Ensi viikolle julkistettaan pitkään valmisteilla ollut saamelaisten totuuskomission ehodotukset. Helsingin sanomien mukaan ehdotusten toimeenpanoa johtamaan valtioneuvosto on nimennyt entisen pääministeri Antti Rinteen. Saamelaisten valitsemana poliitikkona olen joutunut perehtymään ummikkosaamelaisia koskeneeseen ongelmaan; heihin kohdituneeseen suomalaistamiseen.

Lähtökohta oli aikanaan se, että saamelaisilla ei ollut vapautta valita opetuskielekseen äidinkieltään saamea. Kaikki opetus tapahtui kaikissa aineissa suomeksi. Se johti siihen, että saamenkieli katosi vähitellen. Katveeseen on jäänyt myöhempi toisen maailmansodan jälkeinen historia, voimakas assimilaatio ja saamelainen liikehdintä.

Suomessa noudatettiin tarkoin laissa säädeltyä sulauttamispolitiikkaa, jonka tavoitteena oli 1900-luvun alusta lähtien saamenkielisten saamelaisten täysimittainen suomalaistaminen. Tätä suomalaistamista kutsuttua politiikkaa on arvosteltu koko politiikan soveltamisen ajan. Kulttuurisesta tasa-arvosta on turha puhua.

Politiikan purkamisen ohjelmakseen ottanut tutkimus alkoi 1940-luvulla, ja 1970-luvulla koettiiniin yhteiskuntatieteellisen saamelaistutkimuksen aalto, jossa koululaitosta arvosteltiin yhtenä saamelaisia kolonisoivana tahona.

Vieläkin muistan millaista ummikkona oli joutua suomalaisten oppilaiden pilkan ja vihan kohteeksi, miltä lapsesta tuntuu joutua etnisen alkuperänsä vuoksi väkivallan kohteeksi. Halusin tietää mistä oli kyse. Syyt selvisivät minulle vuonna 1959 osallistuessani ensimmäisen kerran pohjoismaiseen saamelaiskonferenssiin Inarissa. Selitys löytyi turvallisuuspolitiikasta.

Suomen, Norjan ja Venäjän saamelaisten ajateltiin olevan potentiaalisia uhkia pohjoisilla rajaseuduilla. Lännessä pelättiin kommunismin leviämistä rajojen yli saamelaisten kautta. Suomessa mukana oli myös vahva suomalaistamisideologia, joka perustui romanttiseen kulttuuriseen nationalismiin, mutta osin myös ranskalaistyyppiseen kansalaisnationalismin ja demokratian ajatukseen: kaikille lapsille haluttiin tarjota opetusta, joka oli laadultaan ja sisällöiltään samanlaista ja takasi kaikille näennäisesti yhtäläiset lähtökohdat.