Muistan miten ihmisoikeusliiton järjestämässä seminaarissa 30.12.2012 saamelaiskäräjien puheenjohtaja pohdiskeli miten ILOn sopimuksen ratifiointi avaa saamelaisille uuden mahdollisuuden, paluun takaisin kotiseudulleen, jonka ovat muut ottaneet pois saamelaisten määräysvallasta. Samalla saamenkielen elvyttäminen olisi pelkästään saamelaisista kiinni, muut eivät olisi estämässä näitä jaloja tavoitteita.

Hän totesi mm., että juurilleen palaaville saamelaisille se ei ole helppo tehtävä edessään, mutta siitä huolimatta täällä saamelaisilla on valtion tuella mahdollisuus saada kulttuurinsa kukoistamaan. Jäin samalla pohtimaan kuka tulee aikanaan toteuttamaan nämä kulttuurin suuret hankkeet? Ilmeisesti saamelaisten orjiksi muuttuvat alueella asuva muu väestö! Sellainen olisi kuitenkin täysin vastoin poliittisen johdon käsitystä saamelaisen rotuperinnön säilymisen tarpeesta ja saamelaisten tulevaisuus saisi silloin samanlaisen suunnan, jollaista kohti esimerkiksi Rooman valtakunta ja neuvosto imperiumin tuho kulki.

Saamelaiskäräjien johdon kuvitelmissa saamelaisten elintila oli sellaista seutua, missä saamelaisille kaikki piti olla mahdollista -se oli paikka missä saamelaiset voisivat toteuttaa omaa utopiaansa alkuperäiskansana ilman ulkopuolisten kontrollia omia oikeustapoja ja normeja noudattaen.

Tämä mielikuva herätti myös yleisössä romanttiset saamelaisiin liittyvät mielikuvat, jotka muistuttivat cowboyhin ja intiaaneihin liittyviä mielikuvia.

Saamenmaan palauttaminen takaisin saamelaisille oli tarkoitus herättää saamelaiset toimimaan eli valloittamaan, asuttamaan ja riistämään alueen luonnonvaroja. Sen oli tarkoitus toimia aivan samalla tavalla kuin siirtomaat silloin kun ne itsenäistyivät. Vaatimuksissa oli kyse kansallisesta itsemääräämisoikeutta koskevista toimista. Todellisuus tuli kuitenkin jäämään kauas tästä demokraattisesta lupauksestaan. Saamelaiskäräjien tavoitteena oli sekä turvata saamelainen rotu entistäkin ahtaammaksi suunnitellulla saamelaismääritelmällä. Saamelaiskäräjät pyrki kääntämään Pohjois-Lapin historiaa uuteen suuntaan, kohti saamelaisten ylivallan aikakautta, joka olisi keskeisen saamelaisen maailmankatsomuksen ansiosta vapaa suomalaisten rodullisesta ja poliittisesta vaikutuksesta. Statuksettomien saamelaisten käyttäminen syntipukkeina tällaisen itse tehdyn kriisin aikaan ei tietenkään ollut suomalaisten keksintöä, vaikka heidän keskeisyys saamelaisten ideologiassa olikin leimallinen.

Saamelaisjohtajien visioissa näitä saamelaisten himoitsevia seutuja asuttivat suomalaiset, joita pidettiin poliittisina vastustajina. Nämäkin oli saatava ymmärtämään, että mistä oli kysymys. Tällainen vainoharhainen viha lietsoi radikaalia politiikkaa, jonka tärkein työkalu oli entistäkin ahtaammaksi suunniteltu saamelaismääritelmä. Sen avulla yritettiin käynnistää etninen puhdistus. Kaikki saamelaiset eivät ole kuitenkaan kääntyneet tällaisen muuta väestöä syrjivän alkuperäiskansateorian kannattajiksi.

Nyt kun tätä ideologista hulluutta ajattelee eduskunnan hylkäävän äänestyspäätöksen jälkeen, on vaikea käsittää miten monen saamelaiset ja suomalaiset joutuivat sen valtaan ja vieläpä niin nopeasti ja niin täydellisesti. Niiden kannalta, joiden oli muutettava saamelaiskäräjien rotuideologia käytännöksi, asioihin sisältyi myötäsyntyisiä riistiriitaisuuksia, joista oli päästävä eroon ja epämääräisiä käsityksiä, joita olisi pitänyt selventää. Oikeusministeriön juristit, saamelaiskäräjien suosimat tutkijat ja byrokraatit kehittivät tätä tarkoitusta varten lakiesityksiä ja toimintatapoja, joiden tarkoituksena oli estää saamelaisen rodun sulautuminen suomalaisiksi. Yksi keskeisimpiä säännöksiä oli ns. ryhmähyväksyntä, joka tarkoittaa sitä, että muu kuin todellinen alkuperäisväestö olisi ratkaissut sen kuka on saamelainen.

Lopuksi totean, että mikään korkeampi inhimillinen tarkoitusperä ei anna pohjoissaamelaisille oikeutta pitää inarinsaamelaisia heidän valtansa alla. Ei ole oikein se, että yksinomaan voimaan vedoten pyrkii suuri alistamaan pienen palvelemaan poliittisia päämääriään. Pohjoissaamelaisten pyrkimyksenä on voimaan saattaa valloittajan oikeudet Suomen vanhimman alkuperäisväestön -inarinsaamelaisten-historiallisilla alueilla. Tätä on jokaisen oikeudenmukaisesti ajattelevan ihmisen vaikea hyväksyä.