Saamelaiskäräjien järjestäytymiskokous on sitten pidetty. Taas kerran on nähty mitä on saamelainen demokratia. Vaalien tuloksella ei ole mitään merkitystä. Vaalien äänikuninkaan Kari Kyrön syrjäyttäminen hallituksesta osoittaa konkreettisesti sen, että inarinsaamelaisten vastustamisesta muodostunut saamelaiskäräjien tärkein tehtävä. Tuoreella päätöksellään saamelaiskäräjät jättää kunnioittamatta äänestystulosta.

Saamelaiskäräjien järjestäytymiskokous on kenelle tahansa demokratian kannattajalle kaikessa röyhkeydessään ainutlaatuinen ja hämmentävä kokemus. Keitä me saamelaiset oikeastaan luulemme olevamme, kun kohtelemme näin mielivaltaisesti jo ennestään päähän potkittuja inarinsaamelaisia? Toimiva demokratia ei saa rajoittua mihinkään kolttien ja pohjoissaamelaisten muodostamaan koalitioon, vaan se on ulotettava yhdenvertaisesti kaikkiin saamelaisryhmiin. On siinä New Yorkin tien kulkijoilla Tuomas Aslakka Juusolla ja Anne Nuorgamilla selittelemistä päähän potkituille Etelä-Amerikan alkuperäiskansojen edustajille, kun he lähiaikoina YK:n alkuperäiskansafoorumissa antavat selityksiä saamelaisdemokratiasta.

Ajatus, että inarinsaamelaisia tai edes osaa heistä saa sortaa on väärin. Saamelaisten etujen ja oikeuksien puolustaminen ei saa johtaa sellaiseen inarinsaamelaisia syrjivään mielivaltaan, kuin mitä nähtiin saamelaiskäräjien järjestäytymiskokouksessa. Se ei myöskään saa johtaa sellaiseen valtaan joka vihaa ja kadehtii toisia saamelaisia ja saamelaisryhmiä. Päin vastoin meidän kaikkien demokratiaa kannattavien on iloittava Kari Kyrön menestymisestä käräjien vaaleissa. Kyröä äänestäneet ovat osoittaneet luottavansa Kyröön, joka on osoittautunut luottamuksen arvoiseksi ajaessaan vähäväkisten inarinsaamelaisten asiaa. Kari Kyrön menestyksen kadehtimen viime syksynä toimeenpannuissa saamelaiskäräjien vaaleissa on mielestäni alhaista ja pikkumaista. Sellaiselle käytökselle ei saa antaa pelitilaa.

Päätöksellään saamelaiskäräjät osoittaa avoimesti haluttomuutensa noudattaa oikeusvaltioperiaatteita ja aikomuksensa jatkaa mielivallan alueella polttaen sillat takaansa. Tällä linjauksellaan ja vimmaisella taistelullaan saamelaiskäräjien enemmistö pyrkii hävittämään vuosisatojen aikana muotoutuneet yhteydet porosaamelaisten ja Inarin lappalaisten välillä, leventäen ja syventäen keinotekoisia kuiluja eri saamelaisryhmien välillä.

Kuten olemme nähneet, saamelaisuus on voima, joka väärin käytettynä voi myös repiä ja hävittää siinä missä sen pitäisi rakentaa ja yhdistää. Tämä repiminen ei uhkaa vain inarinsaamelaisia, vaan yhtä lailla myös meitä porosaamelaisia suhteessamme toisiin, piiriimme kuuluviin ihmisiin. Väkisinkin herää kysymys mihin käräjiä tarvitaan, jos sen tarkoituksena on koko ajan hakea vastakkainasettelua suomenkielisten saamelaisten kanssa. Mitä se hyödyttää meitä saamelaisalueen ulkopuolella asuvia saamelaisia tai muita saamelaisia.

Nyt tehdyt puheenjohtajien ja hallituksen valinnat johtavat siihen saamelaiskäräjien itsevalta tulee sortumaan lappalaisten lujaan ja pelkäämättömään vastustukseen. Mielivalta, uhkailu ja mielipidevaino eivät tule lannistamaan näiden omaa maataan ja historiaansa puolustavien lappalaisten miesten ja naisten mieliä.

Käräjien puheenjohtajien ja hallituksen valinnat ovat konkreettinen osoitus siitä, että traagillisimmat ajat tässä saamelaiskäräjien alennustilassa ovat alkamassa. Lappalaisten viholliset ovat oman propagandistisen myrkkykylvönsä aiheuttaman joukkomittaisen itsesuggestion vallassa yrittäneet näissä valinnoissa saada murtumia lappalaisten rintamaan. Käsitteet oikeasta ja väärästä kansanvallasta ja mielivallasta ovat hämärtyneet.

Tähän on siis kuitenkin tultu. Kun käräjien esitykset eivät ole johtaneet läpimurtoon, on turvauduttu perinteiseen kolonialistisen ajan juoneen syyttää "ulkopuolisia" saamelaisten sisäisistä ongelmista. Käräjien johto on erikoistunut tähän lähestymistapaan. Se ei tunnusta sitä, että saamenkieliset ja suomenkieliset saamelaiset kuuluvat samaan väestöön. Sen määritelmän raja kuka on saamelainen, on pysynyt huokoisena. On käytännössä mahdotonta rakentaa teksasilaista aitaa tai israelilaista muuria erottamaan samaa väestöä. Kuten Kari Kyrön avauspuhe osoitti, ratkaisun pitää olla poliittinen ja yhteistyöhakuinen, ja se pitää aikaansaada saamelaisten kotiseutualueella eikä Helsingissä tai YK:ssa. Menestyäkseen todellisen rauhanprosessin on oltava kiinteästi sidoksissa alueen etniseen ja maantieteelliseen rakenteeseen.

Niille jotka väittävät, että riittää kun saamelaisille heitetään rahaa jolla voidaan ostaa suomenkieliset saamelaiset pois pelistä, ei ole aavistustakaan siitä mitä alueella on todella tekeillä tai mikä on todellisuus. Statuksettomien saamelaisten vastarinta on saavuttamassa sellaiset mittasuhteet, että koko saamelaiskäräjien tarve joudutaan lähiaikoina uudelleen arvioimaan. Rahalla ei voida leikata osaa yhtenäisestä kansasta osa pois. Saamelaisia eivät uhkaa ketkään muut kuin heidän tietämättömät, ymmärtämättömät ja pimeyden polkuja yhä syvemmälle harhaan kulkevat johtajansa. Valittu tie on johtamassa uskottavuuskriisiin.

Sisäisesti eripuraisina ja itseluottamuksensa menettänyt poliittinen johto ei ole koskaan pystynyt vakavasti kyseenalaistamaan inarinsaamelaisten olemassaolon perusteita. Käräjien sisäinen oppositio on ilmaissut itsensä monin eri tavoin, esimerkiksi tuomalla esiin oman historiakäsityksensä, joka on erilainen kuin käräjien eliitin. Käräjien johto on perimmiltään vallanhimoinen, jonka uurastukset saamenkansan parhaaksi ovat pelkkää teeskentelyä, sillä sen tarkoitus on vain lujittaa sen omaa asemaa.

Vuoden 2015 saamelaiskäräjien vaaleista moraalinen ilmapiiri on huonontunut roimasti. Toiveikkaan nuorison yleensä vaalimat ihanteet - poliittinen moraali, laillisuus, kansalaishyveet, mahdollisuuksien vapaus ja tasa-arvo - on murskattu. Aktiivisin osaa saamelaisnuorista kulkee kirkassilmäisenä saamelaisen kiihkonationalismin lipun perässä, ymmärtämättä että noiden oppien taustalla häärää muutama vanha parta, joiden käsitykset saamelaisen aamunkoiton onnelasta lähtivät kieroutumaan jo puolen vuosisataa sitten. Objektiivisesti ottaen heidän viitoittamalla tiellään jatkaville nuoremman polven saamelaisaktivisteille sopiva tunnuslause, jota ei tosin ole vielä banderolleissa näkynyt, kuuluisi: "Meidän jälkeemme vedenpaisumus!" Vain aatteen sokaisemat voivat olla näkemättä että tällä menolla se on kyllä tulossa. Sen vuoksi on minun on mahdotonta ymmärtää käräjien enemmistön halpamaista suhtautumista Kyröön puheenjohtaja valinnassa.

Enemmistön kielteinen kanta Kyröön kertoo, että kysymys ei ole pelkästään hänestä, vaan niistä 220 saamelaisesta, jotka vaaleissa äänestivät häntä. Kysymys on myös näiden Kyröä kannattaneiden äänen mitätöimisestä. Tällainen tuntuu uskomattomalta ja muistuttaa samaa kuin miten entisissä siirtomaissa toimittiin; 16 ihmistä päätti Kyröä kannattaneiden 220 äänten mitätöimisestä.

Silloin kun yhteiset päämäärät enemmistölle eivät ole selvinneet, ilmenee juuri sellaista kuin mitä nähtiin käräjien järjestäytymiskokouksessa. Tällaiset enemmistön lietsomat ristiriidat raatelevat saamelaisyhteisöä eivätkä rakenna sitä. Yhteiseen menneisyyden, yhteisen saamenmaan puolustaminen on haastava tehtävä, jonka suorittamisessa kellään ei ole oikeutta asettua toisen tielle, vaan jokaisen velvollisuus on jalossa kilpailussa viedä kilpailijansa suurempiin tuloksiin. Käräjien järjestymiskokouksessa tehdyt valinnat ovat kuin mielivallan sanelemia. Historia tässäkin tulee paljastamaan valinnat saaliinhimon ja koston asiakirjoiksi.