Viime vuodet ovat osoittaneet selkeästi, että Saamelaiskäräjien toiminnasta puuttuu sisältö. Hallitsevaksi tekijäksi on kysymys maaoikeuksista. Maaoikeuskysymykset ovat vain osa Saamelaiskäräjien toimintaa ja sen vuoksi etusijalle olisi nyt asetettava kieli- ja kulttuurikysymykset, kun kerran maaoikeuskysymysten ratkaisu näytää siirtyvän tuonnemmaksi. Skandinavian saamelaisilla on aivan erilainen tilanne kuin esim. maailman muilla alkuperäiskansoilla. Esimerkkinä voidaan ottaa ääripäästä Siperian alkuperäiskansat ja toisena ääripäänä Kanadan intiaanit ja inuitit. Me saamelaiset kuulumme maailman vauraimpiin ja hyvin koulutetuimpiin kansoihin valtaväestömme järjestelmän puitteissa. Perusinfrastruktuuri jopa saamelaisten kannalta on kunnossa; on mahdollisuus oppia saamen kieltä kouluissa, on saamenkielinen lastenhoito, tärkeimmät peruspalvelut saa, jos haluaa omalla äidinkielellään.

Verrattaessa tilannetta vaikkapa Viron ja Venäjän välissä olevaan setu-kansaan, jolla ei ole mitään edellä mainittua tai sitten vaikkapa pohjoisen alkuperäiskansoihin esim. nenetseihin, niin heidän tilanteensa on joka suhteessa huonompi kuin saamelaisten. Nenetsit joutuvat konkreettisesti kamppailemaan kulttuurinsa puolesta. Kanadan intiaanit ovat toki saaneet alueisiinsa suvereniteetin ja itsehallintoalueita, mutta heidänkin kohdaltaan tilanne on ihan toinen. Kanada on maana ihan eri alueellista suuruusluokkaa kuin Suomi ja toisaalta aluetta ei juuri käytä muut kuin alkuperäiskansat. Suomen tilanne on pohjoisessa toinen, alueella asutusta dominoi valtaväestö, joiden sukutaustassa on runsaasti saamelaisverta. En voisi kuvitella tilannetta, että kukaan lappalainen luopuisi lapinkyläoikeuksistaan. Härkäpäinen kummankin osapuolen omista oikeuksistaan kiinni pitäminenhän on monissa osissa maailmaa johtanut kriiseihin. Sopii myös kysyä mitä aineellista tai kulttuurista hyötyä on maailman moraalisella tuella itse toimijoille eli siis tavalliselle kulttuurinkantajalle kun maanomistusoloissa ei tapahdu edistystä ja kieltä ja kulttuuria ei pystytä kehittämään?

Nähdäkseni emme tule koskaan saavuttamaan yksinomaista oikeutta maahan kaikkein laajimmassa merkityksessä asuttamillamme alueilla, se on realiteetti, joka pitäisi saamelaiskäräjien poliittisen johdonkin sisäistää. Alkuperäiskansasopimuksen ratifiointi Suomen perustuslain ja valtiosäännön mukaisissa puitteissa voisi kuitenkin jopa vahvistaa asemaamme.

Väitän, että viimeaikoina muodostunut julkisuuskuva saamelaiskäräjistä on negatiivinen, ja on surullista jos suuri yleisö käsittää saamelaiskäräjien toiminnan vain ulosmarssimiseksi erilaisista toimikunnista, riitelyksi maanomistuskiistoista ja poronhoidosta. Jos tarkastelee viime vuosien sanomalehtikirjoittelua saamelaiskäräjistä, niin esiin nousevat vain maanomistuskiistat. Nämä alkavat jo olla asioita, jotka leimaavat saamelaisia. Valitettavasti myös Saamelaiskäräjät tunnetaan tällä hetkellä lähinnä maanomistuskiistoista sekä edellisistä puheenjohtajista: Näkkäläjärvestä ja Aikiosta. Heidän kannanottonsa ovat luoneet kielteistä mediakuvaa saamelaisista.

Saamelaiskäräjien pitäisi vakavasti ottaen yrittää lähteä liikkeelle saamelaiskulttuurista, identiteetistä ja muista vahvuuksista, ei epäkohdista ja maanomistuskiistasta. Julkisuuskuva, suhteet mediaan, toiminnan kriittinen tarkastelu ja tulevaisuuden suunnittelu ovat myöskin tärkeitä asioita. Saamelaiskäräjien kannalta sen ykkösprioriteetti tulisi olla kulttuuri-itsehallinnon toteuttaminen siten, että kulttuurin ydin kieli saisi enemmän sijaa.