Saamelaisuudesta voidaan olla mitä mieltä tahansa, mutta jokainen joutuu tunnustamaan, että poliittisena ideologiana se on tähän mennessä muokannut koko Ylä-Lapissa asuvan väestön elämisen muotoja ainutlaatuisella tavalla. Lähimpiä vertauskuvia löytyy vain lestadiolaisuuden vaikutuksista. Mutta tunnetaanko siitä huolimatta saamelaisuutta ja saamelaisuuden turvaamiseen tarkoitettujen lakien perusteita ja vaikutuksia esimerkiksi eriarvoisuuden tai yhdenvertaisuuden kannalta riittävästi.

Niinpä kun Inarissa tämän kuun 10 päivänä käsitellään niin kotimaisten kuin ulkomaisten asiantuntijoiden opastuksella näitä totuuteen ja sovitteluun liittyviä kysymyksiä, kannattaa olla tarkkana. Päivän kestävä ohjelman rakenne ja tilaisuuteen kutsutut asiantuntijat näyttävät edustavan vain yhtä suuntaa tässä Ylä-Lapin tulevaisuuden kannalta moniulotteisessa maaoikeusasiassa. Sen sijaan ne joita lakiesitysten vaikutukset eniten koskettavat eivät ole mahtuneet kutsuttujen puheenvuorojen käyttäjien joukkoon. Jo tämä kertoo mistä on kysymys; rakentavaan dialogiaan eri osapuolten välille ei haluta. Joten joutuukin kysymään paljonko tietävät saamelaisuudesta kaikki ne jotka ovat valmiita siirtämään Inarin historiallisen lapinkylän maat saamelaishallinnon muodostamaan järjestelmään ja siten heikentämään inarinsaamelaisilta maaoikeuksiensa puolustamista.

Alkuperäiskansaoppiin perehtyminen ei ole kuitenkaan niin vaikeata kuin usein kuulee sanottavan, ei ainakaan inarinsaamelaisille, joilla on tuhatvuotinen historia ja kokemus omasta maastaan takanaan. Mutta kieltämättä joillekin muille sen sanomaan paneutuminen vaatii hiukan vaivaa. Tilannetta helpottaa hiljattain saamelaisnuorten ja Sami Arvvut yhdistysten julkisuuteen saattamat lausunnot ja niiden sisällön arviointi. Jos on kuvitellut, että saamelaiset ovat rauhantahtoinen kansa joka kunnioittaa toisia saamelaisia erehtyy kun tutustuu tarkemmin ko. yhdistysten lausuntoihin.

Lausunnoista saa käsityksen käynnissä olevassa taistelussa olisi kysymys sovittamattomista vastakohdista esim. statuksettomien inarinsaamelaisten kanssa. Lausuntojen jyrkät ilmaisut näyttävät kaiken lisäksi olevan hämmästyttävällä tavalla ristiriidassa aikamme yleisten rauhanpyrintöjen kanssa. Tämä tuskin kuitenkaan oudoksuttaa useimpia, joille nämä haastavat ilmaisut ovat vain sanoja. Onhan tapana muutenkin käyttää kaikenlaisia ilmaisuja vallan rauhallisten ja sopuisienkin asioiden yhteydessä. Tehdään valehyökkäyksiä, valmistellaan rynnäkköä "hyvän" asian puolesta, annetaan tietoiskuja ja seistään puolustamassa "saamelaisten suurta asiaa".

Kiistaa on nyt jatkunut yli 40 vuotta, kiistan käynnistäneet ovat vähitellen siirtyneet taka-alalle ja remmiin on astumassa uusi sukupolvi. Toisin sanoen kiistan olemassaolo ja sen luonne on ollut yleisesti tiedossa näin kauan, mutta valtiovalta ei ole tehnyt mitään vaan antanut kiistan jatkua,vaikka tänä aikana saamelaisten väitteet maanomaisuuden palauttamisesta ovat joutuneet huonolla menestyksellä testatuksi.

Kun asiat eivät ei ole ratkenneet kotimaisten asiantuntijoiden avittamina niin nyt asiantuntijoita haetaan ulkomailta tai mistä muualta tahansa, jotka tukevat tätä saamelaisuuden perusteesiä maiden palauttamisesta takaisin saamelaisille.

Niin sanottu tieteellinen saamelaisuus, johon aikamme saamelaisuuden virtaukset maaoikeusvaatimuksineen nojaavat ovat kiistan puhkeamisen merkittävin syy. Saamelaisten vaatimuksia lähdettiin aikoinaan korjaamaan lupauksella palauttaa valtion haltuun joutuneet maat takaisin saamelaisille selvittämättä lainkaan ovatko nykysaamelaiset juuri niitä, joille valtion maat tulisi palauttaa. Puhuttiin saamelaisten kollektiivisten oikeuksien realisoinnista. Lain valmistelussa tämä kysymys on ohitettu ja laadittu monia esityksiä tilanteen korjaamiseksi saamelaiskäräjien vaatimalla tavalla. Eduskunnasta saatu palaute on kuitenkin osoittanut, että valittu strategia on ollut väärä. Joten sillä tiellä ei kannattaisi enää jatkaa.

Meitä käytännössä saamelaispolitiikassa mukana olleita ei tämän aatteellisen pohjan hataruus, tosiasioista piittamattomuus, epäselvä yhteys omaan historiaan ja ajatusmaailman juuriin ei hämmästytä. Se on vain johtanut mielenkiintoisiin ja ikäviin seurauksiin. Näyttää vahvasti siltä, että statuksettomiin saamelaisiin kohdistuva riiston ajatus pyritään hyväksymään käytännön poliittisten ratkaisujen pohjaksi.

Tämä osoittaa miten käytännössä saamelaispolitiikasta on tullut siten omalaatuisen juuretonta. Oikeastaan tässä kaikki on juuretonta. Oikeastaan tässä kaikki muu on toisarvoista, kuten alueella asuvan muun väestön ihmisoikeudet ja muut oikeudet. Kun tällä linjalla ei olla päästy tavoiteeseen niin pyritään etenemään toista tietä pyrkimällä järjestämään tällaisia sovintoon tähtääviä tilaisuuksia jossa puhutaan kauniita sanoja totuudesta ja sovinnosta antamatta varsinaisesti sille väestöryhmälle puheenvuoroa jonka oikeuksien kaventamisesta on kysymys.

Anarkistinen uussaamelainen radikalismi, joka saamelaisaatteen tuntumassa on selvästi vaikuttanut suuren yleisön suhtautumiseen saamelaisista. Koko oppisuunta lausunnoista ja kannanilmaisuista päätellen on ideologisena rakennelmana selvästi keskeneräinen. Kysymyksessä on asenneliike, tapa vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan. Kun se on kapinallinen, pyrkii se liittoutumaan muiden vastaavien liikkeiden kuten suopunkiterroristien kanssa ja pyrkien vaikuttamaan muihin vastaavanlaisiin liikkeisiin, sellaisenaan se ei ole muuta kuin pelkistettyä kapinaa, anarkismia.

Uusradikalismin anarkistinen piirre tulee esiin kaikkialla missä se on saavuttanut vastakaikua perinteisten käsitteiden ja instituutioiden tuhoamiseen tähtäävässä toiminnassa. Käsitykset moraalista ja statuksettomista inarinsaamelaisista ja monesta muusta asiasta ovat joutuneet tämän liikkeen maalitauluiksi. Vaikka kysymyksessä on "rohkea" ja "uudenaikainen" suhtautumistapa, on se tienkin kohdannut suopean vastaanoton erityisesti niiden piirissä, joille on ollut joillakin tavoin psykologisesti tai poliittisesti tavoitellen tärkeää esiintyä edistysystävällisenä ja aikaansa seuraavana.

Näiden liikkeiden kannanottoja lukiessa herää kysymys, kuinka on kansalaisten tasa-arvon ja taloudellisen tasa-arvon nimissä sallittavissa, että jotkut ilman omaa ansiotaan haluavat kieltää osan samaa väestöä kuuluvilta nauttimasta alkuperäiskansa ja ihmisoikeuksista omilla historiallisilla mailla, vaan haluavat mieluummin itse nauttia kaikenlaisista etuoikeuksista, taloudellisista eduista ja oikeudesta määräillä muita ihmisiä. Tällaiset anarkistien vaatimukset ovat johtamassa ristiriitaan yksilöllisen vapauden ja kollektiivisen pakon välillä. Tällä tavoin koko saamelaisuuden ja markkinatalouden välinen taistelu on taistelua vapauden ja pakon välillä. Tällainen muistuttaa hämmästyttävällä tavalla taistolaisliikkeen aikoja.