Saamelaisalueen luonnonvarojen hallinnasta on käyty kiistaa yli 70 vuotta, eikä ratkaisua ole vieläkään näkyvissä. Lista niistä luonnonvaroista, jotka saamelaisalueella ovat jo aikaa sitten saavuttaneet tuotantohuippunsa ei ole kovin pitkä, mutta sen sijaan luonnovarojen vähenemistä edesauttaneet tekijät kuten vedenpinnan säännöstely, metsien hakkaamiset, matkailu ja monta muuta, porojen ylilaiduntaminen ovat tekijöitä jotka heikentävät yhä enenevässä määrin elinmahdollisuuksia. Ja se näkyy ja tuntuu ja näkyy kaikkialla tänään ylä-Lapissa.

Eri tekijöiden aiheuttama luonnonvarojen hupeneminen on osa suurempaa ongelmaa,. Sitten tärkeä kysymys saamelaiseliitille mitä sitten jää jäljelle kun ne on kulutettu loppuun? Vastaus on, että ollaan sitten entistä riippuvaisempia muista kuin toisista saamelaisista ja saamelaisia "sortavista" suomalaisista ja vallan rakenteista.

Kaikki tietävät, että ylä-Lapissa saamelaiset ovat vaikuttaneet merkittävästi ympärillä oleviin maa ja vesiekosysteemeihin. Koko kymmenentuhatta vuotta sitten alkunsa saaneen maanviljelyn historian ajan, mutta vasta viimeisimpien saamelaissukupolvien elinaikana alueen elämää on horjutettu perusteellisesti. Saamelaisten taloudellisen toiminnan vaikutukset ylä-Lapissa ovat saavuttaneet sellaisen tason, etteivät äkillisiä maailmanlaajuisten ympäristömuutosten seurauksista saamelaisetkaan enää jää ulkopuolelle oli sitten lainsäädäntö millainen tahansa. Uusista lakiesityksistä ei ole apua.

Viimeisin esimerkki joka liittyy ilmaston lämpenemisen seurauksiin on Tenojokeen nousevan ""ryssän lohen" räjähdyksenomainen nousu ja leviämine samalla heikentämään Tenoon nousevia Jäämeren lohikantoja. Kyttyrälohen leviämisen rajoittamiseen eivät saamelaisten valta ja lainsäädäntö valitettavasti ei auta. Sama koskee esimerkiksi Inarijärven vedenpinnan säännöstelyn lopettamista, joka elvyttäisi uhan alla olevat vaelluskalakannat.

Tähän mennessä ei ole vielä kattavasti kartoitettu ylä-Lapin luonnon sietokyvyn rajoja, osa niistä muutoksista on saamelaisten itsensä aiheuttamia.. Ei kaikki ole pelkästään muiden kuin saamelaisten aiheuttamia, kuten väitetään. Tilanteen selvityksen tarve on nyt huutava erilaisten lainsäädäntöhankkeiden ollessa vireillä. Omista hajanaisista havainnoista muodostuu pelottava kuva luonnon kanssa törmäyskurssilla olevasta kehityksestä. Saamelaisalueen kantokyvystä pitää ja siihen vaikuttavista tekijöistä nyt keskustella. Tärkeimpiä mielestäni ovat maankäytön muutokset, porojen ylilaiduntaminen, luonnon monimuotoisuuden hupeneminen ja ilmastonmuutos. Niihin on viimeistään nyt reagoitava.

Useammilla alueilla kriittiset rajat on joko ylitetty tai hyvää vauhtia ylittymässä. Ylä-Lapissa luonnon monimuotoisuuden vähentyminen on räjähtämässä käsiin. Miten saamelaiset voisivat omalla toiminnallaan estää tilanteen luisumisen tällaiseen katastrofiin. Poromäärien alentamisesta voitaisiin aloittaa. Paine ylä-Lapin jäljellä olevia luonnonvaroja kohtaan lisääntyy sitä mukaa kuin väestö kasvaa. Kun keskiajalla pääasialliset energianlähteet olivat puu ja lihasvoima alueen väkiluku pysyi varsin alhaalla. Vähän yli 200 vuoden aikana jolloin öljy, hiili ja kaasu ovat muokanneet maailmaa ja Lapissa kuten muuallakin väkiluku moninkertaistunut.

YK ennustaa että väkiluvun kasvu jatkuu aina vuoteen 2050 saakka. Koska me saamelaiset olemme osa maailmanlaajuista globaalitaloutta yhdessä muiden kanssa, ovat meidän mahdollisuutemme rajalliset jättäytyä syrjään kehityksestä ja muodostaa muusta yhteiskunnasta oma saareke saamelaiskulttuurin suojaksi.

Ns. saamelainen elämänmuoto oli se sitten mitä tahansa tarvitsee energiaa toimiakseen. Niin yksinkertaisesta asiasta on kyse. Porotalouteen perustuva saamelainen yhteisö on riippuvainen fossiilisilla polttoaineilla tuotettavasta jatkuvasta energian virrasta. Ilman sitä saamelaiset tuskin selviäisivät. Nämä kaksi ovat esimerkkejä siitä minkä päällä saamelaisten paljon mainostettu itsehallinto lepää.