Puolustuksen puheenvuoro

Anarâšten (Inarinsaamelaisten) ikiaikaista maata ei voi vallata. Kukaan ei ole sitä koskaan vallannut, eikä valtaa. Liian hyväuskoista on anarâšten väki ollut, kun ovat antaneet auliisti tulijoiden asettua alueelleen poroineen ja hävittää anarâšten elintärkeän metsän riistan, peurat. Ja niinhän ne menivät anarâšten vähäiset porotkin tulijoiden tokkiin.

Tulijat olivat jo asettuneet aloilleen. Hetken näytti jo rauhalliselta, aina 1960- luvulle saakka, mutta nyt näyttää vieraskoreus kadonneen. Mikään ei näytä tulijoille riittävän. Nyt he ovat kajonneet jo anarâšten metsä- ja maaomaisuuteen. Ovat alkaneet ihan isännöidä alueella, kätyrit maailmalta renkeinään, ilmeisenä peiteltynä tavoitteenaan maan valtaus. Peittely ei auta, rosvous yritys on paljastunut!

Anarâš on yleensä lempeä ja vieraanvarainen, mutta kolme viimeisintä käräjien puheenjohtajaa hengenheimolaisineen ovat saaneet hänestä sisukkaan ja periksi antamattoman vastustajan. Anarâšten väki on nyt viimeinkin havahtunut. He osaavat kyllä myös tunnistaa vihollisensa. Anarâš osaa tarpeen tullen puolustaa maitaan ja olemassaoloaan, ja sen hän tekee taitavasti ja järjestelmällisesti.

Anarâš puolustaa historiansa mukaisia oikeuksiaan ja hänellä tosiasiat puolellaan. Tarvittaessa on myös kiinteistöoikeuden osaamista, historian mukaista ja lainsäädäntöön perustuvaa. Korkean tason kiinteistöoikeuden ammattilaisia on tarvittaessa lupautunut anarâšten avuksi. Nyt jäitä hattuun maanvaltaajat, omaksi parhaaksenne, kepulikonsteilla ei kannata yrittää. Sortoon ei anarâš omilla maillaan taivu. Pidetään vaan se mikä on omaa ja eletään sovussa, seutumme ja sen ihmisten hyvinvointia ja elinvoimaa kehittäen.

Nimimerkillä: Anarâšten, heidän maa- ja metsä omaisuutensa ja ihmisten sovinnossa elämisen puolesta.