Saamelaiskäräjien vaalit tulivat ja menivät. Vahva kahtiajako saamenkielisten ja suomenkielisten saamelaisten voimien välillä näyttää vaalituloksen perusteella nousevan keskeiseksi jakolinjaksi tulevan saamelaiskäräjien kokoonpanossa.

Näyttää myös siltä, että suomenkielisten ja saamenkielisten vastavoimat ruokkivat käräjien vaaleissa toisiaan ja aktivoivat äänestäjiä. Voittajiksi selviytyivät sellaiset Kari Kyrön kaltaiset ehdokkaat, jotka tarjosivat selkeitä näkemyksiä saamenkielisten ja suomenkielisten saamelaisten asemaan, yhdenvertaisuuteen ja alkuperäiskansasopimuksen ILO 169 ratifiointiin.

Samalla aikaisemmat vallankäyttäjät ikään kuin jauhautuivat kahden vastavoiman välissä. Nyt näyttää myös siltä, että entistä ryhmää edustavan jäsenet eivät kykene muodostamaan toimivaa enemmistöä ilman muiden jäsenten tukea. Perinteiset vallankäyttäjät heikkenivät tässä kamppailussa, jota nyt tullaan käymään selkeämpien vaihtoehtojen välillä.

Kansallisiin vaaleihin verrattuna äänestysaktiivisuus on edelleen alhainen, mutta käräjien olemassolon kannalta se on silti iso voitto. Edellisissä vaaleissa äänestysaktiivisuus on ollut samaa luokkaa.

Loppuuko "saamelaiskiista"

Rauhanomainen ratkaisu löytyy siitä, että pohjoissaamelaiset luopuvat vaatimasta sellaista, johon ei ole oikeushistoriallista perustetta eli luopuvat vaatimasta suomenkielisten saamelaisten maita ja vesiä yksinomaan itselleen ja samalla tunnustavat vallitsevan tilanteen status quon periaatteen pohjalta. Kun näin kävisi päähän potkitut inarinsaamelaiset saisivat huokaista helpotuksesta ja tilanteen aiheuttama jännitys laukeaisi.

Tilannetta on kärjistänyt turhaan vielä se, että pohjoissaamelaisten ja kolttien muodostama koalitio on vedonnut YK:n ihmisoikeuskomiteaan saadakseen haluamansa ratkaisun Ylä-Lapin maaoikeuskiistaan. Äänestystulos osoittaa, että kaikki saamelaiset eivät kuitenkaan halua siirtää saamelaisten asioita YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaistavaksi, koska YK:lla ei ole sellaista tietoa mitä ei täällä tiedettäisi.

Onkin kysyttävä, että pitääkö todellisen alkuperäisväestön todentamiseksi suorittaa tilanne ja olosuhdekartoitus, väestölaskenta ja sen jälkeen kansanäänestys. Näyttää siltä, että tällä menolla tämäkään ehdotus ei ole poissuljettu. Rauhan palauttaminen voi ääritapauksena tapauksessa vaatia kaikkia mahdollisia selvityksiä. Uudella saamelaiskäräjillä on tässä vielä paljon sanottavaa.

Jotta saamelaisten asiassa päästään eteenpäin suosittelen rauhanomaista lähestymistapaa. Siksi uskallan ehdottaa, että molemmat osapuolet perustavat yhteisen työryhmän, jonkinlaisen totuuskomission, joka ottasi esille historiallisen näkökulman tarkastelun, jotka liittyvät saamenkansan tilanteen tarkasteluun. Rakentavan ratkaisun ainekset ovat nyt ensimmäistä kertaa selkeästi olemassa.