Hiljattain ruotsalaisen kansanpuoluetta edustavan europarlamentaarikko Nils Torvalds vieraili Lapissa. Ei sellainen yleensä ole edes uutisoinnin arvoinen asia. Nyt valtakunnan suurimpia tiedotusvälineitä myöten annettiin ymmärtää, miten Ruotsalainen kansanpuolue yrittää pelastaa saamelaisväestön muiden puolueiden sorrolta.

Kaikille pitäisi olla selvää, ettei pienpuolueesta RKP:stä ole yksinään ILO-yleissopimuksen ratifioinnin ratkaisijaksi ainakaan sen historiaan perustumattoman mallin pohjalta, mitä Saamelaiskäräjät tähän mennessä on yrittänyt Suomen johtaville politiikoille tarjota. Yhtä vaikea on uskoa, että saamelaisväestö voisi samaistua tällaiseen äänten kalasteluun. Eikä kyse voi olla vain saamelaiskäräjien poliittisesta juonittelusta tai taktikoinnista. On vaikea uskoa, että kielipuolueesta olisi edes hyötyä maaoikeusasiassa, sillä sen ratkaisu edellyttää laajaa yksimielisyyttä asiasta.

Saamelaiskäräjien ajama malli maaoikeuksien järjestämiseksi tuo saamelaisille ja lappalaisille enemmän ristiriitoja kuin mitä sillä pyritään poistamaan. Harva näyttää muistavan minkälaisia vaikeuksiin vaikeuksiin joutuivat itärajan takana asuvat saamelaiset kommunistivallan aikana. Neuvostoliitossa suoritettiin saman tyyppisiä maanomistusta ja hallintaa koskevia kokeiluja kuin mistä Suomessa nyt keskustellaan. Siellä tällainen utopia käytännössä ei toiminut alkuunkaan. Ruotsalaisen kansanpuolueen kannattaisi ryhtyä valmistelemaan lakiesitystä, jonka perusteella täällä etelässä rannikkoalueen kuntiin voitasiin ryhtyä muodostamaan samantapaisia kalastukolhooseja kuin mitä saamelaiskäräjät ajaa Ylä-Lappiin RKP:n tuella muodostettavaksi.

ILO-sopimuksen ratifioimisen valmistelussa tarvitaan tieteelliseen tutkimukseen (mm. Enbuske ja Tanja Joona) perustuvaa valmistelua. Esitysten viemisessä eteenpäin puolestaan vaaditaan joukkuepeliä muiden hallituspuolueiden kanssa. Tämä taas edellyttää kykyä ja taitoa hallita esitysten valmistelussa vaadittavia asioita. Maaoikeuskysymyksen ratkaisemisessa on oleellista saada kaikkien osapuolten, erityisesti todellisen alkuperäiskansan - lappalaisten - kannalta mahdollisimman oikeudenmukainen ratkaisu. Yhden puoleen RKP:n sijasta tarvitaan laaja-alaisempaa, kaikkien puolueiden yhteispeliä.

RKPläisen johtaman oikeusministeriön tähänastinen valmistelu ei lupaa hyvää. Ministeriön toiminta on ollut elämälle vierasta, johto vanhakantainen ja näköalaton, virkamiesten toiminta etäistä eikä valmistelua ole ohjattu tutkimustulosten mukaisesti. Onneksi näyttää siltä, että eduskunnalla on vielä jonkinlainen toimintakyky ja järjen taju maaoikeusasiassa. Viimeistään eduskunnassa joudutaan toteamaan se, että käräjien ajamaan maanomistusta koskevaan lain säätämiseen käräjien mallilla tarvitaan perustuslaissa vaadittava 5/6 määräenemmistö. Tämä johtuu siitä, että tällaisella lakiesityksellä rajoitetaan niin saamelaisten kuin muun väestön peruslainsuojaamaa yksityisomistusta. Sen jälkeen asiassa joudutaan palaamaan kuten aikaisempien rauenneiden esitysten kohdalla on käynyt, lähtöruutuun.

Koska politiikka on nimenomaan joukkuepeliä, se ei ole pelkästään RKP:lle hallituksessa varattu yksilölaji. Kun täällä Helsingissä toimii kaupunkisaamelaisten yhdistys läheisessä yhteistyössä RKP:n kanssa niin kannattaisiko hallitusvastuussa olevan RKP:n ministereiden ryhtyä valmistelemaan sellaista esitystä, jossa Nuuksion kansallispuistosta muodostetaan Uudellamaalla asuville saamelaisille reservaatti. Mitähän muut hallituspuolueet sanoisivat tällaisesta esityksestä?

Mutta mikä riivaa kielipuoluetta? Sen kannatusluvut matelevat jo omienkin keskuudessa, joten nyt käynnissä oleva liittoutuminen johtavien saamelaispoliitikkojen kanssa näyttäisi olevan suoranaista äänten kalastelua. Ihmiset vierastavat tällaista toimintaa. Käräjien puheenjohtaja on profiloitunut ruotsalaisen kansapuolueen politiikan asiamieheksi, mikä ei ole omiaan lisäämään hänen uskottavuuttaan muiden poliittisten ryhmien silmissä. Tällainen liittoutuminen ei siten lupaa mitään takeita sille, että asiat etenisivät Suomen hallituksessa saamelaiskäräjien puheenjohtajan haluamalla tavalla.

ILO-sopimuksen ratifiointiin liittyvässä valmisteluissa asiat etenevät toivottuun suuntaan vain hyvällä ja yhteisesti valmistellulla esityksellä, jolla on tuki yli poliittisten puoluerajojen. Saamelaiskäräjien linja näyttää johtavan päinvastaiseen tulokseen, josta ei hyödy kukaan. Käräjien linja perustuu tiukkaan vastakkainasetteluun, mikä valitettavasti jopa täällä Etelä-Suomessa asuvien saamelaisten keskuudessa.

Saamelaisilla ja lappalaisilla on paljon yhteistä kuten yhteinen historiallinen perinne, elinkeinot, poliittinen järjestelmä, uskonto, moraalinen normisto. Poliittisen järjestelmämme tehtävä on suojella saamelaisten ja lappalaisten yhteistä kulttuuriperintöä ja edistää kansanryhmien välistä yhteiseloa, eikä lähteä sitä turmelemaan epäonnistuneen saamelaismääritelmän avulla. Tämän vastuun soisi painavan poliittisessa pääätöksen teossa enemmän kuin puoluepolitikoinnin. Toivon, että RKP:n poliittinen johtokin tämän näkökohdan ymmärtäisi!