Saamelaiskäräjien vaalit 2019

Helsingissä pääkirjasto Oodissa pidettiin 26.8.2019 Yle Sapmin toimesta järjestämä ns. vaalipaneeli, jossa kuudella saamelaiskäräjien vaaleissa ehdokkaana olevalle oli järjestetty mahdollisuus esitellä politiikkansa tavoitteita. Tältä osin pidän tilaisuuden antia varsin kevyenä. Ehdokkaat eivät juurikaan esitelleet äänestäjille omia visioitaan siitä miten ja missä kohtaa saamelaisten olosuhteita voitaisiin yhdenvertaisuuden kannalta parantaa.

Meidän täällä Etelä-Suomessa asuvien saamelaisten asioista vaalipaneeliin osallistujista kukaan ei tuntunut kantavan, vaikka täällä on yli 70 % Suomen saamelaisista. Välillä puhuttiin kansasta, kansakunnasta ja siitä miten se määritellään. Tältäkin osin anti oli vähäinen, termit eivät ulkopuolisille auenneet.

Tilaisuudessa esiintynyt alkuperäiskansafoorumin puheenjohtaja Anne Nuorgam toi esiin miten saamelaisten oikeuksien kannalta käänteentekevä on ollut YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisu, joka nyt testataan saamelaisten oikeuksia tässä ns. Vetsikko-joen kalastusoikeuskiistassa. Täsmennyksenä Annelle totean, että ratkaisu ei ole lainvoimainen ja sen perusteet poikkeavat Suomen lain tarkoittamasta perintökaareen edellyttämästä näytöstä. Joten veikkaan, että pyrkimällä ohittamaan Suomen toimiva oikeusjärjestelmä, YK:n ihmisoikeuskomitean esitys ei tule antamaan valtuuksia siihen, että toisten saamelaisten laillisia oikeuksia kavennetaan toisten hyväksi viittaamalla kollektiivisiin oikeuksiin. Tällaisesta menettelystä on paikallisille saamelaisille paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Asiasta tietämättömiä äänestäjiä ei kannattaisi lähteä tällaisilla epämääräisilla lupauksilla kalastelemaan.

Ainoastaan tutkija, fil.tri Hanna Guttormin puheenvuoro saamelaiskäräjälain lappalaisperusteesta oli sellainen, joka osoitti, ettei sen ottaminen lakiin ole tarkoitettu toimimaan saamelaisia vastaan, vaan kaikkien niiden saamelaisten puolesta, jotka itseidentifioituvat saamelaisiksi. Se on juuri sitä mitä ILOn sopimus nro 169 tarkoittaa. Tähän lisäisin vielä, että saamelaisten ja lappalaisten suhteen suuri teema ei ole ollut vihollisuus, vaan saamenkielen kautta jonkinasteinen erillisyys. Etnisesti melko yhtenäisessä saamen ja suomenkielisessä väestössä on ollut hyvin vähän kansanryhmin välisiä jännitteitä. Aitosaamelaisten kiihkonationalistien opit ja toiminta tähtäävät vastakkainasetteluun ja kärjistämiseen, mikä myöskin tuli erään ehdokkaan puheenvuorossa esiin. Mielestäni saamelaiskäräjien saamelaismääritelmän perusteella tekemät historian tulkinnat ovat olleet irvokas tapa edistää "alkuperäiskansan asiaa". Yhteisen historian erottajaksi on tullut ideologia, joka on ollut fanaattisempi kuin uskonto konsanaan, vaikka se onkin verhottu kauniisiin asuihin, vaikuttaviin joikuihin ja puheisiin ainutlaatuisesta luontosuhteesta.

Mitä itse olisin ehdokkailta odottanut? Olisin odottanut, että ehdokkaat olisivat kertoneet omista arvoistaan, kukaan ei puhunut jokaisen ihmisarvon tunnustamisesta, ihmisten erilaisuuden hyväksymisestä ja saamelaisten ja suomalaisten yhteistyötä vaalivasta moniarvoisuudesta sekä suvaitsevaisuudesta. Nämä ovat ainakin minulle tärkeitä visioita, joiden puolesta kannattaa taistella.

Vaalipaneeli osoitti minulle, että pelottava tosiasia on, että tämän päivän yhteiskunnassa on vahvoja voimia, jotka häikäilemättä käyttävät hyväkseen ihmisten tietämättömyyttä markkinoidakseen oppeja, jotka on poimittu suoraan pimeältä keskiajalta tai lainattu sortuneista sosialistisista yhteiskunnista. Vielä pelottavampaa on se, että nämä hämärät voimat ovat saaneet yhä enemmän vastakaikua, ja että sekä joukkoviestimet että yhteiskunta rohkaisevat niitä sen sijaan että taistelisivat niitä vastaan asiallisen tiedottamisen avulla. Toivon, että tämä kommentti ei loukkaa niitä jotka ovat suunnitelleet "hyvässä" tarkoituksessa eri paikoissa pidettäviä vaalitilaisuuksia.