Saamelaisradio kritiikin kohteena

City-saamelaiset ovat hiljattain laatineet vetoomuksen saamelaisradion johtaja Pirita Näkkäläjärven puolesta. Vetoomuksen allekirjoittajat pyysivät hänelle työrauhaa. Mistä, koska kukaan ei ole ollut häiritsemässä hänen työtää. Ongelma hänen johtamastaan saamelaisradiosta on muodostunut siitä, että kaikkia saamelaisryhmiä ei ole kohdeltu tasavertaisesti muihin saamelaisryhmiin nähden. Joten harvalla vetoomuksen allekirjoittaja tuskin oli minkäälaista käsitystä siitä minkälaista saamelaisradion ohjelmapolitiikka on Pirita Näkkäläjärven kaudella ollut verrattuna hänen edeltäjänsä Juhani Nousuniemen aikaan.

Piritan johtajakaudella saamelaisradio on toiminnassaan ajautunut vahvasti yhden saamelaisryhmää - pohjoissaamelaisia - puoltavaksi propagandaradioksi, josta on seurannut luottamuspula ja uskottavuuskriisi. Saamelaisradiossa ei enää ole aikoihin muistettu sitä että toimittajan on oltava ulkopuolinen tarkkailija, hänen tehtävänsä ei ole ottaa kantaa kiistanalaisiin asioihin eikä tuoda esiin omia arvojaan. Hän ei myöskään toimi kenenkään etujen ajajan roolissa. Toimittajan tehtävänä ei ole toimia tuomarin roolissa ratkottaessa poliittisia kysymyksiä.

Toimittajan työdä tehdessään hän joutuu haastattelijansa kanssa olemaan molemnin puolisessa vuorovaikutuksessa. Yleensä lähdetään myös siitä eettisestä periaatteesta, ettei hän saa vahingoittaa kohderyhmää, panetella ja mustamaalaata sitä. Pirita Näkkäläjärven kaudella tästä periaatteesta on tämän tästä Inarinsaamelisten kohdalla poikettu. Mitkään vetoomukset Yleisradion johdon suuntaan eivät ole auttaneet. Eettistä sen sijaan olisi, että radion johtajana Pirita Näkkäläjärvi olisi häntä koskevista sitoumuksistaan avoin ja tietoinen niistä.

Radion tulee osallistua yhhteiskunnalliseen keskusteluun monipuolisuuden ja moniarvoisuuden pohjalta. Radion johtajan on tunnettava myös oman toimintansa rajat, joita säätelee yleisradiolaki ja sitä säätelevät radiotoiminnan ohjeet. Moraalisissa kiistoissa on otettava huomioon yhdenvertaisuuden pojalta kaikkien tosiallisten saamelaistoimijoiden näkökannat. Esimerkiksi radiossa sananvapauden rajoittamiselle on löydyttävä oikeudelliset perusteet silloin kun niitä johtajalta perätään. Jos niitä ei ole, kysymys on mielivallasta. Radion johtajan on otettava huomioon perus -ja ihmisoikeudet silloin kun kysymyksessä on ristiin menevät käsitykset esim. saamelaisten ja lappalaisten maaoikeuksista.

Tärkeää on esittää perustelut sille, että miksi joissakin ohjelmissa perusoikeus pohjoissaamelaisten osalta painaa enemmän kuin inarinsaamelaisten vastaava. Kaikkin tapauksiin soveltuvaa patennttiratkaisua ei kuitenkaan ole olemassa, vaan kussakin yksittäistapauksessa toimittajan perustelut ovat keskeisessä asemassa tapauksia myöhemmin analysoitaessa. Radion johtajan ja toimittajan vapaus ei ole ehdoton, vaan sitä rajoittamassa on haastateltavan itsemäräämisen vaatimus tai vahingon välttämisen periaate.

Sensitiivisistä aiheista kuten ihmisten alkuperään liittyviä ohjelmia tehdessään toimittajan on syytä tiedostaa ihmisten erilaisuus ja haavoittuvaisuus. Esimerkiksi statuksettomista saamelaisista ohjelmia tehdessään toimittajan on pystyttävä kohtaamaan haastateltu ihmisarvoisella tavalla taustasta riippumatta eikä häntä saa leimata, panetella ja mustamaalata millään lailla.

Radion johtajan ja toimittajan lähtökohdat eivät oikeuta tuomitsemaan muita ihmisiä, eivätkä hänen omat asenteensa saa vaikuttaa hänen suhtautumiseensa toisiin ihmisiin. Kaikkia haastateltavia tulee kohdella kunnioittavasti. Toimittaja ei saa aiheuttaa haastateltavalleen tai hänen kohderyhmälleen vahinkoa eikä loukata hänen yksityisyyttään. Toimittajan ei saa puuttua eri saamelaisryhmien sisäisiin asioihin eikä kävellä heidän ylitseen. Tällainen piittamattomuus on johtanut luottamuspulaan saamelaisradiota ja sen johtajaa kohtaan. Toimittajan tulee joka ketki muistaa ammattiroolinsa ja tomia sen rajoissa.

Tässä yhteydessä viittaan hyvää journalisitista käytäntöä koskeviin ohjeistoon ja radion eettisiin ohjeisiin, joissa korostetaan radion johtajan asemaa radion vastuullisempana henkilönä. Niissä tähdennetään, että radion johtajana julkisen palvelun tuottajana on velvollisuus noudattaa valtion virkamiehenä hyvän hallinnon ja tasapuolisen tiedotustoiminnan vaatimuksia. Hyvä hallinto edellyttää muun muuassa virkamiehen käyttäytyvän asianmukaisesti ja kunnioittavan Suomen ratifioimia kansainvälisiä sopimuksia sananvapaudesta ja ihmisoikeuksista. Tätä Pirita Näkkäläjärven toimintaa puoltavan vetoomuksen allekirjoittaneet eivät muistaneet tai eivät halunneet tunnustaa.

Saamelaisradion suurin ongelma on siis luottamuksen puute. Jatkuvien sekoilujen jälkeen sen enempää saamelaiset kuin muutkaan eivät luota saamelaisradioon eivätkä sitä johtavaan nykyiseen johtajaan. Sen sijaan että toimittaisiin yhdessä ja edes rakentavassa vuorovaikutuksessa muiden kanssa, niin saamelaisten kuin ei-saamelaisten, aikaa ja energiaa kuluu inarin statuksettomien saamelaisten vastustamiseen. Nyt olisi parasta käyttää etsikkoaika loppuun, muuten tavallisten radion kuuntelijoiden ja tv:n katselijoilta loppuun usko ja kärsivällisyys. Alkaa se mitä suomalaiset ovat vuosisatoja soveltaneet saamelaisiin; vieraannuttaminen saamenkielestä. Kiistanalaisilla jutuilla saamenkieltä ei elvytetä vaan posiitivilla asenteilla ja teoilla.

Saamelaisradion toimittajan työssä törmätään sekä jurisiin että eettisiin ongelmiin, jotka tosin halutaan pitää toisistaa jyrkästi erillään, ikään kuin juridiikalla ja eettisyydellä ei olisi mitään tekemistä keskenään. Lähtökohtana tällöin on, että juridisista ongelmista puhuttuaessa kyse on yksinomaan siitä mikä on sananvapauden piiriin kuuluvaa ja mikä ei ole. Eettisissä ongelmissa on kyse puolestaan siitä mikä on moraalisesti hyväkksyttävää. Kenen oikeudet on ristiriitatilanteissa asetettava etusijalle ja millä perusteilla. Voiko toimittaja arvioida jota kuta henkilöä jossakin tilanteessa ilman hänen antamaansa suostumusta, vaikka näin loukataan hänen itsemääräämisoikeuttaan. Toimittajan vapaus on keskeinen lähtökohta, mutta sitä rajoittavat edellä mainitut kolme periaatetta
1) haastateltavan itsemääräämisoikeuden kunnitoittaminen
2) vahingoittamisen välttäminen
3) haastateltavan yksityiseen suoja

Erityisesti pienet vähemmistö kuten koltat ja inarinsaamelaiset tarvitsevat erityistä suojelua. Siihen pyritään kansainvälisten ihmisoikeussopimusten avulla. Suojelun nimissä ei kuitenkaan saa heidän oikeuksistaan antaa kielteinen kuva. Ohjelmien tekotoimenpiteiden kohteena olevat vähemmistöt ovat tavallista haavoittuvaisempia ryhmiä. Joten ohjelmien tekeminen noihin saamelaisryhmiin samaistuvista ihmisistä on erityisen vaativaa.

Perus- ja ihmisoikeusperusteisen ohjelman tekemisen lähtökohta on, että toimittajan on kunnioitettava haastateltavien ihmisarvoa. Ihmisarvon kunnioittamisen vaatimus on myös kaiken ihmisoikeussuojan lähtökohta samoin kuin Suomen perustulain ilmaisema valtiollisen järjestyksen perusperiaate.

Kaikki läinsäädäntö perustuu ihmisarvon kunnioittamisen pohjalle, mutta vasta yksittäiset lait antavat ihmisarvolle konkreettisen sisällön. Ihmisarvon kunnioituksen vaatimus täsmentyy radion toimintaa ohjaavissa eettisissä periaatteissa konkreettisemmiksi periaatteiksi, joita saamelaisradion johtaja Piritä Näkkäläjärven ja hänen alaisten toimittajien edellytetään noudattavan käytännön toimissaan.

Lopuksi

Alkuperäiskansojen asiat, jotka saamelaisidealistit ovat halunneet monopolisoida ovat vahvasti olleet mukana saamelaisradion johtajan aatevarannossa: ekologia, yksi-ilmeisen kultusyhteikunnan arvostelu, saamelaisten asuinalueella asuvan etnisen saamelaisväestön puolustus. Saamelaisuutta ei kuitenkaan voi tulkita yhdestä muuttujasta käsin. Se ei sovellu selitettäväksi vain yhden teorian valossa. Mikään teoria ei ole yhteismitallinen ristiriitaisten ja monimuotoisten saamelaisilmiöiden kanssa. Saamelaisuus on jotain aivan muuta kuin markkinavoimien viimeinen yritys palata paimentolaisyhteiskuntaan. Se on hieman toisella tapaa totalitaarinen kuin kommunismi, jonka kanssa se on kuitenkin selvästi sukua. Se on erilaisista elementeistä koottu heterogeeninen tilapäisrakennelma.

Saamelaisuus ei ole vain kommunismin vastainen, vaan se on omaksunut kommunismin aggressiivisuuden ja kyynisen demagogian ja vallankäytön. Se on reaktivisuudessaan ideologian ja poliitisena konstruktiona henkilöiden varassa toimiva torso eikä ole valmis poliittinen tai ideologinen taideteos.

Saamelaisideologit ovat ymmärtäneet oman toimintansa ihanteellisiksi ja rakentaviksi. He uskovat jatkavansa saamelaiskulttuurin parhaita perinteitä. Saamelaisidealistit ovat jatkaneet kuitenkin myös huonoa eurooppalaista perinnettä: kolonialismia, rasismia, kiihkeää ja ahdaskatseita nationalismia.

Johtavat saamelaisidealistit eivät ole tajunneet mitkä suunnattomat mittasuhteet ja minkä tragetian nämä asenteet tulevat saamaa aikaan modernin maailman kontekstissa. Saamelaisdealismi on mielestäni jatkoa eurooppalaisuuden arveluttavimmille perinteille, joille moderni tiedonvälitys, poliittinen manipulaatio ja valistumattomia ihmisiä ja valistuneita intellektuellejakin manipuloiva puolikultuuri antaa rikolliset mittasuhteet. Tämän uhriksi ovat joutuneet statuksettomat saamelaiset ja monet saamelaisuuteen kannattaneet intelluellit, jotka olivat pitäneet häikäisevältä tuntuvaa kangastusta todellisuutena.