Saamelaiskaaoksen pysäyttämisestä
Aluksi
Saamelaiskaaosta on nyt jatkunut yli 30 vuotta ja siihen ei näy viimeisimmän saamelaislakiesityksen mukaan tulevan loppua, vaan ratkaisua haetaan yhä itsepintaisemmin vastakkainasettelun kautta. Kuka vastaa kaaoksen seurauksista, jota viimeisin saamelaiskäräjälakiesitys näyttää entisestään kärjistävän?
Viimeiset 40 vuotta olen saamelaispoliitikkona, saamenkielisen Sapmelas-lehden toimittajana, mielipidekirjoittajana ja kuultuna asiantuntijana kuvaillut saamelaiskäräjien kriisiä, joka on lähinnä Norjasta ja Ruotsista muuttaneiden porosaamelaisten ja sodan jälkeen Inariin asutettujen kolttien rakentama, mutta vaikutuksiltaan se on koskettanut eniten alueen vanhinta väestöä inarinsaamelaisia. Kysymys on ensin mainittujen saamelaisryhmien halusta saada tunnustus alueen alkuperäisväestöksi samalla mitätöiden alueen vanhimman väestön, inarinsaamelaisten, alkuperäiskansaoikeudet.
Saamelaiskäräjien ajamaa hanketta on perusteltu mm. alkuperäis- ja heimokansoja koskevalla ILOn yleissopimuksen ratifioimisella. Perustelu ei ole uskottava, koska ILOn sopimus edellyttää näyttöä siitä, että heimo tai kansa on asunut alueella niin kauan, ettei kukaan muista tai tiedä milloin se on sinne tullut. Tämä pätee täysin inarinsaamelaisiin, kun taas muut saamelaiset ovat muuttaneet heidän alueelleen tarkoin tunnettuna aikajaksolla 1860-luvun loppupuolelta 1950-luvun alkuun. Siitä on ikiaikaisuus kaukana, ja siksi nyt ajankohtainen saamelaislain muutosehdotus vaatii kaikkien Suomessa asuvien saamelaisryhmien asutushistorian väärentämistä.
Rehellinen näkemys uudesta saamelaiskäräjälakiesityksestä
Uusinta saamalaiskäräjälakia kannattavien näkemys on se, että poro- ja kolttasaamelaiset muodostavat Inarin vanhan lapinkylän alkuperäiskansan ja että inarinsaamelaisista suurin osa on vain suomalaisperäisten uudisasuttajien jälkeläisiä. Lienee ennenkuulumatonta että oikeusministeriö valmistelee ja hallitus esittelee eduskunnalle tällaisella rasistisella satuilulla perustellun lain. Vielä enemmän ennenkuulumatonta olisi, että eduskunta nielaisisi tällaisen korulauseilla makeutetun syötin. Tosiasioiden tunnustaminen on toki raskasta mutta vapauttavaa. On lopetettava teeskentely siitä ettei kenenkään oikeuksia vähennetä uusittavan saamelaislain säädöksillä. On oltava itselle ja muille rehellinen.
Mikäli eduskunta hyväksyy esitetyt muutokset saamelaiskäräjälakiin, tilanne saamelaisalueella tulee muuttumaan hyvin ikävällä tavalla. Esityksillä haetaan valtakirjaa sellaiselle vallankäytölle jota tähän asti ei ole nähty.
Myyttinen kertomus saamen kansasta
Saamelaiset ovat pitäneet kiinni kulttuurinsa myyttisistä kertomuksista. Tälle pohjalle rakentuu saamelaiseliitin käsitys saamelaisia sortavasta pahasta maailmasta. Saamelaiskulttuuria kantavien myyttien tarkoituksena on lujittaa eliitin vallan rakenteita. Saamelaisten kohdalla se on tapahtunut rakentamalla kuvaa porosaamelaisen kulttuurin ylivertaisuudesta, poronhoidosta saamelaisuuden kulttuurisena ja henkisenä ytimenä. Vain tämä valikoitu totuus hyväksymällä on mahdollisuus nousta saamelaishierarkiassa ylöspäin.
Nämä myytit puhuttelevat myös suomalaista valtaväestöä, joka mielellään näkee saamelaiset poroja hoitavana luonnon kansana, jonka alkeellista kulttuuria suomalaiset jalomielisesti vaalivat. Suomalaisen poliitikon itsetuntoa hivelee se filantroopin asema minkä saamelaisten aseman edistäminen hänelle tuo.
Nykyajan saamelaiset ovat länsimaisia kuluttajia
Myyttisestä imagostaan huolimatta saamelaiset ovat siirtyneet moderniin maailman hämmästyttävän kivuttomasti. Siirtyminen laavuista uudenaikaisiin taajamiin yhden sukupolven aikana kertoo jotakin saamelaisten menestyksen huikeasta mittakaavasta. Kun vanhasta alkukantaisesta elämänmuodosta loikataan suoraan nykyaikaan, saamelainen siirtyy kuluttajaksi siinä kuin muutkin länsimaiset ihmiset. Koska myös saamelaisten elintaso perustuu luonnonvarojen liikakäyttöön, on kestämätöntä vaatia heille yksinvaltaa niihin. Sellainen johtaa vain luonnonvarojen holtittomaan riistoon kuten porosaamelaisten kohdalla on jo käynyt; ylisuuret poromäärät ovat tuhonneet talvilaitumet.
Saamelaisten elintaso on toteutumaton unelma monien muiden alkuperäiskansojen jäsenille. Muistan keskustelun Panaman viidakossa erään intiaanin kanssa joka tiedusteli mistä käsin maailmaa olen tullut tänne? Kerroin olevani Suomesta ja matka tänne kesti 16 tuntia lentämällä. Myös saamelaiskäräjien poliittisen johdon edustajat ovat viime vuodet lentäneet lukuisia kertoja New Yorkiin YK:n alkuperäiskansafoorumin kokouksiin, kertoakseen miten Suomen valtio sortaa heitä.
Kun vertaan Suomessa asuvien saamelaisten kohtelua ja oloja vaikkapa monien latinalaisen Amerikan alkuperäisasukkaiden kurjaan tilanteeseen, en voi saamelaisena muuta kuin hävetä YK:ssa valheellisia itkuvirsiä esittäneiden saamelaispoliitikkojen puolesta. Röyhkeyden huippua on edustanut saamelaiskäräjien kahden edellisen puheenjohtajan YK:n ihmisoikeuskomitealle tekemät valitukset joiden kärki kohdistuu tunnetun ja vaalitulosten perusteella laajaa luottamusta nauttivan inarinsaamelaisen poliittisiin oikeuksiin, ja sen kautta kaikkiin inarinsaamelaisiin jotka eivät ole valmiit tanssimaan saamelaiskäräjien johdon pillin mukaan.
Saamelaisdemokratian irvikuva
Viimeisimmän lakiesityksen jälkeen eräät saamelaiset ovat levennelleet sitä miten uusimmat esitykset vihdoinkin ottavat huomioon saamelaisten edut, tekevät heidät riippumattomiksi suomalaisista ja suomalaisten sortokoneistosta. Edistysaskeleet ovat todella olleet ilmiömäisiä, pororeestä on siirrytty jumbojetteihin yhden sukupolven aikana. Vauhti on näemmä ollut niin kova että muista ei tarvitse enää välittää.
Suurimman ristiriidan aiheuttaja uudessa lakiesityksessä on saamelaismääritelmän kaventaminen ja lappalaisperusteen poistaminen. Tämä johtaisi poliittisen muurin pystyttämiseen statuksettomien ja vaaliluettelossa olevien saamelaisten välille. Vastustan tälläisen henkisen muurin pystyttämistä samaan väestöön kuuluvien välille. Voin vakuuttaa, että tällainen Berliinin muurin kaltainen järjestelmä on tuhoisa. Se on todellinen muuri. Berliinin muurin sortuminen 1989 osoitti, että kaikki muurit voidaan hajottaa, mutta samalla meidän täytyy valvoa, ettei mihinkään päästä rakentamaan uusia muureja.
Uuden lain myötä saamelaiskäräjien äänestysluettelo on tarkoitus puhdistaa siten, että suurin osa äänestysluettelossa olevista saamelaisista, jotka eivät ole käyttäneet äänioikeuttaan poistetaan. Näin saadaan äänestysluettelosta poistettua n. 2 500 äänioikeutettua saamelaista ja samalla äänestysprosenttia nostettua lähelle 100. Homma muistuttaa meitä siitä käytännöstä, joka vallitsi romahtaneessa Neuvostoliitossa ja joka vallitsee nykyään Venäjällä ja Valko-Venäjällä.
Siinä missä eduskunta- ja kunnallisvaaleissa äänioikeus on määritelty valtiosäännön mukaan yksiselitteisesti, niin käräjien kohdalla asia on ratkaistu demokratiaa halventavalla tavalla niin että vallanpitäjät päättävät itse ketkä saavat äänestää. Ketä tällainen demokratian irvikuva enää palvelee?
Saamelaiskäräjien toimivalta
Saamelaiskäräjälain muuttamisessa ei ole kysymys varovaisesta säätelystä, vaan systeemin kokonaisvaltaisesta muuttamisesta. Se miksi lakiesityksen teksti on kirjoitettu sumeaksi, johtuu siitä, että valtakunnantason poliitikoille ei haluta kertoa sitä mistä on kysymys. Eduskunnan odotetaan antavan saamelaiskäräjille valtuudet hakea toiminnalleen vallan rajat kaikkiin eri lakien nojalla toimiviin organisaatioihin ja käräjien omaan toimintaan nähden.
On selvää mitä on odotettavissa kun saamelaiskäräjät aloittaa kaiken käsittävän valtalain nojalla toimintansa virtaviivaistamisen, johon sisältyy kunnille, valtiolle ja monelle muulle taholle tarkoitettua toiminnan rajoituksia ja säätelyä ja saamelaiskulttuurin heikentämiskiellon luovaa soveltamista.
Julkisuudessa käytävän keskustelun perusteella keskeinen syy muuttaa saamelaiskäräjälakia, on vallassa olevan saamelaiseliitin halu torjua ihmiset jotka muka uhkaavat saamelaista itsehallintoa ja saamelaisten väitettyä luonnonmukaista elämäntapaa. Laajemmin tarkasteltuna kysymys on kuitenkin yksinkertaisesti vallasta. On nähtävissä, että valtaan pyrkivät tavoittelevat omia välittömiä taloudellisia hyötyjä. Mistä muusta voi olla kyse silloin, kun saamelaiskäräjien valta ulotetaan elinkeinojen harjoittamiseen?
Lopuksi
Viime vuosikymmenen aikana saamelaisten itsehallintoon liittyvät esitykset tuntuvat pahalta sadulta. Onneksi saamelaiseliitin härkäpäisen toiminnan johdosta esiin on noussut vastavoima - totuus. Vaatimusten ja todellisuuden välisten ristiriitojen seurauksena kaikki saamelaispoliitikkojen ajamat maaoikeushankkeet ovat pysähtyneet. Niin näyttää käyvän tälläkin kerralla ja hyvä niin, sillä seurauksena olisi yhä lisääntyvä saamelaiskaaos. Saamelaispoliitikoilla on nyt vakava itsetutkiskelun paikka, sillä saamelainen kulttuuri-itsehallinto tarvitsee uudistuksia, mutta vain sellaisia, jotka perustuvat realistisiin vaatimuksiin sekä ihmisoikeuksien ja demokraattisten periaatteiden kunnioittamiseen.