Kitin saamelaispoliittinen linja

Kun monet arvostelijani ovat ihmetelleet saamelaiskäräjien saamelaispolitiikkaa koskevia arviointejani, kerron nyt, miksi toimintani on ollut väsymätöntä saamelaiskäräjien poliittisen johdon vastaista taistelua. Olen tuonut jatkuvasti esille sen, että nykyinen ahdas, suppeaksi pakotettu saamelaisuus ja sisäänpäin kääntyminen ovat syypäitä saamelaiskäräjien nykyiseen rappioon ja että etnisten saamelaisten ja statuksettomien saamelaisten päämäärät ovat moraalisesti ja oikeudellisesti kovin erilaiset. Ne ovat suorastaan vastakkaisia, koska etniset saamelaiset pyrkivät kokonaan kieltämään väestön yhteisen alkuperän ja siten omankin historian.

Olen tuonut esille sen, että saamelaiskäräjien ja lappalaisten katsantokannat ovat yhteen sopimattomat ja että niiden lähentyminen ei ole mahdollista ennen kuin väestön yhteinen historia tunnustetaan ja otetaan lainvalmistelun perustaksi. Ja tätä mieltä olen edelleenkin. Ratkaisevan kysymyksen tässä asiassa muodostaa samaa väestöä jakavan saamelaismääritelmän poliittisuus ja syrjivyys.

Minun on oikaistava niitä, jotka näyttävät tuntevan saamelaiskäräjien johdon pyrintöjen todelliset päämäärät. Joistakin saamelaispolitiikan harrastajista saattaa toimintani saamelaiskäräjien politiikan arvostelijana näyttää suosiolliselta, mutta itse en ole tässä asiassa milloinkaan vakaumustani muuttanut.

Minä olen kyllä keskustellut herrojen Aikio ja Näkkäläjärvi kanssa. Keskustelut heidän kanssaan ovat olleet yksipuolisia: olen heidän mielestään saamelaisten asian petturi. Olenko siis tekemällä tehty vastustaja vai paljastava keskustelija. Myönnettäköön, että perehtyneisyyteni on pitkältä ajalta, kokemukset omakohtaisia ja ajatteluni itsenäistä. Ajattelussani päämäärä ei pyhitä keinoja. Yhtä vähän koen pelkääväni tosiasioita.

Vuodesta toiseen olen mainituille ja monelle muulle teroittanut saamelaisen väestön yhteistä historiaa. Kukaan ei kuitenkaan tukenut aluksi minua. Se oli viedä koko saamelaisten ja lappalaisten yhteisen asian kuilun partaalle. Saamelaiskäräjien poliittinen johto ja johtavat poliitikot yrittivät väkisin murjoa läpi huonosti valmistellut esityksen ILOn yleissopimuksen ratifioimiseksi.

Onneksi lappalaisten johtomiehet ottivat nyt aloitteen ja ryhtyivät tekemään jotakin heidän olemassaoloaan uhkaavassa asiassa. He näkivät, että tässä uhanalaisessa tilanteessa heidän velvollisuutensa on puolustaa yhteistä historiaa, johon niin etnisten saamelaisten kuin heidän oma olemassaolonsa ja asemansa perustuu. Epäedulliseksi muuttuneessa tilanteessa he ottivat yhteyttä suoraan Suomen poliittisiin johtajiin, koska neuvotteluissa saamelaiskäräjien poliittisen johdon kanssa ei saavutettu mitään.

Ruotsalaisen kansanpuolueen ja sen mandaatilla toimineessa oikeusministeriössä saamelaiskäräjillä oli omat suorat yhteytensä vallan käytäville ja niihin suljettuihin kabinetteihin jossa he halusivat olla mukana tekemässä päätöksiä lappalaisten selän takana ja päiden yli uhreista tai oikeudesta välittämättä.

Tässä pakkotilanteessa lappalaiset löysivät ja rakensivat omat tiensä vahvemman vallan ja oikeuden luokse, joka arvovallallaan pani niin saamelaiskäräjät kuin oikeusministerin istumaan kauniisti potalla. Eduskunnan äänestysnumerot puhuivat niin selvää kieltä, ettei sellaista joka päivä kuulla. Joka ei tällaisesta ota opikseen esittää julkisesti oman poliittisen järkensä köyhyystodistuksen. On toisarvoista, johtuiko eduskunnan suuren enemmistön kanta siitä, että kansanedustajien suuri enemmistö oli nyt perehtynyt asiaan, esitetty ratkaisu koettiin syrjiväksi tai mistä. Jouni Kitti ei ota vastuuta muiden teoista tai mielipiteistä.

Kiistan pitkittyessä etnisten saamelaisten puolelta alettiin heitellä ilkeyksiä, kun olin päättänyt ottaa asiat hoitooni omalla tavallani. Myönnän olleeni jossain määrin ärtynyt, kun eräät saamelaisaktivistit aloittivat jo kuluneen laulunsa saamelaisten jalon asian häpäisemistä. Minä en voinut siinä vaiheessa muuta kuin kehottaa heitä tutustumaan paremmin historiaan. Minä olin jotakin sanonut yhteisen historian pelastamisesta, joka oli heidän toimiensa johdosta kohtalokkaalla tavalla luisumassa roskatunkiolle. Mutta minulla oli kyllin tekemistä kirjoittaessani vastineita Pohjois-Suomessa ilmestyviin lehtiin käräjien puheenjohtajien kannanottojen johdosta. Vastineissani varoitin särkemästä enempää etnisten ja statuksettomien saamelaisten yhteisen talon ikkunoita. Huomasin vanhojen ystävien alkavan muuttaa puhetapaansa. Yksi ja toinen heistä alkoi katsella uusin silmin asioita. Nyt tästä laajentuvasta yksimielisyydestä on jo olemassa uskottavia todistuksia.

Minun nimiini on viime aikoina pantu paljon poliittisia viisauksia, joita kuka tahansa voi levitellä vapaasti ympäriinsä. Jotkut heistä puhuvat Jouni Kitin linjasta, aivan kuin aapiskirja ensimmäisestä luvusta, johon kaikki poliittinen nerous perustui.

En voi hyväksyä sitä, että etnisyyden varjelemiseksi yritetään rajoittaa samalla alueella asuvien sukulaisten oikeuksia siirtäen ne samalla etnisille veljille ja sisarille. Talouden on saatava kehittyä niin kuin tähänkin asti vapaasti yhdenvertaisuuden pohjalta. Mitään sellaisia säännöksiä ja rajoituksia ei tule asettaa joka johtaa saman väestön sisäiseen vastakkainasetteluun. Valtion tuki on tervetullut ja välttämätön, mutta sen holhous on pystyttävä pitämään rajoissa. Historian harrastajana olen omaksunut käsityksen, että taloudellisen elämän paras suoja on rauhalliset sisäiset ja ulkoiset olot. Ylä-Lappi on lailla rakennettava siten, että taloudellinen elämä soljuu ilman turhia kahleita ja monimuotoisuus kukoistaa niin luonnossa kuin ihmisten elämänmuodoissa ja kulttuureissa.

Kun toimin aikoinaan saamelaisvaltuuskunnan jäsenenä ja sen ympäristö- ja elinkeinojaoston sihteerinä vakuutuin tämän taloudellisen perustan välttämättömyydestä. Ahkera työtä tekevä väestö ja saamelaiskäräjistä vapaa ja riippumaton talouselämä - siinä etnisten saamelaisten ja statuksettomien saamelaisten edellytykset päästä kuiville tästä kiistasta. Tähän suuntaan kehitys on itse asiassa yleisesti kulkenutkin.

Mutta vuonna 2001 Ylä-Lapissa ajauduttiin katastrofin partaalle. Silloin luovutettiin oikeusministeri Johannes Koskiselle maaherra Hannele Pokan toimikunnan mietintö, jossa esitettiin ILOn yleissopimuksen ratifiointia siten, että kaikki päätöksenteko olisi kanavoitunut saamelaiskäräjille. Samalla linjalla jatkaneet ministeri Anna-Maja Henrikssonin ajamat esitykset ILOn yleissopimuksen ratifioimiseksi uhkasivat lamauttaa koko talouselämän Ylä-Lapissa. Tämä olisi ollut vakava isku koko Ylä-Lapin vakaudelle ja ihmisten laillisten oikeuksien olemassaololle. Epäonnistumisten perusteisiin en tässä enää puutu.

Saamelaisissa ja heidän asiantuntijoissaan on myös viisaita, jotka vaativat saamelaiskäräjiä Ylä-Lapin väestön taloudellisten asioiden hoitajiksi. Erityisesti tämä on myös meidän etnisten saamelaisten ja eriasteisten sosialistien mieliaihe. Yhtäältä he haluavat murtaa kaiken pohjan siviiliyhteiskunnan ja talouden luontevalta yhteiskunnalliselta kehitykseltä ja toisaalta asettaa sen sijaan järjettömyyksiin asti menevän saamelaiskäräjien komennon ILOn yleissopimuksen ratifiointiin vetoamalla.

Minun käsitykseni vallankumouksista on se, että ne kaikki ovat saaneet aikaan pelkästään vahingollisia ja epäterveitä seurauksia. Luulisi että sosialismin kehitys ja romahdus rajan takana olisi saanut saamelaisen suurkolhoosimallin esitaistelijat järkiinsä, mutta ei edes tämä naapurin varoittava esimerkki näytä yhtään hillinneen näiden saamelaisten vallankumouksellisuutta. Meitä on yritetty aivopestä aivan liikaa heidän fraaseillaan, ja silti he yrittävät edelleen jatkaa tällä edellisten saamelaiskäräjäpuheenjohtajien viitoittamalla tiellä. Se tie on yhtä tuhoisa kuin se on lapsellinen. Ja katsokoon jokainen ympärilleen romahduksen partaalla olevaa hyvinvointivaltiota ja laajaa julkista sektoria. Mikään demokratia tai muu järjestely ei voi perustua kannettuun veteen tai viranomaisten keskitettyyn johtamiseen. Suuret ikäluokat kehittelemillään yhteiskunnallisilla rakennelmilla onnistuivat siinä, mitä he eivät toivo lastensa tekevän.

Minä en ole koskaan kannattanut seikkailupolitiikkaa. Sosialismin ja kollektivismin tarkoituksena on kylvää vihaa, kateutta, kiihkoa ja luokkataistelua yhteiskunnan rakenteisiin: kuka väittää, että sellainen voi menestyä pitemmän päälle. Olen sitä mieltä, että Ylä-Lapin väestö kykenee pitämään kurissa nämä yhteiskunnan, isänmaan ja kaikkien saamelaisten viholliset. Tämän enempää minulla ei ole nyt tästä asiasta sanottavana.