Lähiaikoina kokoontuu viime syksynä saamelaiskäräjien vaaleissa 21 eniten saanutta saamelaista valitsemaan saamelaiskäräjille puheenjohtajiston: puheenjohtajan ja kaksi varanpuheenjohtajaa ja hallituksen. Saamelaiskäräjien toiminnan kannalta kaikista tärkeintä on kuitenkin kuka valitaan puheenjohtajaksi. Hän on se keskeinen vaikuttaja, joka määrittelee saamelaiskäräjien toiminnan suunnan ja painopistealueet. Joka tapauksessa kuka tahansa sitten valitaankin käräjien puheenjohtajaksi kiista "kuka on saamelainen" tulee jatkumaan ellei sitten tunnusteta KHO:n ratkaisujen laillisuutta.

Väistyvä puheenjohtaja on omalla toiminnallaan osoittanut, että tällä hetkellä käräjiä ei johda kukaan. Saamelaiskäräjiä koskevat mielipiteet ovat kärjistyneet ja tahallista ja tahatonta väärinymmärrystä on esiintynyt paljon. Eikä keskustelu arkaluontoisista aiheista ole johtanut mihinkään muuhun kuin arvovaltakiistaan KHO:n kanssa.

Tämän kaltaisessa tilanteessa käräjien puheenjohtaja ja hallitus voisivat parhaimmillaan osoittaa kykynsä yhdistää suomenkieliset ja saamenkieliset saamelaiset ja hillitä tulehtunutta ilmapiiriä. Tällaista rakentavaa johtajuutta ilmensi Etelä-Afrikkaa luotsannut ja Nobelin rauhanpalkinnon saanut Nelson Mandela, joka onnistui vaikeiden rotusortovuosien jälkeen suuntaamaan ihmisten huomion tulevaan mahdollisten kostonkierteiden sijaan. Sen sijaan, että olisi yritetty löytää sovinto käräjien poliittinen johto on pyrkinyt polttamaan siltoja takanaan ja edessään. Se johtuu siitä, ettei se ole halunnut hillitä esille nousseita ristiriitoja, vaan lisätä niitä. Tältä kannalta käräjien johtaminen on ollut tuhoisaa. Käräjien johto ei ole halunnut tai onnistunut ottamaan rakentavaa roolia kiistassa, jonka se itse käynnisti ja on omalla toiminnallaan kärjistänyt. Johtajuutta voisi kuvat parhaiten passiivisuus ja epäselvyys.

Kaikesta edellä olleesta huolimatta saamelaisilla on ihanteellinen kuva puheenjohtajasta ja häneen liittyvistä mielikuvista, kuten rehellisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta. Usein miten todellisuus on kuitenkin kaikkea muuta. Kaikki löytyy saamelaiskäräjien toimintakertomuksista, kannanotoista, työryhmien tai toimikuntien ehdotuksista, saamelaisradion uutisista, sanomalehtikirjoituksista, puheenjohtajan haastatteluista. Kaikki ei kuitenkaan ole mennyt niin kuin äänestäjille on luvattu. Asioista voisi tehdä pitkän luettelon.

Jostain syystä suljemme silmämme noilta heikkouksilta. Suurin osa saamelaisista on tuskin tietoinen miten käräjiä on johdettu ja mikä hyöty siitä on ollut tavallisille saamelaisille äänestäjille. Minulle ainakin on jäänyt tunne, että minua on höynäytetty. Äänestäjiltä tahtoo unohtua se, että puheenjohtajatkin ovat ensisijaisesti ihmisiä. Jos heillä ei ole todellisuuden tajua, ovat arvostelukyvyttömiä, se ei voi olla heijastumatta heidän työhönsä.

Kukapa haluaisi ystäväkseen, sähkömiehekseen, putkimiehekseen ja työntekijäkseen ihmisen, jonka tietää toimineen epäeettisesti, valehdelleen, olevan tasapainoton. Sen sijaan äänestäjät tuntuvat viis veisaavan poliitikkojen luonteen heikkouksista, kunhan nämä osaavat esiintyä televisiossa ja radiossa.

Tuskin kukaan osaa kuvitelle millaisen paineen alla saamelaiskäräjien puheenjohtaja joutuu yleensä toimimaan. Olla saamelaisen itsehallinnon merkittävimmän viran haltija, joka lentää uudenaikaisilla lentokoneilla mihin tahansa maailmaa pidettäviin kokouksiin, neuvottelemaan Suomen poliittisen eliitin ja maailman tärkeimpien johtajien kanssa, puhumaan YK:ssa, olla mukana tekemässä päätöksiä, jotka saattavat vaikuttaa laajasti ihmisten elämään. Tällainen mahdollisuus on niin huimaava, juovuttava kokemus, että vain kaikkein vakain persoonallisuus jonka arvomaailma on kunnossa, pystyy sen kestämään.

Tällaisella ihmisellä on niin suuri vaikutus lähipiiriin, että puheenjohtajan avustajien ja sihteeristön täytyy toistuvasti muistuttaa itselleen olevansa vain tavallisia kuolevaisia. Puheenjohtajaa ja käräjien hallitusta palvelevan avustajakunnan täytyy olla koko ajan olla valmiina täyttämään pienimmätkin toiveet. Saamelaiskäräjät asettaa puheenjohtajan luonteelle tulikokeen. Se joko vahvistaa luonnetta tai tuhoaa sen. Harva kunnon ihminen suostuu niin voimakkaan arvostelun kohteeksi kuin puheenjohtaja joutuu. Siitä huolimatta moni puheenjohtaja ehdokkaista haluaa julkisuuta. Ovatko he, periaatteettomia ihmisiä, jotka haluavat tulla valituiksi hinnalla millä hyvänsä.

Tasapainoinen ihminen puheenjohtajaksi tultuaan joutuu taistelemaan sen kanssa, miten säilyttää todellisuudentaju ja edes kohtuullinen nöyryys, miten olla lannistumatta ympäristössä, jossa jokainen päivä on jonkinlainen uhka. Siinä ei aiemmista saavutuksista ole apua, vaan ihmisen luonteenlujuus ratkaisee, päättyykö hänen puheenjohtajakautensa menestykseen vai epäonnistumiseen. Jos virkaan valitulla puheenjohtajalla ei ole luonteenlujuutta, viran murskaavat paineet ja alaisten harjoittama liehittely johtavat kasvojen menetykseen ja koko hallinnon uskottavuuden romahtamiseen. Siksi katson, että minulle saamelaiskäräjien vaaleissa äänioikeutettuna saamelaisena on oikeus saada tietoa puheenjohtajaehdokkaiden ominaisuuksista, todellisen luonteen laadusta ja muista johtamisen kannalta tärkeistä seikoista. Näistä seikoista on uskallettava avoimesti puhua.

Me saamelaiset elämme tällä hetkellä odotusten aikaa, odotetaan miten ilmastomuutos kehittyy, mitä tapahtuu meidän ympärillämme kansainvälisen terrorismin vastaisessa taistelussa, miten Suomen ja maailman talous onnistuu, kuinka totuus ja sovintoprosessi etenee, kuka seuraukset joutuu maksamaan, nähdäänkö tilanne liiaksi pahojen häiriöiden ja vastusten näkökulmasta. Odotan, että puheenjohtajakandidaatit pohtisivat avoimesti näitä kaikkia saamelaisia koskevia vaihtoehtoja. Vaihtoehdottomuus ei kuulu ajatteluun tilanteessa jossa ollaan epävarmoja tulevaisuudesta

Lopetan tämän kirjoituksen viittaamalla Helsingin Sanomissa 5.1.2020 olleeseen kirjoitukseen siitä minkälaisessa maailmassa poliittinen johtaja tänä päivänä joutuu toimimaan: "Maailmassa on käynnissä lukuisia suuria muutoksia, esimerkiksi globalisaatio, länsimaisen hegemonian purkautuminen, verkottuminen, digitalisaatio ja ilmaston muutos... Ihmiset toivoisivat päättäjien ratkaisevan nämä ongelmat, mutta päättäjät eivät pysty, koska pienten asioiden takana ovat vielä isommat asiat. Kaikki liittyy kaikkeen, eikä kukaan voi millekään mitään. Vuosi vuodelta ihmiset menettävät uskostaan vallanpitäjiin. Koska vaikealta uskoa että iso osa vallasta on lentänyt taivaan tuuliin, ihmiset päättelevät vallan mennee piiloon... Isot ongelmat kasvavat, keskikokoiset ongelmat kasvavat, ihmisten turhautuminen ja raivo kasvavat. Haasteet: luottamus palautettava politiikkaan, poliittisten puolueiden keksiminen uudestaan, uusia vaikuttamisen tapoja ihmisille, tehokkaampi hallinto. Poliitikkojen on opittava yhdistämään hierarkiat ja verkostot."

Tässä hiukan pohdittavaa niille saamelaiskäräjien jäsenille, jotka joutuvat tällä hetkellä arvioimaan saamelaiskäräjien poliittisia linja ja puheenjohtaja valintoja. Mahdollisista puheenjohtajakandidaateista ei yksikään ole vielä ilmoittanet mitkä ovat hänen painopistealueet. Itse edellytän suosikiltani että kaikkia saamelaisia kohdellaan yhdenvertaisesti ja että saamenkieli ja sen edistäminen kaikissa muodoissaan kirjataan hallitusohjelmaan. Jokainen lukija voi tämän perusteella arvuutella kuka käräjien jäsenistä on minun suosikkini.