Ulkoisesti katsottuna saamelaisten tunnustaminen on ollut suuri läpimurto, mutta kun katsotaan todellisuutta ja sitä mitä on tavoiteltu ja mitä on jäänyt saldoksi, tulokset eivät ole imartelevia. Käräjien toimintaa kritisoivia on yritetty toinen toisensa jälkeen vaientaa saamelaisvastaisina. Mistä tämä kertoo? Se kertoo huonosta itsetunnosta ja paljosta muusta, kuten tietämättömyydestä.

Väistyvän puheenjohtajan vallankäyttö on saanut monet asioista ja niiden taustoista tietämättömät ihmiset hämmästelemään hänen kykyjään. Mutta kun Näkkäläjärvellä on ollut tukenaan käräjien puheenjohtajan auktoriteetti, palvova lähipiiri sukulaisineen ja vallan muodolliset merkit sekä hänen itsestään propagandan avulla kuva saamelaisena oikeustaistelijana on edesauttanut, että muutkin kuin läpeensä naiivit ja hyväuskoiset ovat pitäneet häntä vaikuttavana saamelaisena miehenä.

Lähikuvaan mentäessä tämä saamelaisen kansan suuri poika näyttäytyy kuitenkin vähemmän mairittelevassa valossa. Näkkäläjärven toimintaa tarkastelevan historian on tarkasteltava hänen valtansa historiaa, sitä miten hän tämän valtansa sai, millaista se on ollut luonteeltaan, miten hän on sitä käyttänyt, miksi hänen on sallittu sitä laajentaa kaikista institutionaalisista muureista välittämättä, miksi tuon vallan vastus on ollut niin voimatonta.

Vaikka nämä kysymykset tulee ensisijaisesti kohdistaa siihen systeemiin, joka on valinnut hänet johtamaan käräjien toimintaa, ei ole syytä vähätellä sitä kuinka paljon Näkkäläjärven luonteen syvään juurtuneet piirteet ovat vaikuttaneet hänen valtaannousuunsa ja vallankäyttöönsä. Määrätietoisuus, joustamattomuus, häikäilemättömyys kaikkien esteiden raivaamisessa, kyyninen mukautuvaisuus, isojen panosten houkutteleman uhkapelurin kaikki tai ei mitään -asenne - nämä ominaisuudet ovat muokanneet tämän keskeisen saamelaisvaikuttajan vallankäyttöä.

Luonteenpiirteet kiteytyvät yhteen Näkkäläjärven sisäisen motivaation kaiken ylittävään ominaisuuteen: rajattomaan itsekeskeisyyteen. Valta on Näkkäläjärven lemmenrohto. Hänenlaiselle poliittiselle narsistille se on tarjonnut päämäärän päämäärättömille nuoruusvuosille: hyvityksen kaikista niistä syvälle riipaisseista takaiskuista, joita hän on kokenut, kun hänet tyrmättiin tutkijana. Häntä tukeneen Sammalahden avustamana häntä on yritetty palauttaa tutkijamaailmaan. Minään läpilyönteinä hänen tutkimuksiaan ei kuitenkaan voida pitää.

Silti näkisin mieluummin Näkkäläjärven uran kohoavan ennemmin tutkijana kuin saamelaispoliitikkona. Uskon että tämä olisi myös koko saamelaisyhteisön etu. Kahdeksan vuoden pituinen käräjien puheenjohtajuus on imaissut hänet irti todellisuudesta. Hellittämätön pyrkimys vallan laajentamiseen ei ole suvainnut rajoituksia, pidättelyä, tinkimistä, sovittelua. Lisäksi valta on riippuvaista saavutusten jatkumisesta. On mahtanut tuntua sielua hivelevältä, kun saamelaiskäräjälakiesitykseen on saatu ujutettua toisten oikeuksien vähentämiseen ja rajoittamiseen liittyviä tavoitteita. Yltyvä poliittinen suuruudenhulluus ja kyvyttömyys hillitä itseään pitivät väistämättä sisällään myös Näkkäläjärven johtaman saamelaispoliittisen päälinjan tuhon siemenen.

Vaikka valta onkin ollut Näkkäläjärvelle kaikki kaikessa, kyse ei ole vallasta vallan tähden vailla sisältöä ja merkitystä. Näkkäläjärvi ei ole pelkkä propagandisti, pelkkä manipuloija, pelkkä mobilisoija. Hän on kaikkea tätä, mutta hän on myös ideologi, jonka usko omaan asiaan on vankkumaton. Hän on pohjoissaamelaisen maailmankatsomuksen tinkimätön puoltaja. Tämä ideologi saa pontimensa muutamasta perusajatuksesta. Niitä yhdistää käsitys Lapin historiasta rotujen taistelun historiana. Hänen maailmankatsomuksensa selittää hänelle nasevasti kaikki saamelaisten asioiden epäkohdat sekä sen miten ne voitaisiin oikaista.

Kehitysoptimisti kun olen, toivotan väistyvälle puheenjohtajalle parempaa menestystä tutkimuksen sektorilla. Uskallan jopa ehdottaa hänelle tutkimusaihetta: lappalaismerkinnän merkitys etniskulttuurisen lappalaisuuden osoittajana. Tutkimuksen tulisi luonnollisesti perustua alkuperäisasiakirjoihin, ja vaikka tutkimuksen voisi tarkentaa maantieteellisesti nykyisen Suomen alueelle, näkökentän olisi käsitettävä koko entinen Ruotsin valtakunta. Kun tämä vaatii myös vanhojen käsialojen ja Ruotsin vanhojen kirjoitus- ja kielimuotojen opiskelua, aiheen voisi nähdä eräänlaisena katumusharjoituksena. Toisaalta, eikä tällainen syventävä historiallisen ruotsinkielen opiskelu istuisi kuin nyrkki silmään RKP:n edustajalle.