Saamelaiset ovat kautta aikojen olleet riippuvaisia isäntävaltioiden taloudesta. Ulkoiset tekijät ovat aina vaikuttaneet saamelaisyhteisöjen taloudelliseen ja kulttuurilliseen kehitykseen enemmän kuin sisäsyntyiset sisäiset tekijät. Tämä on itsestään selvää, eikä sitä kukaan kiistäkään, mutta silti tämä puoli unohdetaan kun saamelaisten historiaa selitetään ja vaaditaan vääryyksien hyvittämiseksi maiden palauttamista takaisin saamelaisille. Kun katse kääntyy vain saamelaisten omiin tutkijoihin, alkaa historia näyttää itsetehdyltä, tosiasioiden vastaiselta. Niinpä tällaisessa tilanteessa tarvitaan realismin tajua Paasikiven hengessä.

Suomi aloitti menneen vuosisadan Venäjän tsaarin suuriruhtinakuntana, mutta päätti sen Euroopan Unionin jäsenenä ja sen puheenjohtajamaana. Käännekohtaan oli tultu sataviisi vuotta sitten, kun Suomen senaatti antoi eduskunnalle esityksen Suomen julistamisesta itsenäiseksi tasavallaksi ja eduskunnan hyväksyessä sen 6.12.1917. Viitaten tosiasiaan, että eduskunta oli jo 15.11.1917 julistautunut korkeimman korkeimman valtiovallan haltijaksi maassa, itsenäisyysjulistuksessa ilmoitetaan, että tämän kautta Suomen kansa on ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä ja että nykyiset olot sekä oikeuttavat ja velvoittavat siihen,"Suomen kansa tuntee syvästi, että se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana."

Itsenäisyysjulistuksessa ilmaistu "vuosisatainen vapauden kaipuu" ei ollut pelkkä julistuksellinen fraasi. Tahto säilyttää Suomen kansan vapaus, Suomen koskemattomuus ja itsenäisyys innoittivat Suomen ja saamelaisten sotilaat talvi- ja jatkosodassa ylivoimaista vihollista vastaan torjuntavoittoihin, joilla ei ole vertailukohtaa. Säilyttää kansanvaltaisen Suomen itsenäisyys taistelussa totalitaarista vihollista vastaan on suomalaisena ja saamelaisena elämisen mitta. Tilanteen kohtalokkuuden tajuaminen sotavuosina 1939-1945 yhdisti heti itsenäistymisen jälkeen sisällissodan jakaman Suomen kansan.

Kuin sallimuksen lahjana yhdistynyt Suomen kansa säilytti valtioelimensä, vapautensa ja yhteiskunnallisen perusteet koskemattomina ja toimivina sota-aikana. Tapahtui ihmeellinen kansallinen yhtyminen. Saavutetun rauhan jälkeen oli tehtävä tulevaisuutta varten selväksi Suomen pysyvät ja erikoiset ongelmat.

Kymmenvuotisjakson ajan 1946-1956 presidentti J.K.Paasikivelle pysyvyyttä edusti geopoliittinen sijainti, ratkaisevaa oli se miten siitä huolimatta säilyttää valtiollinen itsenäisyys, jota ilman Suomen kansa ei voisi onnellisena elää eikä tyytyväisenä tehtäväänsä täyttää. Se puolestaan oli hänen mukaansa mahdollista vain tunnistamalla omat erikoisuutensa, oman luonteensa, oman elämänkatsomuksensa, omat historiaan pohjautuvat perinteensä. Tämä koski myös yhtä lailla saamelaisia.

Paasikivi laski Suomen itsenäisyyden edellytyksisksi toimivan demokratian sekä siihen kuuluvat niin valtiolliset laitokset, parlamentaarisen hallitusjärjestelmän kuin samoilla periaatteilla pohjautuvat kunnalliset olot.Todettakoon tässä yhteydessä, että meidän saamelaisten asema ilman suomalaisia olisi heikko. Suomalaiset ovat suurta sisua osoittaen puolustaneet tätä maata joten heidän ansiostaan me saamelaiset voimme elää vapaassa maassa yhdessä suomalaisten kanssa.

Sodan jälkeen tapahtunut maan jälleen ja tasapuolinen jälleen rakentamisen jälkeen alkoi tasa-arvoon perustuvan hyvinvointiyhteiskunnan jälleen rakentaminen. Jos vertaa aikaisempie oloja niin 2000-luvulle tultaessa eletään suurta aikaa jonka kokemiseen ja rakentamisen sotasukupolvien jälkeinen saamelaissukupolvi on voinut onnekseen osallistua ja omaksua samat arvot ja ihanteensa elämään kuin suomalaiset.