Aluksi

Pohjoismaista saamelaissopimusta on valmisteltu jo vuosikymmenien ajan. Parhaillaan oikeusministeriössä istuu työryhmä viimeistelemässä sopimuksen yksityiskohtia. Mielenkiintoista on havaita miten sopimukselle haetaan oikeudellisia perusteita kansainvälisistä sopimuksista kuten ILOn alkuperäiskansasopimuksesta ja ihmisoikeussopimuksista. Samalla yritetään vakuuttaa, että saamelaiset eivät ole globalisaation kehityksen armoilla, vaan heillä on merkittävä rooli alkuperäiskansojen suojelussa ja siten globalisaation torjumisessa.

Sopimuksessa on paljon korulauseita kuten se, että saamelaiset pyrkivät edistämään vakaata ja oikeudenmukaista alkuperäiskansojen oikeuksien toteuttamista, samoin edistämään hyviä naapuruussuhteita alueella asuviin saamelaiseen väestöön kuulumattomien kanssa. Sopimuksen julkilausuttuna tavoitteena on suojella saamelaisten oikeuksia yhdenmukaisten periaatteiden nojalla. Sopimuksessa korostuu kansallisen itsekkyyden teema: Saamenmaan ja sen saamelaisten edut, heidän intressinsä ja taloudellinen etunsa menevät kaiken muun edelle.

Saamelaissopimuksen tärkein prioriteetti on alusta lähtien ollut suojella saamelaisten yksilöiden ja saamelaisen yhteiskunnan etuja. Sopimus sisältää myös päämääriä kuten "luoda vakaa, oikeudenmukainen, demokraattinen alkuperäiskansojen oikeudet turvaava järjestelmä saamelaisille, joka pohjautuu kansainvälisen lain tunnustettuihin normeihin ennen kaikkea YK:n peruskirjan tavoitteisiin ja periaatteisiin".

Saamelaissopimuksen valmistelu on synnyttänyt epätietoisuutta ja kiistoja pohjoisissa kunnissa asuvien keskuudessa. Selvästi on nähtävissä miten saamelaisten kuviteltuja oikeuksia ajavat henkilöt ovat tietoisesti halunneet synnyttää kiistoja eri väestöryhmien välille olemalla ottamatta lainkaan huomioon oikeushistoriallisia faktoja. Aluksi toiminta oli varsin yksinkertaista ja harrastelijamaista, mutta on sittemmin vuosien myötä saanut uusia muotoja, kuten poliitikkojen lobbausta ja yleisen mielipiteen muokkauksesta median kautta. Mukana on ollut pyrkimys mobilisoida kaikki saamelaiset mukaan tähän ikuisuustaisteluun. Tässä on kuitenkin epäonnistuttu, koska meillä ei todellisuudessa ole ollut sellaisia ongelmia, joiden perusteella olisi syntynyt ristiriitoja tai konflikteja. Yritystä ei ole kuitenkaan puuttunut, vaikka päätä on lyöty jatkuvasti Pohjois-Lapin aihkimäntyyn. Suomalainen legalistinen hallintoperiaate, hyvinvointivaltio ja sen verkostot ovat toistaiseksi kestäneet näiden agitaattoreiden hälinöinnit ja ryntäilyt.

Virallinen Suomi ja saamelaiset

Saamelaissopimuksen nojalla Suomen hallitusta yritetään sitouttaa siihen, että sen olisi toiminnassaan otettava huomioon eurooppalaisten normien lisäksi myös kaikki kansainväliset alkuperäiskansojen oikeuksia sääntelevät oikeusnormit saamelaismyönteisine tulkintoineen. Joutuukin kysymään, muodostaako tämä Suomelle ongelman? Suomen kansallinen intressi on yksinkertaisesti siinä, että se pitää huolta omasta turvallisuudestaan, valtakunnan ja kansakunnan eheydestä ja yhteiskuntarauhasta. Siksi Suomen demokraattisesti valittu laillinen johto ei tee kiihkosaamelaisten tai muidenkaan ääriryhmien kanssa kauppaa. Se tarkoittaa saamelaisiin suhtautumisen osalta maltillisuutta.

Virallisen Suomen suhde saamelaisiin ja moniin muihin vähemmistöihin on tähän asti ollut hyvin salliva. Lähtökohtaisesti se on ollut sitä, että saamelaisia ja muita vähemmistöjä tuetaan näiden pyrkimyksissä vaalia omaa kulttuuriperintöään ja identiteettiään. Olen sitä mieltä, että Suomen virallinen politiikka tulee epäilemättä vastaisuudessa toimimaan tämän linja mukaisesti: provosoimatta, legaaliseen perinteeseen nojautuen ja turhia skandaaleja torjuen. Tässä suhteessa valmisteilla oleva saamelaissopimus tulee muodostamaan testin oikeusvaltiolle.

Pohjoismaisen saamelaissopimuksen julistukset ja kannanotot ovat selkeästi etnopoliittisia ja etnonationalistisia. Pyrkiessään jakamaan erikoisoikeuksia etnisillä, kielellisillä ja kulttuurisilla perusteilla, joissa Suomen osalta on mukana huomattava määrä historian ja tosiolojen väärennystä, monet sopimuskohdat kyseenalaistavat perustuslakimme, solmimamme ihmisoikeussopimukset ja koko oikeusjärjestelmämme. Sopimus on omiaan lisäämään ristiriitoja, joissa saamelaiskäräjät asettuvat uhmaamaan eduskuntaa ja korkeimpia tuomioistuimia, mistä on jo nähty esimerkkejä. Se on periaatteessa asettumista Suomen oikeuden yläpuolelle ja kansakunnan ulkopuolelle.

Saamelaissopimus lisää ristiriitoja

Pohjoismainen saamelaissopimus kuten myös yhä vireillä oleva ILO-sopimus tulevat myös lisäämään ristiriitoja eri väestöryhmien välillä. Sen sijaan että sopimukset toisivat parannuksen, ne asettavat saamelaiset ei-saamelaisia vastaan ja eri saamelaisryhmiä toisiaan vastaan. Saamelaiset ja suomalaiset asuvat Lapissa samoilla alueilla ja harjoittavat samoja elinkeinoja. Korkein hallinto-oikeus on todennut määritellessään saamelaisväestön, että niillä saamelaisilla jotka hyväksyttiin saamelaisrekisteriin ja niillä lappalaisilla, jotka kielimääritelmän mukaan rajattiin saamelaisuuden ulkopuolelle, on yhteisiä esi-isiä (antopäivä 22.9.1999 taltio 3181 yleisratkaisu).

Nykyiset kielellisillä perusteilla määritellyt saamelaiset ovat siis lappalaisten jälkeläisiä. Osa näistä on saattanut kadottaa saamenkielen äidinkielenään jo niin kauan sitten, että heitä ei nykyisen määritelmän mukaan enää pidetä saamelaisina. Sodankylän, Enontekiön, Inarin ja Utsjoen alueelle porosaamelaiset tulivat pääsääntöisesti Norjan puolelta vasta 1800-luvulla tuoden myös oman pohjoissaamen kielen tullessaan.

Alue mihin ulkomailta Suomeen muuttaneet porolappalaiset asettuivat asumaan, oli ennestään lappalaisten asuttamaa aluetta. Juuri nämä vanhimpaan Lapin asutukseen kuuluvat ihmiset rajattiin saamelaismääritelmän johtavaksi kriteeriksi otetun kieliperusteen nojalla saamelaisuuden ulkopuolelle. KHO:n viimeisin päätös osoittaa selkeästi sen, että korkeimmassa tuomioistuimessakin on huomattu saamelaismääritelmään ja sen soveltamiseen liittyvät ongelmat. Nykyisellä saamelaisten kotiseutualueella ei ole ollut ennestään nykyisen saamelaismääritelmän tarkoittamaa saamelaisväestöä muualla kuin Pohjois-Inarissa ja Utsjoella. Saamelaiselinkeinoista puhuttaessa on todettava, että näitä elinkeinoja harjoittavat alueella paitsi saamelaiset myös muut alueen asukkaat.

Maa- ja metsätalousministeriön lausunnossa 12.12.1989 työministeriölle todetaan: "saamelaisia ei voida pitää sellaisena kansana, jonka varsinaiset kulttuuriset ja taloudelliset olot erottavat sen selvästi maan muista väestöryhmistä. Myöskään heitä ei voida pitää sellaisina alkuperäisasukkaina, jotka ovat säilyttäneet kokonaan tai osittain omat sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset instituutionsa. Saamelaiset erottuvat muista suomalaisista lähinnä ainoastaan kielensä puolesta." Huomautettakoon tässä, että ILO:n alkuperäiskansasopimus ei edes mainitse kieltä alkuperäiskansan kriteerinä.

Saamelaissopimus on suunnattu myös n.s. statuksettomia saamelaisia vastaan, eli niitä saamelaisia vastaan jotka Suomen saamelaiskäräjät ja sen vaalilautakunta ovat syrjivillä tulkinnoillaan sulkeneet saamelaiskäräjävaalien vaaliluettelon ulkopuolelle. Nämä edustavat tyypillisesti väestöä, joka on asuttanut aluetta ikimuistoisista ajoista lähtien. Saamelaisilla on kotiseutualueellaan enemmistö vain Utsjoen kunnassa - kotiseutualueella olevissa Inarin, Enontekiön ja Sodankylän kunnissa suomalaisilla on selvä enemmistö. Saamelaisalueen kunnissa asuvasta virallisesti suomalaisväestöksi luettavassa väestössä on kuitenkin huomattava määrä henkilöitä jotka juuriltaan ja elintavoiltaan ovat sitä samaa väestöä, mistä KHO on todennut ratkaisuissaan saamelaismääritelmästä. Saamelais- ja suomalaisväestö on aikojen kuluessa myös sekoittunut niin paljon keskenään, ettei myöskään rodullisia eroja ei ole.

Saamelaiset ja enemmistöväestö harjoittavat saamelaisten kotiseutualueella samanlaisia elinkeinoja samanlaisin menetelmin samanlaisista oikeudellisista lähtökohdista käsin, ilman että ketään sorrettaisiin siksi että kyseinen henkilö on saamelainen. Erillistä saamelaisväestöä siinä mielessä, että se tarvitsisi suojakseen muita kansalaisia parempaa asemaa, ei ole todellisuudessa, vaan se elää vain kiihkosaamelaisten kehitelmissä, joista yksi esimerkki on tekeillä oleva pohjoismainen saamelaissopimus.

En tarkoita etteikö meillä saamelaisilla olisi oikeutta omaan kulttuuriimme, elinkeinoihimme, kieleemme, identiteettiimme ja sen symbolisiin ilmentymiin kuten kansallispukuumme. Näiden oikeuksien käyttämisen konkreettisia tapoja voidaan toki edistää lainsäädännöllä ja miksei pohjoismaidenkin välisillä sopimuksilla, mutta sen tulee tapahtua yhdenvertaisuuden perusperiaatteen pohjalta. Monet saamelaiset voivat hyvinkin kaivata että heidät nostettaisiin muun väestön yläpuolelle, mutta se on viimeisintä mitä me todellisuudessa tarvitsemme. Ja vihoviimeisintä on, jos siihen sisältyy syrjintää, olipa muuta väestöä tai muita saamelaisia kohtaan.

Myös eri väestöryhmien oikeus maanomistuksen tai maankäyttöön määräytyy Suomessa samojen periaatteiden mukaisesti. Edellä oleviin perusteluihin viitaten ei voida puhua sellaisesta muusta väestöstä erillään elävästä saamelaisväestöstä, jolle pohjoismaisen saamelaissopimuksen tai ILOn alkuperäiskansasopimuksen perusteella on annettava erityisiä oikeuksia maahan, veteen ja elinkeinoihin.

Lopuksi

Kun puhutaan yleisesti pohjoismaisesta saamelaissopimuksesta, jätetään tavallisesti kertomatta, että sillä pyritään erottamaan ihmiset toisistaan etniseen asuun puetuin poliittisin perustein. Siksi haluan sanoa tästä seuraavaa: Saamelaissopimukseen perustuvilla oikeudellisilla järjestelyillä tulee pyrkiä yhdistämään ihmisiä ja saattaa heitä liikkeelle, eikä saattaa heitä erilleen tai synnyttää katkeruutta tai epävarmuutta omista mahdollisuuksistaan nauttia ihmisoikeuksista. Harva saamelaispoliitikko tulee ajatelleeksi sitä, että myös saamelaisen yhteiskunnan uudistaminen on, kamppailua ihmisarvon puolesta, ihmisarvon ja ihmisen kunnian ylentämiseksi.