Hiljattain on asetettu työryhmä ratkomaan saamelaiskäräjälakiin liittyviä ongelmia, joista visaisempia lienee määritelmä siitä, kuka on saamelainen ja millä lailla vaalikäytäntöä voitaisiin muuttaa niin, että demokratia toteutuisi paremmin saamelaiskäräjien vaaleissa. Työryhmän asettaminen on vain yksi osa siitä lainsäädäntökokonaisuudesta, joka koskee ILOn sopimuksen ja pohjoismaisen saamelaissopimuksen ratifiointia. Saamelaiskäräjien nimittämien edustajien lista ei juuri herätä toiveita siitä, että lain keskeisimpien osien uudistaminen onnistuisi tälläkään kertaa - viimeksihän se päättyi saamelaiskäräjien ja oikeusministerin yhteishankkeen täydelliseen poliittiseen katastrofiin, jolla oli vahvat farssin piirteet.

Saamelaiskäräjät ei näyttäisi oppineen kokemuksesta mitään. Siltä on edelleen kokonaan jäänyt arvioimatta mitä näihin sopimuksiin sitoutuminen merkitsisi, ja mitä seuraamuksia siitä tulisi olemaan samalla alueella asuville, saamelaiskäräjien ulkopuolelle suljetuille etnisten saamelaisten sukulaisille ja alueen muulle väestölle. Mielestäni saamelaiskäräjien ajamalle saamelaisten ja muun väestön vastakkainasettelulle ei ole minkäänlaisia tilanne- ja olosuhdeselvitykseen perustuvia perusteita eikä väestön laajaa tukea.

Vaikka käräjien puheenjohtaja on jatkuvasti pyrkinyt ulospäin julistamaan kaikkien alkuperäisväestöön kuuluvien kansanryhmien yhdenvertaisuutta ja oikeutta omaan kulttuuriin, hän kieltää kuitenkin jatkuvasti niin omissa julkisissa puheenvuoroissaan kuin johtamansa saamelaiskäräjien virallisissa kannanotoissa pyrkimykset itsemääräämisoikeutensa parantamisen muilta kuin itse edustamaltaan kolttasaamelaisten ja pohjoissaamelaisten ryhmältä. Muitten osalta hän on julistanut näiden oikeutetut pyrkimykset "saamelaisvastaisiksi" ja tehnyt kaikkensa painaakseen ne pinnan alle. Erityisesti hänen kielteiset asenteensa alueen vanhinta väestöä, inarinsaamelaisia, kohtaan ovat poikkeuksellisia ja hämmästyttävän jyrkkiä.

Inarinsaamelaisten asiakirjoihin perustuvista oikeuksista ei voida kuitenkaan huutoäänestää, eikä niitä voi lakaista maton alle epämääräisillä kompromisseilla, jotka mädättäisivät koko oikeusjärjestystä ja demokratian uskottavuutta. Korostan, että ei ole mitään välimuotoa inarinsaamelaisten oikeuksien ja alkuperäisyyden tunnustamiselle, sillä vain tutkittu, tosiperäinen tieto voi ratkaista alkuperäisyyden ja oikeuksien perusteen.

Suomen itsenäistyessä kirjattiin ensimmäisen perustuslain voimaanpanolakiin olennainen määräys: yksikään oikeus ei kumoudu tai lakkaa itsenäistymisen ja Hallitusmuodon voimaantulon vuoksi, eikä se estä yhdenkään oikeuden toteamisesta nytkään: valtio on ne yleisesti jo tunnustanut.

Inarinsaamelaisten osalta kaikki nojaa oikeushistoriaan ja asutushistoriaan, joka on nyt tutkittu pitemmälle ja syvemmin kuin pohjoismaiden vastaava historia. Tällaista tutkittua tietoa ei löydy pohjoissaamelaisten ja kolttien osalta. Inarin vanhan lapinkylän alueen kohdalla saamelaiskäräjien vaatimus edellä mainittujen sopimusten ratifioimisesta sisältää pyrkimyksen, että sillä vahvistettaisiin entisestään pohjoissaamelaisten ja kolttien asemaa alueen ainoana alkuperäiskansana. Tämä tapahtuisi alueen vanhimman - inarinsaamelaisen - väestön historiallisia oikeuksia loukaten tai niihin tukeutumatta. Tällainen ajatus on kestämätön.

Valtiosäännön mukaan omistusoikeutta koskevat kiistat ratkaistaan vain tuomioistuimessa. Eduskunta ei voi ratkaista omistusoikeutta koskevaa kysymystä sen mallin pohjalta mitä nyt tarjotaan saamelaissopimuksen ratifioimiseksi, eikä sopimuksilla tai tavallisella lailla voi perustuslakia rikkomatta luoda uusia elimiä tai menettelyjä, jotka rikkoisivat perustuslaissa säädettyjä, omaisuussuojaa ja muuta oikeusturvaa suojaavia rakenteita tai siirtäisivät pois näiden toimivallan.

Omistusoikeuden perustuslaillista suojaa ei voi kiertää sopimalla toisaalta sanatasolla että omistusoikeuteen ei muka puututa, ja samalla säätämällä tavallisen lain tasolla sisällöltään ja rajoiltaan epämääräinen saamelaiskulttuurin suoja, joka antaisi saamelaiskäräjille mahdollisuuden puuttua ihmisten kiinteistöihin kuuluviin laillisiin oikeuksiin, kaventaen niitä muualta muuttaneiden etnisten saamelaisten jälkeläisten hyväksi. Toisten kansalaisten laillisten oikeuksien riistäminen toisille lainsäädännöllä edustaisi suoranaista oikeusmurhaa, joka luonnollisestikaan Inarin kantaväestö ei voi hyväksyä. Kun se tapahtuisi yhden etnisen ryhmän hyväksi ja toisen vahingoksi, kyseessä olisi valtion harjoittama olisi rasistinen toimi, jonka toteuttaisivat koltat ja pohjoissaamelaiset yhdessä hyvää tarkoittavien, tunteidensa ohjaamien mutta asian ydintä ymmärtämättömien poliitikkojen ja virkamiesten tuella. Yleville alkuperäiskansanvallan ideoille rakentuvan aatteen ja yhteiskunnallisen käytännön välille on siten muodostumassa vakava ristiriita, joka johtaa vain toisten oikeuksien syrjimiseen ja yhteisön moraalisen selkärangan katkeamiseen. On vähintäänkin paradoksaalista, että alkuperäiskansaoikeuksien aatetta ja siihen liittyviä ja vetoavia sopimuksia käytetään Suomessa surutta alkuperäiskansaoikeuksien murtamiseen.

Tätä kaikille saamelaisille ja koko Pohjois-Suomen kannalta tärkeää asiaa voidaan viedä parhaiten maaliin vain yhdessä toimien, dialogissa jossa kukin väestöryhmä puhuu aidosti ja avoimesti omalla äänellään. Eri toimijoiden yhteistyö on aivan välttämätöntä, mikäli halutaan rakentaa kaikkien alkuperäiskansaan kuuluvien kannalta parempaa ja oikeudenmukaisempaa Lappia. Se on tarpeen myös sellaisen uskottavan ja kestävän alkuperäiskansapolitiikan harjoittamiseksi, joka on Suomen Euroopassa ja YK:ssa omaksuman aktiivisen ja rakentavan roolin mukainen. Ensimmäinen askel oikeaan suuntaan olisi täydentää työryhmää sellaisella inarinsaamelaisten edustajalla, joka nauttii nimenomaan tämän alkuperäiskansaryhmän eikä ensisijaisesti saamelaiskäräjien poliittista luottamusta. Viimeksi nämä luottamukset lienee mitattu saamelaiskäräjävaaleissa, joten henkilövalinnan ei pitäisi olla mitenkään ylivoimaista. Saamelaiskäräjälain edellisen korjaushankkeen sisäänrakennettu vika oli alusta lähtien siinä, että valmistelu tapahtui suljettujen ovien takana aivan liian suppean ihmisjoukon hankkeena. Nyt käynnistymässä olevan uuden hankkeen kohdalla asia olisi vielä korjattavissa, myös statuksettomien saamelaisten edustuksen osalta.