Saamelaiset ja lappalaiset valinkauhassa

Olen kirjoittanut paljon saamelaispolitiikasta, mutta silti tämä aihepiiri on tuntunut minusta aina hieman vastenmieliseltä tai ainakin hankalalta. Saamelaispolitiikka on asia, jossa ikään kuin ei olisi tai saisi olla vaihtoehtoja, ajatusten liikkumatilaa tai keskeisiä virikkeitä. On vain yksi oikea oppi, ja jos uskallat epäillä sitä, olet saamelaisvastainen.

Saamelaispolitiikasta puhutaan usein miten silloin asiat on, kun omistetaan ja hallitaan maita ja vesiä. Ja sitä paitsi harvasta asiasta puhutaan niin epärehellisesti ja tekopyhästi kuin maanomistuksesta. Muka ei haluta mitään eikä mikään tule muuttumaan, ja silti halutaan kaikki ja lähes kaikki tulisi muuttumaan.

Tuntuu siltä, että vain pähkähullu voi asiasta olla sitä mieltä ja väittää että saamelaiset ja lappalaiset voisivat elää erillään ja olla toisistaan täysin riippumattomia. Silti lappalaisilla ei ole sijaa saamelaisessa utopiassa kuin korkeintaan syntipukkeina.

Vastavuoroista ihmisten välistä päivittäistä vaikutussuhteen olemassaoloa ei nykyinen saamelaiskäräjien poliittinen johto halua millään tunnustaa ja hyväksyä. Käräjien johto katsoo että sen asema "saamelaisten asian" edustajana ja esitaistelijana antaa sille luvan tehdä minkälaisia esityksiä tahansa lappalaisten oikeuksien siirtämiseksi saamelaisille, kun taas lappalaisilla ei ole oikeutta ryhtyä mihinkään toimiin omien oikeuksiensa puolustamiseksi. Keskustelu on kokonaisuutena yksipuolista ja perustelematonta ikään kuin kyse olisi siitä, kuka kovempaa huutaa.

Sitä, että lappalaiset ovat saamelaisten verisukulaisia, naapureita ja työkavereita, ei voida enää kuitata vaikenemalla. Se, että he ovat verisukulaisia ja elävät samoissa kyläyhteisöissä saamelaisten kanssa yhdessä, on yksi jokapäiväiseen elämän välttämättömyyksiin kuuluvia tosiasioita. Lisäksi se ei ole mikään huono, vaan monelta osin aivan erinomainen asia. Kuka nyt voisi yleensä sellaisen kiistää, ja silti kiistäjiä riittää. Eikö ole parempaa kehiteltävää?

Nykyinen ja edellinen saamelaiskäräjien puheenjohtaja ovat yrittäneet muuttaa tätä asiantilaa toiseksi, haluten kieltää verisukulaisten - lappalaisten - olemassaolo ja viedä saamelaismääritelmän nojalla lappalaisilta oikeudet perinteidensä ja olemuksensa mukaiseen elämiseen. Molemmat puheenjohtajat ovat tässä selvästi epäonnistuneet. Yhä useampi saamelainen ymmärtää, että ainoa mahdollisuus on hyväksyä nykytila ja elää naapureinakin kuten tähänkin asti.

Saamelaisten välttämätön naapuruus lappalaisten kanssa aiheuttaa monia seurauksia. Lappalaisten mielipiteitä on hyvä ottaa huomioon, koska naapurien kanssa on hyvä pysyä sovussa. Kiihkosaamelainen tai vähintäänkin liioitteleva saamelaiskansallinen politikointi, jota voisi luonnehtia myös saamelaiseksi populismiksi, on kauan tiennyt taattua näkyvyyttä ja kuuluvuutta saamelaisessa mediassa, mikä Suomessa tarkoittaa ennen kaikkea YLE:n saamelaistoimituksen kanavia. Populismi joka ei nojaa järkipäiseen poliittiseen linjaan kantaa usein aikansa, mutta äänestäjäkunnalla on taipumus selvitä populismin huumasta ja alkaa kaivata vastuullisempaa politiikkaa. Saamelaispolitiikassa tilanne antaa ennen pitkää poliittista valtaa niille henkilöille, jotka parhaiten osaavat hoitaa suhteita lappalaisiin.

Miksi ristiriitoja ei tunnusteta?

Länsimaisessa oikeusjärjestyksessä politiikan harjoittaminen edellyttää, että ristiriitojen olemassaolo tunnustetaan ja että niitä käydään sääntelemään. Tästä on oikeastaan kyse kun puhutaan politiikasta, se on politiikan ulkoinen muoto, jossa sisällöt eli yhdessä hoidettavat asiat sitten vaihtelevat. Politiikanteko edellyttää, että ristiriidan osapuolet tunnustetaan ja että nämä järjestäytyvät etu- tai aatepoliittisiksi intressiryhmiksi, ja että nämä ristiriidan osapuolet myös sopivat yhteisen päätöksenteon pelisäännöistä.

Niin toimitaan demokratiassa, josta aina jotkut kuitenkin haluavat jättäytyä pois tai pelata säännöillä jotka vievät ajatukset paremminkin johonkin kiihkoaatteelliseen tai -uskonnolliseen yhteisöön. Sellaisessa ympäristössä on jakauduttu kuppikuntiin ja lahkoihin, joiden ulkopuolelle vääräoppiset ja -uskoiset suljetaan. Varma merkki sitä että jossain järjestelmässä myllää tällaisia suuntauksia on se, että ulkopuolisten on lähes mahdotonta ymmärtää ja pitää lukua siitä mikä osapuolet erottaa. Riitojen pauloissa oleville nuo rajalinjat ovat henki ja elämä, he kokevat olevansa taistelevan etujoukon viimeisiä esitaistelijoita, pitelevänsä aatteensa lippua onneen vievällä sateenkaarisillalla johon heidän kansansa tulee heitä seuraamaan. He eivät kykene tajuamaan että heidän puhdasoppisuutensa ja kiihkonsa todellisuudessa karkottaa laajemman kannattajakunnan ja estää yhteisten, todellisten etujen edistämisen.

Saamelaiskäräjien poliittinen johto on tuottanut runsaasti saamelaisten oikeuksien järjestelyä koskevia esityksiä. Niiden toteuttamiseksi käräjien johto on neuvotellut - tai uskaltaisiko sanoa vehkeillyt - valtiovallan, etenkin oikeusministeriön ja ruotsalaisen kansanpuolueen kanssa. Koska esitykset olisivat toteutuessaan kajonneet lappalaisten ja alueen muiden asukkaiden perustavaa laatua oleviin etuihin, ne ovat luonnollisesti herättäneet vastarintaa. Näin puhjenneiden kiistojen ratkaisemiseksi käräjien johto on turvautunut poliittiseen taktiikkaan jossa on yhdistynyt vehkeily oikeusministeriön edustajien kanssa ja koko valtiota vastaan suunnattu parjaaminen kotimaisilla ja kansainvälisillä areenoilla. Julkikampanjointia on leimannut hysterian mieleen tuova uhoamisen ja uhriutumisen vuorottelu. Sen sijaan käräjien johto ei ole tähän mennessä suostunut neuvottelemaan toisen osapuolen, lappalaisten kanssa, vaan on vältellyt neuvotteluja kuin ruttoa.

Tämä viittaa siihen, että saamelaiskäräjät on sitoutunut yhdenlaiseen saamelaiseen utopiaan, joka on kaukana demokratiasta. Eikä tällaisen utopian kannattajat näytä ymmärtävän nykymuotoista demokratiaa. Tälle tielle on osaltaan johtanut myytti sellaisista asiantuntijoista, joihin saamelaiskäräjien poliittinen johto voi luottaa ja jotka saamelaiskäräjien johdon puolesta voivat tehdä parempia arvovalintoja kuin poliittiset johtajat itse. Yleensäkään tällaisissa tapauksissa ei pidä liiaksi luottaa ihmisten asiantuntemukseen tai puolueettomuuteen, sillä valta turmelee jokaisen. Siihen riittää usein asiantuntijan vähäinenkin pyrkimys vallan käyttämiseen - maineen tavoittelusta puhumattakaan.

Tähän asti käräjien poliittinen johto on suhtautunut demokratiaan epäluuloisesti, koska nykymuotoinen demokratia on tuottanut sen mielestä vain enemmistöväestön etujen mukaisia päätöksiä. Demokraattinen päätöksenteko on käräjäjohdon mielestä toteuttanut vain enemmistöväestön tahdon, eikä ole ottanut huomioon saamelaisvähemmistöä. Eräs todellinen syy sille että suomalainen demokratia ei ole tuottanut saamelaisille mieluisia tuloksia, on että nykyiset saamelaiset eivät ole luottaneet tähän demokratiaan. Siksi myöskään saamelaisten esittämiin, lähinnä ylimitoitettuihin ja toteen näyttämättömiin maaoikeusvaatimuksiin ei ole myöskään luotettu.

Pulma on ilmeinen: saamelainen vähemmistö ei hyväksy enemmistöväestön demokratiaa, jota ilman ei kuitenkaan voi syntyä kestäviä poliittisia ratkaisuja. Eikä tilannetta paranna se, että saamelaisvähemmistön mielestä olisi ehdottomasti toteutettava sen esittämät ratkaisut sellaisinaan, vaikka ne kuinka sivuuttaisivat samankaltaisissa olosuhteissa elävien muiden väestöryhmien, etenkin lappalaisten, edut. Tai ne olisi toteutettava jopa vastoin tutkittua historiaa ja toisten parempia todennettuja oikeuksia, vain siksi, että kyseessä on saamelaisten alkuperäiskansaoikeudet Suomessa. Lappalaisillahan ei saamelaiskäräjien johdon mielestä ole mitään alkuperäiskansaoikeuksia. Saamelaiskäräjien johdon opinkappaleiden mukaan kun vain saamelaiset ovat alkuperäiskansa Suomessa, senhän todistaa se että näin sanotaan Suomen perustuslaissa ja onhan sen EU:kin tunnustanut - jossakin. Sen sijaan lappalaiset ovat suomalaisten uudisasukkaiden jälkeläisiä, mikäli saamelaiskäräjien johtoon on uskominen. Itse sanoisin: "Miksipä olisi", mutta kun noihin opinkappaleisiin kytkee lainvalmistelusta vastaavien virkamiesten hukassa olevat ajatukset ja käsitykset todellisuudesta, soppa on kutakuinkin valmis.