Oikeusministeriö on tiedottanut pohjoismaisen saamelaissopimuksen olevan valmis ja ratifiointia vailla. Ensimmäiset kriittiset reaktiot tulivat kuin apteekin hyllyltä, kun Veikko Väänänen ja Gunnar Pettersson analysoivat blokikirjoituksissaan (täällä ja täällä) sopimuksen valmistelussa sovellettua täysin perustelematonta salaamista. Tuli sellainen tunne, että Suomessa pohjoismaista saamelaissopimusta tullaan käyttämään inarinsaamelaisten historian ja oikeuksien suohon polkemiseen valheen avulla. Inarinsaamelaiset eivät kuitenkaan ole tyhjän vuoksi kärsineet tätä syrjintää monta vuotta. He ovat jo oppineet näkemään mitä pohjoissaamelaisten järjestys heille merkitsee. Pohjoissaamelaiset koettavat vakuuttaa "emme ole teitä vastaan". Mutta ollessaan vain omiensa keskuudessa pohjoissaamelaiset avaavat sydämensä ja kielenkantansa avoimemmin, siellä he ilmaiset tavoitteensa: vain yksi Saamenmaa ja yksi saamenkansa, muulla ei ole mitään väliä. Joka ei tähän alistu, jääköön toisen luokan kansalaiseksi.

Nyt sitten silmät auki! Tässä ei ole enää kyseessä pelkkä politiikka vaan geopolitiikka. Jos ymmärtää, että kyse on elintilan valloittamisesta pohjoissaamelaisille, ymmärtää myös miksi heidän poliittiset edustajansa Saamelaiskäräjillä eivät voi sietää sellaisia inarinsaamelaisia kuin Kari Kyröä tai Anu Avaskaria, joiden hallussa on vakuuttavimmat asiakirjat inarinsaamelaisten oikeuksista ja historiasta. Siksi nämä ääniharavat oli pidettävä käräjien hallituksen ulkopuolella, eikä suinkaan heidän "yhteistyökyvyttämyytensä" vuoksi. Kaikki tietävät että he, jos ketkä, ovat yhteistyökykyisiä ja -haluisia, mutta onhan tosin aika paljon vaadittu jos tuon kaksikon pitäisi osoittaa yhteistyökykynsä vielä osallistumalla hymysuin inarinsaamelaisia vastaan suunnattuun politiikkaan.

Pohjoissaamelaisten poliittiset johtajat eivät halua käydä inarinsaamelaisten kanssa poliittista keskustelua. Heille inarinsaamelaisten ja Inarin lapinmaan nimi on punainen vaate, joka on revittävä ja sotkettava suohon. Inarista halutaan tehdä pohjoissaamelaisten siirtomaa. Vahvimpaan turvautumiseen tottuneet koltat ovat iskostuneet pohjoissaamelaisten poliittisiksi liittolaisiksi yhtyen inarinsaamelaisten syrjintään. Tulee mieleen koululuokka, jossa isoimmat kolliaiset sortavat pienimpiä pelokkaiden liittyessä kiusaamiseen.

Pohjoissaamelaisten johtajille ei merkitse mitään inarinsaamelaisten historia tai oikeudet, vaan se alue missä nämä asuvat ja elävät. Pohjoissaamelaiset eivät himoitse inarinsaamelaisten aluetta siksi, että eivät pidä inarinsaamleaisten tavasta elää, vaan siksi, että pitävät inarinsaamelaisten aluetta ehtymättömänä luonnonresurssina itselleen. Hei eivät puhu tasa-arvoista, he vain haluavat ottaa mutta eivät antaa. He tahtovat valloittaa Inarin ja hallita sitä perintönään ikuisiin aikoihin asti.

Vaikka pohjoismainen saamelaissopimus ei oikeusministeriön tiedotteen mukaan muuta maanomistus- ja hallintaoikeuksia, inarinsaamelaiset tietävät, että niin kauan kuin Suomi ei ole tunnustanut lappalaisten alkuperäiskansaoikeuksia ja vahvistamut inarinsaamelaisten oikeutta omaan alkuperäiskansa-itsehallintoon, myös pohjoismaista sopimusta tullaan käyttämään vipuna, jolla heidät yritetään irrottaa oikeuksistaan.

Pohjoissaamelaiset nationalistit vakuuttavat taistelevansa ihmisoikeuksien puolesta, mutta todellisuudessa he tahtovat eristää ja mitätöidä jokaisen inarinsaamelaisen, joka ei tanssi heidän pillinsä mukaan. Kaikkia, jotka koirien lailla istuvat nätisti, heiluttavat häntäänsä ja antavat tassua he silittävät myötäkarvaan, ääntään korottavia he potkaisevat armottomasti nauraen vielä päälle. He tahtovat pettää kaikkia, mutta eivät petä enää ketään, koska raaka valtapolitiikka on avannut kaikkien silmät. He tunnustavat vain yhden rodun, pohjoissaamelaiset, ja yhden saamelaiskulttuurin, pohjoissaamelaisen.

Inarinsaamelaisten keskuudessa on hyväuskoisia ihmisiä, jotka luulevat, että inarinsaamelaisille ei voi tapahtua mitään, että Inari on siihen liian suuri ja että pohjoissaamelaiset eivät halua eivätkä ikinä kykene alistamaan Inaria ja sen alkuperäiskansaa. Mutta inarinsaamelaisia uhkaa todellinen vaara. Siksi siitä on nyt puhuttava. Nyt ei ole serenadien eikä kuohujuomapullojen korkkien avaamisen aika, vaan hälytysten. Nyt ei pidä nukahtaa harhakuvitelmiinsa. Jokaisen inarinsaamelaisen on muistettava, se minkä lähihistoria on opettanut: pohjoissaamelaiset haluavat oikeuksia inarinsaamelaisten alueisiin heidän kustannuksellaan.