Saamelaiskäräjien vaalilautakunta on päättänyt, että KHO:n päätöksen nojalla saamelaiskäräjien äänestysluetteloon merkityt saamelaiset poistetaan äänestysluettelosta siitä huolimatta, että he ovat ilmaisseet olevansa saamelaisia ja täyttävän polveutumiskriteerin. Nykyisen saamelaiseliitin mielestä on väärin, että nämä sukumailleen tilan perustaneet inarinsaamelaiset haluavat saamelaisstatuksen. Sen vastustamisesta näyttää muodostuneen saamelaiskäräjien tärkein tehtävä. Tuoreella päätöksellään saamelaiskäräjät jättää huomioimatta KHO:n periaatteessa samoissa asioissa tekemään päätökseen sisältyvän linjauksen. KHO:n mukaan hallinto-oikeudellinen päätös, joka on perustunut sitä tehtäessä voimassa olevan lain perusteltuun tulkintaan, pysyy.

Päätöksellään saamelaiskäräjät osoittaa avoimesti haluttomuutensa noudattaa oikeusvaltioperiaatteita ja aikomuksensa jatkaa mielivallan alueella polttaen sillat takaansa. Tällä linjauksellaan ja vimmaisella taistelullaan saamelaiskäräjien enemmistö pyrkii hävittämään vuosisatojen aikana muotoutuneet yhteydet porosaamelaisten ja Inarin lappalaisten välillä, leventäen ja syventäen keinotekoisia kuiluja eri saamelaisryhmien välillä. Kuten olemme nähneet, saamelaisuus on voima, joka väärin käytettynä voi myös repiä ja hävittää siinä missä sen pitäisi rakentaa ja yhdistää. Tämä repiminen ei uhkaa vain inarinsaamelaisia, vaan yhtä lailla myös meitä porosaamelaisia suhteessamme toisiin, piiriimme kuuluviin ihmisiin.

Saamelaiskäräjien itsevalta on sortumassa lappalaisten lujaan ja pelkäämättömään vastustukseen. Mielivalta, uhkailu ja mielipidevaino eivät ole lannistaneet näiden omaa maataan ja historiaansa puolustavien lappalaisten miesten ja naisten mieliä. Lappalaisten vuosisataiset oikeusperinteet ovat tehneet alistamisen mahdottomiksi. Näin lappalaiset ovat pelastuneet moraalisesta alennustilasta ja häviöltä. Se on ollut suurta ja kunniakasta taistelua olemassaolosta. Yhtä loistavia esimerkkejä voidaan löytää Lapin historiasta, mutta ne ovat harvassa. Ne lappalaiset jotka taistelun suorittavat, ovat kenelle tahansa ohjeeksi ja opiksi kelpaavia sankareita, jotka puolustavat olemassaoloaan nöyrinä ja pyyteettöminä.

Lappalaiset elävät parhaillaan suurten ratkaisujen aikoja. Traagillisimmat ajat tässä saamelaiskäräjien alennustilassa ovat alkamassa. Lappalaisten viholliset ovat oman propagandistisen myrkkykylvönsä aiheuttaman joukkomittaisen itsesuggestion vallassa yrittäneet saada murtumia lappalaisten rintamaan. Käsitteet oikeasta ja väärästä kansanvallasta ja mielivallasta ovat alkaneet hämärtyä. Mutta suurena kokonaisuutena lappalaiset seisovat asemissaan puolustamassa kaikkea sitä mikä oikeaa ja totta on. Lappalaisten maailma ei ole syntynyt pimeyttä ja orjuutta varten, vaan valoa ja vapautta varten. Lappalaiset kulkevat vaikeuksissa puhdistunein ja kirkastunein voimin uuden aamun aurinkoa kohti, mutta ei hurmahenkisesti vaan luottaen oikeusvaltioon.

Jos kuitenkin halutaan puhua niistä korkeammista voimista jotka ovat porosaamelaisiakin johdattaneet jo kristinuskoa edeltävältä ajalta alkaen, on hyvä pitää mielessä että vaikka vanhan ajan saamelaisia syytettiin ja jopa tuomittiin pakanuudesta, niin heidän ylimpänä jumaluutenaan oli päivä, toisin sanoen valo. Jo muutaman sadan vuoden se on käsittänyt myös valistuksen vastakohtana tietämättömyydelle. Tähän ihanteeseen ahtaat heimonationalistiset aatteet istuvat yhtä huonosti kuin ylipäätänsä meidän aikaamme.

Tähän on siis kuitenkin tultu. Kun käräjien esitykset eivät ole johtaneet läpimurtoon, on turvauduttu perinteiseen kolonialistisen ajan juoneen syyttää "ulkopuolisia" saamelaisten sisäisistä ongelmista. Käräjien johto on erikoistunut tähän lähestymistapaan. Se ei tunnusta sitä, että saamenkieliset ja suomenkieliset saamelaiset kuuluvat samaan väestöön. Sen määritelmän raja kuka on saamelainen, on pysynyt huokoisena. On käytännössä mahdotonta rakentaa teksasilaista aitaa tai israelilaista muuria erottamaan samaa väestöä. Ratkaisun pitää olla poliittinen ja yhteistyöhakuinen, ja se pitää aikaansaada saamelaisten kotiseutualueella eikä Helsingissä tai YK:ssa. Menestyäkseen todellisen rauhanprosessin on oltava kiinteästi sidoksissa alueen etniseen ja maantieteelliseen rakenteeseen.

Niille jotka väittävät, että riittää kun saamelaisille heitetään rahaa jolla voidaan ostaa suomenkieliset saamelaiset pois pelistä, ei ole aavistustakaan siitä mitä alueella on todella tekeillä tai mikä on todellisuus. Statuksettomien saamelaisten vastarinta on saavuttamassa sellaiset mittasuhteet, että koko saamelaiskäräjien tarve joudutaan lähiaikoina uudelleen arvioimaan. Rahalla ei voida leikata osaa yhtenäisestä kansasta osa pois. Saamelaisia eivät uhkaa ketkään muut kuin heidän tietämättömät, ymmärtämättömät ja pimeyden polkuja yhä syvemmälle harhaan kulkevat johtajansa.

Sisäisesti eripuraisina ja itseluottamuksensa menettänyt poliittinen johto ei ole koskaan pystynyt vakavasti kyseenalaistamaan valtiovallan perusteita. Käräjien sisäinen oppositio on ilmaissut itsensä monin eri tavoin, esimerkiksi tuomalla esiin oman historiakäsityksensä, joka on erilainen kuin käräjien eliitin. Käräjien johto on perimmiltään vallanhimoinen, jonka uurastukset saamenkansan parhaaksi ovat pelkkää teeskentelyä, sillä sen tarkoitus on vain lujittaa sen omaa asemaa.

Valtion strategisista tavoitteista

Valtion strategisena tavoitteena on saada ILOn sopimus ratifioitua. Ongelmaksi on osoittautunut, että ei oikein tiedetä ketä sopimus Suomessa koskee, koska sen perusteeksi ei ole minkäänlaista väestölaskentaa tai tilanne- ja olosuhdeselvitystä, joka osoittaisi millaisessa oikeustyhjiössä saamelaiset elävät nykyään. Strategisimmin tarkasteltuna saamelaisten kotiseutualueesta on tullut keskeinen uhka suomen valtiolle ja sen poliittiselle otteelle valtakunnan pohjoisimmista alueista. Lopputulos Suomen ponnistelussa Ylä-Lapin vakauttamiseksi on se, että saamelaiskäräjät yrittää johtaa vaatimuksineen näitä ponnisteluja, vihan kylvöä ja riidan ylläpitämistä. Nykyisellään tällaiset pyrkimykset ovat pelkkiä haavekuvia.

Valtion vaihtoehdot ovat rajalliset. Suosituin vaihtoehto balkanisaatio ja etnisten suojelualueiden luominen ei tulisi toimimaan Ylä-Lapissa. Vakavasti otettava sosiaalipoliittinen ja taloudellinen suunnittelu perustarpeiden takaamiseksi sen asukkaille olisi vakauden ehdoton perusedellytys. Tämä ei olisi pelkästään Ylä-Lapin saamelaisten etu, vaan sen näkisivät myös muut asukkaat, joita ovat rasittaneet vuosikymmeniä kestäneet loputtoman tuntuiset erimielisyydet.

Jotta Ylä-Lapin nykyinen valtataisteluiden kehä saataisiin poikki, ei ole mahdotonta että lapinkylien yhteistyöjärjestö voisi täysin korvata koko nykyisen saamelaisen poliittisen järjestelmän. Jatkuva valtion avustusten varassa toimiva saamelaiskäräjät ei hyödytä ketään yksittäisiä saamelaisia suppeaa eliittiä lukuun ottamatta. Sen sijaan joukko muutoksia voisi toteutuessaan viedä alueen myönteiseen talouskehitykseen ja samalla rakentaa ja vahvistaa valtion demokraattisia rakenteita.

Ongelma on siis rakenteellinen. Saamelaisten talous lepää kapean tuotantopohjan varassa ja on vahvasti riippuvainen avustuksista. Porolaitumet ovat riittämättömät poromäärään nähden, ja jäkälikköjen vaurioituminen ja maapohjan eroosio ovat yleisiä ongelmia. Silti vieläkin vahingollisempia ovat maaseutua lamauttavat sosiaaliset rakenteet. Muutosta jarrutetaan siksi, että nykyinen vallitseva tilanne sopii saamelaiseliitille, joka ei ole muusta kiinnostunut kuin omasta asemastaan.

Edellä oleva osoittaa, että saamelaisten historiassa ei ole tylsiä hetkiä. Kun saamelaiset siirtyivät demokratiaan, juhlinta oli laimeata. Monet saamelaiset miettivät edustiko muutos minkäänlaista liikettä eteenpäin. Vastaukseni on, että itse asiassa on astuttu monta askelta taaksepäin. Ja mikä pahinta valtio on pantu tämän sotkun takuu- ja maksumieheksi, ja aivan viime vuosina vielä sylkykupiksi.

Vuoden 2015 saamelaiskäräjien vaaleista moraalinen ilmapiiri on huonontunut roimasti. Toiveikkaan nuorison yleensä vaalimat ihanteet - poliittinen moraali, laillisuus, kansalaishyveet, mahdollisuuksien vapaus ja tasa-arvo - on murskattu. Aktiivisin osaa saamelaisnuorista kulkee kirkassilmäisenä saamelaisen kiihkonationalismin lipun perässä, ymmärtämättä että noiden oppien taustalla häärää muutama vanha parta, joiden käsitykset saamelaisen aamunkoiton onnelasta lähtivät kieroutumaan jo puolen vuosisataa sitten. Objektiivisesti ottaen heidän viitoittamalla tiellään jatkaville nuoremman polven saamelaisaktivisteille sopiva tunnuslause, jota ei tosin ole vielä banderolleissa näkynyt, kuuluisi: "Meidän jälkeemme vedenpaisumus!" Vain aatteen sokaisemat voivat olla näkemättä että tällä menolla se on kyllä tulossa.