Jokin aika sitten saamelaiskäräjien jäsen puolusteli saamelaiskäräjälakiin tehtäviä muutoksia. Uusin esitys kuitenkin panee panee kysymään missä kulkee fiktion ja faktan raja silloin kun ihmiset pakotetaan ilman omaa tahtoaan luopumaan saamelaisstatuksesta. Näin on käymässä 37 inarinsaamelaiselle, jotka ovat KHO:n ratkaisun ansiosta saaneet saamelaisstatuksen. Käsitystäni ei muuta toiseksi Pirita Näkkäläjärven inarinsaamelaisia syrjivä kannanotto inarilaisessa.

Oikeusministeriö asetti viime vuoden marraskuussa toimikunnan korjaamaan saamelaiskäräjälaissa ilmenneitä ongelmia. Ministeriön mukaan kaikkein ajankohtaisinta oli selkeyttää "kuka on saamelainen". Toimikunnan kokoonpano ja toimeksianto kertoi asioita seuranneelle ulkopuoliselle välittömästi sen, etteivät saamelaiskäräjälain epäkohdat tule korjaantumaan toimikunnan työn tuloksena, vaan ongelmia tulee lisää. Tämä arvio on valitettavasti osoittautunut oikeaksi.

Monet toimikunnan saamelaisjäsenet ovat kuuluneet saamelaiskäräjien puheenjohtajistoon, tai hallitukseen, osa saamelaiskäräjien virkamiehistä on kritiikittömästi samaistunut saamelaiskäräjiä hallitsevan pohjoissaamelaisten ja kolttien valtakoalition kantaan. Juuri nämä samat ihmiset ovat vuosien ajan näkyvästi vastustaneet Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO:n) ratkaisuja saamelaisasioissa, ennen kaikkea juuri niissä tapauksissa, joissa ratkaistavana on ollut kysymys ”kuka on saamelainen”. Tämän asetelman perusteella ei ollut vaikea ennakoida, että toimikunnan esitykset tulisivat toteutuessaan syventämään inarinsaamelaisten syrjintää – ilmiötä, jonka olemassaoloa virallinen Suomi ei ole toistaiseksi tunnustanut.

Tiedossa olevat tulkintamahdollisuudet saamelaismääritelmästä, KHO toimivalta mukaan laskettuna, pyritään poistamaan laista, mikä merkitsee saamelaiskäräjien mielivallan laillistamista inarinsaamelaisten vahingoksi. Tätä puolustellaan sillä, että saamelaisten on voitava itse päättää siitä, kuka on saamelainen. Tämä täysin oikealta kuulostava periaate vaatii kuitenkin syvempää tarkastelua. Kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden mukaan alkuperäiskansalla on tosiaankin oikeus itse päättää, kuka siihen kuuluu ja millä menettelyllä ja perusteilla tätä koskevat päätökset tehdään.

Koko nykyisen saamelaiskäräjälain voimassaolon ajan inarinsaamelaisten saamelaisuudesta on lain mukaan, mutta räikeästi mainitun ILO:n alkuperäiskansasopimuksen periaatteen vastaisesti, päättänyt saamelaiskäräjien vaalilautakunta, hallitus. Nämä saamelaiskäräjien toimielimet ovat tiukasti pohjoissaamelais- osan kolttasaamelaisen enemmistöliittouman käsissä. Lain uudistamista valmistelleen toimikunnan tavoitteena on ollut poistaa laista täysin niin sanottu lappalaisperuste, joka on antanut inarinsaamelaisille mahdollisuuden tulla otetuksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon - mikä on sama kuin henkilön saamelaisuuden virallistaminen. Lisäksi toimikunta haluaa poistaa laista KHO:n roolin henkilön saamelaisuutta koskevien päätösten ylimpänä valitusasteena.

Ei ole pois suljettua, että edessä on etninen puhdistus, jossa saamelaiskäräjien vaaliluettelosta poistetaan kaikki ne saamelaiset, jotka Korkein hallinto-oikeus on määrännyt siihen merkittäviksi vastoin saamelaiskäräjien kielteistä päätöstä. Tämä saamelaisten sisäistä syrjintää edustava pyrkimys, joka nyt tahdotaan saattaa laiksi, on röyhkeydessään suorastaan etova ja vie kaksinaamaisuudessaan uskottavuuden saamelaisten ja Suomen valtion totuus- ja sovintoprosessilta.

Puhutaan kauniisti ja vaatien saamelaisten oikeuksista alkuperäiskansana ja jopa kansallisesta vapaudesta, mutta Suomessa kysymys on yhden saamelaisryhmän pyrkimyksestä ylivaltaan. Komento ja ylivalta suuntautuu yhden saamelaisryhmän, inarinsaamelaisten alistamiseen, heidän identiteettinsä kaappaamiseen ja heidän perintöalueensa valloittamiseen. Tämä kaikki siitä huolimatta, että inarinsaamelaiset ovat alueensa ainut todellinen alkuperäiskansa ja sen kautta heidän kuuluu olla maittensa, vesiensä ja muiden luonnonvarojen haltijoina.