Mikä on vialla?

Saamelaiskäräjälakiehdotus on käynyt nyt läpi eduskunnan Maa- ja metsätalousvaliokunnan, Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan sekä Talousvaliokunnan. Siitä on annettu yli 80 lausuntoa. Perustuslakivaliokunnan lausuntoa odotellessa voi pohtia mikä kaikki lakiesityksessä on vialla.

Olosuhdeselvitys puuttuu

Uuden saamelaiskäräjälain vaikutukset ovat suurelta osin arvoituksia. Lakihankkeesta puuttuu myös tilanne- ja olosuhdeselvitys, mikä merkitsee ettei lainlaatijalla ole tietoa ollut tietoa saamelaisten tilanteesta verrattuna muuhun alueella asuvaan väestöön.

Alueellaan saamelaisilla on enemmistö vain Utsjoen kunnassa; Inarin, Enontekiön ja Sodankylän kunnissa suomalaisilla on selvä enemmistö. Saamelaisalueen kunnissa asuvassa suomalaisväestössä on kuitenkin runsaasti väestöä, jonka korkein hallinto-oikeus on todennut alueen alkuperäiseksi. Saamelais- ja suomalaisväestö on aikojen kuluessa myös sekoittunut keskenään niin paljon, ettei myöskään rodullisia eroja ole. Siten ei voida puhua mistään erillisestä saamelaisväestöstä. Jo pinnallinenkin olosuhteiden tarkastelu ja vertailu paljastaa, etteivät saamelaiset ole maata omistamaton heimoasteella järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella elävä ryhmä.

Maa- ja elinkeino-oikeudet ovat ennen kaikkea kansallisen oikeuden ja oikeushistorian kysymys. Mikään kansainvälisoikeudellinen säännös ei voi muuttaa asiaa toiseksi. Mikään kansainvälisoikeudellinen sopimus ei voi synnyttää oikeuksia yksityisten oikeuksien alkuperäisten oikeuksien päälle tai sijaan. Sellainen ei ole asiakirjoin oikeutensa perustavien kielisaamelaistenkaan etu eikä kenenkään muu etu.

Voi jopa katsoa nykytutkimuksen valossa, että hallintomallien esittäjät haluavat riistää, syrjiä ja puuttua perusteitta yksilön suojattuihin oikeuksiin. Saamelaiselinkeinoja; poronhoitoa, kalastusta ja muita luontaiselinkeinoja harjoittavat alueella, paitsi saamelaiset, myös muut alueen asukkaat samanlaisin menetelmin ja samanlaisista oikeudellisista lähtökohdista.

Kuka on saamelainen?

Saamelaiset ovat yhden, pelkistetyn määritelmän mukaan heitä, jotka ovat merkityt saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Uudessa saamelaiskäräjälakiesityksessä saamelaismääritelmää on muutettu poistamalla lappalaisperuste. Tätä esitystä on vastustettu myös saamelaisten keskuudessa laajasti, sillä se johtaa inarinsaamelaisten aseman heikkenemiseen. Lappalaisperuste on siitä merkittävä, että se perustuu polveutumiseen toisin kuin kielikriteeri, jonka osalta määritelmä ja alkuperäisyys eivät täysin kohtaa.

Nykyinen vaaliluettelo määritelmineen ei ole onnistunut, sillä se jakaa väestön sattumanvaraisesti, jopa saman suvun sisällä. Sukulaisuudesta ei voi luopua, mutta saamelaiskäräjille tämä on tyhjää ilmaa. Jokainen voi päätellä millaisesta vallan käytöstä on kyse. Siten järjestelmä on vakavalla tavalla virheellinen eikä lakiesitys muuta tilannetta lainkaan paremmaksi – päinvastoin, sillä olennainen osa saamelaisalueen väestöä jää sivuun vaalirekisteristä kiistattomasta alkuperäisyydestä huolimatta.

Kielen merkitys

Suomen saamelaismääritelmä niin nykyisessä kuin ehdotetussa muodossaan on vahvasti kieliperusteinen. ILO-sopimus ei sen sijaan mainitse kieltä lainkaan alkuperäiskansan kriteerinä, koska on ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että pääväestön dominoimat alkuperäiskansat menettävät kielensä. Niin tärkeä kuin kieli kulttuurin osana ja kantajana onkin, on myös kiistatonta, etteivät etnisyys ja kieli luo alkuperäisyyttä.

On käsittämätöntä väittää, että diskriminoiva määritelmä pelastaa saamelaisen kulttuurin ja saamen kielen. Kukaan ei voi väittää sellaista uskottavasti. Saamelaiskäräjien näyttö kielen turvaamisessa ei ole uskottava, koska saamenkielen turvaamista ei ole asetettu kaikkia saamelaisia yhdistäväksi tavoitteeksi. Saamelaisrekisteriin hakeutuvissa on varmasti monia kielensä menettäneitä saamelaisia, jotka vilpittömästi haluavat olla mukana rakentamassa yhteiskuntaa, jossa saamelaiskulttuurilla on keskeinen asema. Se heille suotakoon.

Kollektiivinen malli

Saamelaiskäräjälain avulla pyritään ratkaisemaan viime vuosina esiin nousseet hakkuuongelmat - metsäkiistat - antamalle paikallisille saamelaisille mahdollisuuksia osallistua asuinalueellaan esiintyvien luonnonvarojen hallintaan ja päätöksentekoon ns. heikentämiskiellon kautta. Lain myötä useisiin eri lakeihin tultaisi lisäämään saamelaisia koskevia pykäliä, säädettäisiin saamelaisten luontaiselinkeinojen turvaamista koskeva lainsäädäntökokonaisuus.

Lakiesityksessä lähdetään siis siitä, ettei yksityiseen omistukseen perustuvia oikeuksia tulisi kehittää tai toteuttaa saamelaisalueella, vaan tulisi nojata kollektiiviseen oikeuteen. Tämä seikka on vallitsevan tutkimustiedon ja objektiivisen historian vastaista. Se on myös tunnustettujen perusoikeuksien vastaista ja loukkaa niiden saamelaisten perusoikeuksia, jotka voivat osoittaa asiakirjoin alkuperäiskansaoikeutensa maihin- ja vesiin. Tällaisia saamelaisia on saamelaisalueella noin 1500-1800 henkilöä.

Lopuksi

Niin luonnonvarojen hallinnan kuin kulttuurin säilymisen edistämiseksi Suomen saamelaisten kaikkien ryhmien edun mukaista olisi nykyistäkin laajemman saamelaismääritelmän pohjalta tapahtuva rakentava yhteistyö. Siinä kaikille saamelaisille tarjoutuisi mahdollisuus edistää yhteisiä asioita ja harjoittaa omaa kulttuuriaan kunkin saamelaisyhteisön yhteisöllisen ja niiden jäsenten yksilöllisen identiteetin mukaisesti. Se turvaisi myös välttämättä tarpeellisesti enemmistön hyväksymät resurssit saamen kielen suojelemiselle ja kehitykselle.

Ajatus, jonka mukaan kaikki alkuperäiskansakysymyksiin liittyvät ongelmat voitaisiin ratkaista käsitemääritelmillä ja mielivaltaisten rajojen vetämisellä perustuu harhakuvitelmaan "etnisesti oikeasta alkuperäiskansasta" ja sen asuinalueesta. Euroopan olisi jo pitänyt oppia, mihin etninen erottelu ja etnisen puhtauden tavoittelu johtaa.