Taistelu vallasta jatkuu

Viime aikoina ovat monet ovat ihmetelleet saamelaiskäräjien ratkaisuja, lausuntoja ja kannanottoja, joissa ei ole juurikaan mitään rakentavia aineksia. Asia on erityisen ajankohtainen juuri nyt kun Suomessa käydään parasta aikaa hallitusneuvotteluja. Seuraus harjoitetusta saamelaispolitiikasta on, että kaikki pyörii vain saman asian ympärillä: saamelaisten on saatava takaisin maansa, jotka Suomen valtio on heiltä saamelaiskäräjien omaksuman historiankirjoituksen mukaan vienyt. Pahemmin ei puhuta siitä, että maanpalautus on tarkoitus hoitaa niin, että alun perin yksityisten perheiden päämiestensä nimissä omistamien ja eräiltä osin alkuperäisten lapinkylien puitteissa hallinnoitujen maiden omistus tai ainakin käytön ohjaus siirtyisi saamelaiskäräjille.

Tämä jos mikä osoittaa, että saamelaiskäräjien johto ei välitä tuota eikä tätä historiasta ja sen antamista opetuksista saatikka olisi kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä. On syytä korostaa, ettei saamelaiskäräjien poliittinen johto sellaiseen ole koskaan pyrkinytkään. Se koostuu historiasta ja monista muistakin yhteiskunnallisista asioista pohjimmiltaan tietämättömistä henkilöistä, jotka kuitenkin mielestään ymmärtävät saamelaisen vallan syvimmän olemuksen. Sen saavuttamiseksi tähtäävässä työssä poliittisessa toiminnassa, ajattelussa, argumentoinnissa on kyse aivan muusta kuin tieteellisestä tosiasioiden tunnustamisesta, älyllisestä korkealentoisuudesta tai hienotunteisuudesta alueella asuvia statuksettomia saamelaisia kohtaan. Sikäli kuin saamelaiskäräjien poliittiseen johtoon kuuluvat henkilöt tai näiden luottotutkijoihin kuuluvat tuntevat saamelaisen maanomistuksen, muuttojen historian jne, he puhuvat ja toimivat vastoin parempaa tietoaan - suosittua nykyilmaisua käyttäen heidän kannanottonsa ja politiikkansa edustavat "totuuden jälkeistä aikaa".

Saamelaiskäräjien tavoitteena on koko ajan ollut vanhan, vain osin perittyyn pororikkauteen mutta ensisijaisesti porotöissä osoitettuun taitoon ja kyvykkyyteen perustuvan, heidän mielestään paikoilleen jämähtäneen järjestelmän korvaaminen uudella, elinvoimaisella ja saamelaisille uusia teitä pitkin tapahtuvan sosiaalisen nousun mahdollistamalla saamelaisella yhteiskunnalla. Tässä uudessa saamelaisten ohjauksessa tapahtuvassa yhteiskunnassa ihmisen menestyksen ratkaisisivat suhteet saamelaiseliittiin, sukupuu ja elvytettävät lapinkylät joiden lailliset perilliset ja oikeudenomistajat korvattaisiin heidän alueelleen muuttaneilla saamelaisilla. Käräjien johto on tähän mennessä ollut linjassaan taipumaton ja lahjomaton. Toiminta on ollut ideologisesti ohjattua ja aatteellisesti iskulauseilla kuorrutettua.

Saamelaiseliitti kokee, että alkuperäiskansastatus vapauttaa sen velvoitteesta paneutua sen syvällisempiin alkuperäiskansan muodostamista ja sen sisäisen itsehallinnon rakennetta ja toimivuutta koskeviin pohdintoihin. Saamelaispolitiikassa on pohjimmiltaan kyse vallan mekanismien hahmottamisesta ja ymmärtämisestä sekä taidosta hyödyntää näitä omien tavoitteiden ajamisessa. Demokratia ei ole tässä ajattelussa ja toiminnassa painava arvo, vaan korkeintaan väline vallan saavuttamiseksi ja säilyttämiseksi.

Saamelaiskäräjien poliittinen johto ei ole tähän mennessä paljoakaan välittänyt tosiasioista, vaan on esittänyt vahvan ja tunteisiin perustuvan vision saamelaisten onnellisesta tulevaisuudesta ja jota se haluaa toteuttaa tarmokkaasti saamelaisen itsehallinnon puitteissa. Esteeksi tämän vision toteuttamisessa on kuitenkin noussut saamelaisalueella asuvan muun väestön maaoikeudet ja valtion jarrutus omien maaoikeuksiensa suojelemiseksi.

Käräjien johto katsoo, että sen vision toteuttaminen lopettaisi saamelaisten ja muun väestön väliset ristiriidat. Kaikki saamelaisten menettämät alueet ja niillä asuvat aidot - eli saamelaiskäräjille kelpaavat - saamelaiset saataisiin näin saamelaisten itsehallinnon yhteyteen. Näin saataisiin heitettyä tunkiolle Saamenmaan kehitystä kahlitsevat saamelaisyhteisön ulkopuolelta sanellut velvoitteet ja itsehallinnon rajoitukset. Itsehallinnolliset lapinkylät elvytettäisiin katsomatta ketkä ovat niiden alkuperäisten asukkaiden perillisiä, ja jos nämä vaatisivat omia oikeuksiaan, pidettäisiin tiukasti kiinni omaksutusta linjasta jonka mukaan nämä ovat vapaaehtoisesti sanoutuneet irti saamelaisuudestaan tai ainakin muuten menettäneet sen, jolloin heidän tilalleen tulisivat saamelaiskäräjien aidoiksi hyväksymät saamelaiset näiden alkuperään ja muuttohistoriaan katsomatta. Näin herätettäisiin uudelleen henkiin saamelaisten itseluottamus, näin elvytettäisiin saamelaisten luottamuksen tulevaan. Näin saataisiin raivattua Saamen kansalle paikka kansainvälisessä järjestelmässä, joka sille sijaintinsa, historiansa, sekä alkuperäiskansastatuksensa mukaan kuuluisi.

Pyörittäessään nykyistä saamelaista itsehallintojärjestelmää saamelaiskäräjien johto on voimakkaasti pyrkinyt puuttumaan puhtaasti yksityisen päätäntävallan piiriin kuuluviin asioihin, ja muuttamaan yksittäisten saamelaisten ja käräjien suvereniteettisuhteita. Monet saamelaiset ovat kuitenkin pystyneet onnistuneesti vastustamaan näitä vaikutusyrityksiä. He kokevat, että heillä on edelleen elämässään sellainen yksityisten asioiden piiri, johon saamelaisen itsehallinnon ei tule ulottaa valtaansa. Sellainen on mm. yksityinen maanomistus - suurin osa saamelaisista on myös maanomistajia. Yleensä sellaisetkaan saamelaiset jotka periaatteellisella tasolla hyväksyvät tavoitteen maiden "palauttamisesta" saamelaisille, eivät kuitenkaan ymmärrä eivätkä hyväksy maanomistajien oikeuksien rajoittamista. Ja jos ehkä hyväksyvätkin milloin maanomistaja ei ole aito saamelainen, niin raja tulee vastaan niin konkreettisesti kuin kuvaannollisesti kun puhe kääntyy näiden saamelaisten omiin yksityismaihin.

Harjoitetun saamelaispolitiikan seurauksena 1990-2000 lukujen taitteen saamenmaasta tuli risteys ja törmäyskohta kehityskuluille, jotka yhdessä voimistivat toisiaan ja tuottivat lopputuloksena suomen- ja saamenkielisten välille räjähdysherkät poikkeusolosuhteet. Saamelaiskäräjien aitosaamelainen siipi näkee rintamalinjan kulkevan myös saamen- ja suomenkielisten saamelaisten välistä. Seurauksena on ollut jäätynyt konflikti, jota kukaan ei halua tai osaa purkaa.

Tämä saamelaiskäräjien poliittisen eliitin harjoittaman politiikan tuloksettomuus saamelaisille tärkeimmissä asioissa osoittaa konkreettisesti, että sen piirissä ei löydy valtiomiesainesta. Sen sijaan että se olisi osannut harjoittaa politiikkaa mahdollisen taiteena ja koota saamelaisten rivit sen taakse, se on vastakkainasettelun kautta ajanut saamelaisen itsehallinnon umpikujaan ja jumiuttanut sen siihen. Jos tästä vastaavien saamelaispoliitikkojen strategiana on ollut laillisten organisaatioiden ja demokratian toimimattomuuden todistaminen jotta minkään tekijän ei sallittaisi rajoittaa saamelaisten itsehallinnon toimintaa heidän valtansa välineenä, he ovat todella onnistuneet.

Saamelaiseliitin jäsenet eivät ole mitään omaperäisiä ajattelijoita, jotka perustavat toimintansa johon syvälliseen yhteiskunnalliseen analyysiin. Suurimman osan niistä ideoista, joiden varaan se on saamelaisuuden opinkappaleet kehitellyt, se on lainannut jostakin muualta. Tämän saamelaispoliittisen suuntauksen vakuuttavuus perustuu sen taitoon saada monimutkaiset asiat näyttämään yksinkertaisilta. Se kärjistää ja vääristelee asioita mielensä mukaan, poimii käyttöönsä vain omia väitteitään tukevia faktoja pyyhkäisten kaiken muun syrjään. Esimerkkinä tästä on kysymys statuksettomien saamelaisten asemasta.

Saamelaiskäräjien poliittisessa visiossa korostuu vaatimus puhtaan saamelaisen veren elämänehtojen turvaamisesta, mikä tarkoittaa, että puhdasta saamelaista verta edustavat tarvitsevat elintilaa pystyäkseen elättämään ja asuttamaan itsensä alueella jossa enemmistö on kuitenkin jo kauan ollut muita kuin saamelaisia. Aitojen saamelaisten sisäsyntyisenä haluna nähdään lisääntyä, valloittaa lisää elintilaa alueella, joka merkitseviltä osiltaan historiallisesti on kuulunut muille kuin maata nyt itselleen "palautettavaksi" vaativille saamelaisille. Sen vuoksi käräjien eliitti näkee, että suomenkieliset saamelaiset ovat saamenkielisten saamelaisten vaarallisempia vihollisia. Eliitti uskoo heidän pyrkivän saamenkielisten saamelaisten heikentämiseen ja näiden ominaispiirteiden heikentämiseen ja hävittämiseen edistämällä aitojen saamelaisten ja epäaitojen saamelaisten verenperimän sekoittumista. Vaikka saamelaista verta koskevat ilmaisut ovat julkisessa keskustelussa harventuneet, itse ajatus elää. Joten näillä näkymin näyttää siltä, että taistelu tulee jatkumaan. On siinä Suomen valtiojohdolla ja hallitusneuvotteluja vetävällä Antti Rinteellä ja hänen esikunnallaan ihmettelemistä.