Tänä syksynä pidettiin saamelaiskäräjävaalit. Virallisesti mikään puolue ei ollut asettanut omia ehdokkaitaan, koska nykyinen vaalitapa ei sitä mahdollista. Siitä huolimatta ehdokkaita oli eri puolilta saamelaisten kotiseutualuetta ja muualta Suomea yhteensä 36. Kukaan ei osaa arvioida luotettavasti sitä paljonko joku puolue voitti tai hävisi vuoden näissä vaaleissa. Ehkä kysymys voitaisiin muotoilla niin, että paljonko se ryhmä voitti joka ajoi julkisesti maanomistusolojen, eli nykyisen maanomistusjärjestelmän muuttamista saamelaiskäräjävetoiseksi.

Edellisissä vaaleissa ehdokkaita oli 31, joista 21 valittiin saamelaiskäräjien jäseniksi. Vaalikauden aikana näitä maanomistusolojen muuttamista kannattavia oli 17 ja vastustajia 4. Joten tältä osin puolueiden näkyvämpi rooli olisi voinut hillitä tällaisten toisten laillisten oikeuksien kaventamiseen tähtäävien hallintomallien valmistelua.

Saatujen kokemusten jälkeen voi todeta, että tällaiset turhamaiset mihinkään lailliseen perusteeseen nojautuva politiikka ei sovi reaalipolitiikkaan. Aikaa ja rahaa on kulunut paljon, mutta tuloksia on vähän, voisi puhua plus miinus nolla saldosta. Tätä politiikka kannattavat jäsenet ovat olleet Pekka Aikion, Klemetti Näkkäläjärven ja Tiina Sanila-Aikion politiikan jatkajia. Kuitenkin vain harva näistä käräjiin valituista jäsenistä tietää tai on tiennyt miten oikeusvaltiossa voimassa olevan oikeusjärjestyksen mukaan näitä omaisuuden siirtoa koskevia kysymyksiä käsitellään.

Käräjien johto ei ole tähän asti ymmärtänyt ettei perus- ja ihmisoikeuksista voida voida käydä minkäänlaista huutokauppaa. Omaisuuden siirtoon ei riitä perustuslain maininta saamelaisten olevan Suomen alkuperäiskansaa.

Politiikassa on omat pelisääntönsä, joita säännellään lainsäädännöllä Facebookista ja muista sosiaalisista medioista huolimatta. Yksittäisten poliitikkojen populistiset heitot "meidän saamelaisten maista" kuuluvat sarjaan "äänten kalastelu", jolla on rajalliset menestymismahdollisuudet.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että uusi saamelaiskäräjien puheenjohtaja maanomistuspolitiikassa samaa inarinsaamelaisia syrjivää linjaa kuten edelliset puheenjohtajat eli pään lyömistä Lapin aihkimäntyyn, vaikka moni muu saamelainen on siihen jo telonut päänsä.

Jälleen kerran ns. oppositio jätettiin ilman hallituspaikkoja. Sellainen luonnollisesti parantaisi koko käräjien nimissä annettujen esitysten, lausuntojen ja kannanottojen valmistelun tason parantamista, mikä lisäisi uskottavuutta.

Kohtaavatko odotushorisontit?

Käräjien uusien jäsenten joukkoon on päässyt korkeimman akateemisen arvon saavuttaneita saamelaisia. Heille huikea urakehitys ja äänestäjien suosio tulee herättämään jonkin verran kateutta. Etenkin miehet saattavat tuntea itsensä ohitetuiksi. Monilla ehdokkailla on varsin erilaiset käsitykset tulevaisuudesta. Odotushorisontit eivät välttämättä kohtaa. Voisi sanoa että kysymys on eräänlaisesta shakista, taistelun loppupelistä, jossa ennen muuta pyritään tekemään maailmasta pieni ja yksinkertainen. Keskitytään pariin kolmeen populistiseen pääviestiin ja yritetään ja saada inarinsaamelainen vastustaja näyttämään hyväntahtoiselta idiootilta.

Näiden vaalien ehdokasasettelu ja vaalien tulos osoitti, että saamelaiset kaipaavat nyt jotain uutta. Muutosta, vaikka eivät tiedäkään millaista. Mutta kuten teema "maakysymys" on osoittanut sen suosiosta taistellaan; kuka ehdokkaista uskaltaa eniten kyseenalaista nykyisen maanomistuksen perusteet.

Harva ehdokkaista on julkisuudessa kertonut millaisia visioita hänellä on tulevasta yhteistyöstä statuksettomien saamelaisten kanssa. Joku ehdokkaista toteaa, että puhutaan lähinnä suurista linjoista ideologisesti. Hän uskoo, että otettava kantaa moniin periaatteisiin, joiden pohjalta saamelaisia sortava suomalainen yhteiskunta on rakennettu.

Maailma täällä Lapissakin on muuttunut, ja täälläkin on pakko puhua epäsuosituista aiheista; ilmaston muutoksesta ja ympäristöpolitiikasta. Puhe kääntyy jälleen maakysymykseen. "Statuksettomat saamelaiset eivät saa viedä meiltä oikeilta saamelaisilta maita ja vesiä, koska ne kansainvälisten sopimusten mukaan kuuluvat 'aidoille' saamelaisille. On järjetöntä hankkia ongelmia joidenkin 'epäaitojen' saamelaisten vaatimusten takia, jotka muutoinkin - kuinka sen nyt sanoisi -ovat taakaksi koko yhteiskunnalle."

Kaukana ovat ne ajat takanapäin jolloin saamelaiskäräjiä johtivat Pekka Aikio ja Klemetti Näkkäläjärvi saamelaisten oikeuksia ja etuja valvoen. Näyttää siltä, että suurimmalla osalla ehdokkaista ei ollut mitään käsitystä siitä minkälaisia saavutuksia saamelaiskäräjät on aikaansaanut saamelaisten itsehallinnon saralla. Kaikki ne lait jotka saamelaisia sortavina on vaadittu kumottaviksi ovat edelleenkin voimassa: niissä mainitut organisaatiot toimivat edelleenkin ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Pääsevätkö maltilliset ajatukset vihdoin esiin?

Nyt näyttää siltä, että nyt on tapahtumassa vihdoinkin jotakin ratkaisevaa. Tähän asti asioista tietämätön eliitti on hallinnut kaikkea kulissien edessä ja takana tapahtuvaa käräjien kannanottojen ja esitysten valmistelua. Saamelaiskäräjien politiikka on tähän asti ollut niin yhden asian hakuista, että olisi tarvittu ulkopuolinen konsultti selittämään äänestäjille, mikä ero on saamenkielisillä ja suomenkielisillä saamelaisilla. Mitään muuta uutta ei ole julkisessa keskustelussa ilmennyt. Vanhoja tuttuja näkemyksiä vain, suomenkielisten ja saamenkielisten pakollista vastakkainasettelua.

Muutoin keskustelua on käyty sovinnollisemmin, mutta kun käytiin taistelua saamenkansan äänistä, sävy terävöityi. Eräs äänestäjä kertoi häpeävänsä itsekkäitä porosaamelaisia, jotka syyttävät kaikista vaikeuksistaan suomenkielisiä saamelaisia. Toinen äänestäjä kehotti kantamaan vastuutaan ilmaston lämpenemisestä. Kolmas oli taas huolissaan saamelaisen yksilön vapaudesta, oma-aloitteisuudesta ja tarmokkuudesta, koska ilman sitä saamenkansa olisi jo aikoja sitten hävinnyt. Ne ovat olleet hänen mielestään se käyttövoima, jotka ovat pitäneet saamenmaan talouden pyörimisessä. Neljäs kertoi ryhtyvänsä poliitikoksi, koska hänellä on näkemyksiä siitä miten saamenmaa pitäisi rakentaa. Hän halusi nyt kertoa ajatuksensa ehdokkaille. Hänen mielestään me olemme tällä kurssilla menettämässä sen, joka pitää saamenmaan koossa. Hän oli sitä mieltä, että kaikista korulauseista huolimatta me saamelaiset elämme monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Siksi ei ole mitään järkeä keskustella siitä miten välttäisimme sen.

Harva ehdokas näytti tunnustavan sen, että me saamenkieliset ja suomenkieliset saamelaiset olemme kaikki tasa-arvoisia ja meillä on samanlaiset mahdollisuudet nauttia kulttuuriamme suojaavista ihmisoikeuksista. Viimeisen 30 vuoden aikana tätä samaan väestöön kuuluvien saamelaisten ja lappalaisten yhdenvertaisuutta on yritetty murtaa perustein, jotka ovat rasistisia. Samaan saamenkansaan kuuluvien - suomenkielisten saamelaisten - elämänehtojen rajoittamista on mahdotonta ymmärtää.

Mutta jos uskoo, että pakottaminen on paras lääke sosiaalista epätasa-arvoa vastaan niin se on samaa kuin uskoa, että saamelaisten omat autot, moottorikelkat ja mönkijät pystyvät estämään ilmastonmuutoksen. Emme voi jatkaa näin, että ummistamme silmämme näkemästä tosiasiat. Jos aiomme luoda uuden Saamenmaan meidän on löydettävä uusi tapa puhua ja tehdä politiikkaa. Ehkä vapaus ja solidaarisuus, jotka kuvailevat huomista maailmaa ovat niitä oikeita asioita joihin meidän saamelaistenkin kannattaisi panostaa. Ahtaasti ajattelevat eivät näy ymmärtävän sitä, että meidän on edettävä demokraatisin keinoin kohti päämäärää. Meidän täytyy hyväksyä se, että me saamelaisetkin kunnioitamme demokraattisia arvoja. Ääni historiaa ymmärtäville maltillisille voimille on ääni uuden Saamenmaan puolesta.

Lopuksi

Joskus olen joutunut epäilemään olemmeko kansa muiden kansojen joukossa, kansa joka osaa saamenkansan kansallislaulun saameksi ulkoa. Me saamelaiset olemme viimeisen 70 vuoden aikana nousseet siitä alennustilasta, johon meitä ympäröivät kansat ovat meidät pitkän historian aikana painaneet. Mutta mikä pitää meidät koossa? Ehkä siksi, että olemme muuttuneet paljon kolmessakymmenessä vuodessa. Meistä on tullut muun väestön kannustamina omatoimisempia ja rikkaampia.

Olemme tottuneet hyvinvointiin mutta samalla olemme alkaneet pelätä enemmän. Toisiammekin pelkäämme, koska kaikkia saamenkansaan kuuluville ei haluta antaa saamelaisstatusta.

Vuosikaudet olemme tottuneet turtumiseen asti siihen, että voimme saada kaiken. Ja nyt kun meidän saamelaisten pitäisi tottua siihen, ettemme olekaan rikkaita ja olemme alkaneet huolestua asioista, jotka aikaisemmin eivät ole liikuttaneet meitä. Sellaisia asioita on mm. ilmastonmuutos ja hupenevat luonnonvarat. Myös ne saamelaiskäräjien jäsenet. jotka ovat istuneet saamelaiskäräjillä, ovat tottuneet hyvään.

Tavoitellessamme poliittista menestystä ja valtaa me saamelaiset olemme olleet kärsimättömiä. Itsehallinto, jota olemme yrittäneet tavoitella on karannut yhä kauemmaksi. Vaalien jälkeen, äänten laskemisen jälkeen äänestäjien toiveet paremmasta tulevaisuudesta kohdistuvat tähän valittavaan 21 käräjien jäseneen. Itse toivon lujemmin kuin koskaan, että on osoitettava vastuullisuutta ohi lyhytnäköisen blokkipolitiikan ja loan heiton. Me saamelaiset tarvitsemme toisiamme mutta myös muita ihmisiä. Uskon, että yhdistäviä asioita on enemmän kuin erottavia. Sisimmässäni uskon, että meillä on samat arvot kuin kaukaisilla esi-isillämme, jota kauan sitten asettuivat näille palkisille.