettuu uhmaamaan eduskuntaa ja korkeimpia tuomioistuimia. Se on periaatteessa asettumista Suomen oikeuden yläpuolelle ja kansakunnan ulkopuolelle.