Nurjamielistä saamelaispolitikointia

Aluksi

Kun seurasin saamelaiskäräjien järjestäytymiskokouksen valintoja minua jaksoi aina vain hämmästyttää se yleinen piittaamattomuus inarinsaamelaisista, joka ilmeni käräjien puheenjohtajiston ja hallituksen valinnassa. Alueen alkuperäisimmän väestöön, inarinsaamelaisten, edustajat eivät kelvanneet pohjoissaamelaiselle enemmistölle. Ääniharavat, inarinsaamelaiset Anu Avaskari ja Kari Kyrö jätettiin tylysti hallituksen ulkopuolelle. Näin toimii paljon mainostettu saamelainen demokratia.

Koltat saivat edustajansa hallitukseen puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikion muodossa, mutta kolttien luottamusmies Tanja Sanila vaati koltille lisäpaikkaa vedoten siihen, että Tiina Sanila-Aikio ei edusta koltta-alueella asuvia kolttasaamelaisia. Tanja Sanilan esiintyminen oli tyyliltään intensiivistä, asiallista ja kovaa, ja hän totesi olevansa kolttien luottamusmiehenä suorastaan pakotettu tekemään vaaleista valituksen. Tanja Sanila vetosi kolttien erityisasemaan ja siihen että heillä on oma kolttalakinsa ja oma koltta-alueensa, mutta ei se herättänyt myönteistä vastakaikua. Painottaessaan näin kolttien erityisasemaa Sanila yritti nostaa koltat inarinsaamelaisten yläpuolelle, välttäen näiden mainitsemista. Yhä sekavammaksi menevien vaalien loppusuoralla nimenomaan inarinsaamelainen Anu Avaskari ehdotti kuitenkin Tanja Sanilaa hallitukseen, mutta tämä ei tullut valituksi. Pohjoissaamelaiset sietävät kolttasaamelaisia vain niin kauan ja siinä määrin kun tarvitsevat kolttia oman valta-asemansa tueksi.

Valitun täyskäsihallituksen perusteella ei ole vaikea ennustaa, että sama meno kuin ennenkin tulee jatkumaan, inarinsaamelaiset halutaan eristää. Ulkopuolisille tämä antaa oudon kuvan saamelaisesta demokratiasta. Kokouksessa avauspuheen pitäneen Kari Kyrön maltillinen ja sovinnollinen puhe ei saanut minkäänlaista vastakaikua. Sen aikana tapahtui ennenkuulumattoman röyhkeä mielenilmaisu, jolle vetää vertojaan vain presidentin vuoden 2015 itsenäisyyspäivän vastaanotolla tapahtunut 169-mielenilmaisu.

Takinkääntö mielenilmaisuna

Saamelaiskäräjien järjestäytymiskokouksessa tapahtunut mielenilmaisu meni useimmilta ohi, vaikka kokous lähetettiin suorana, jatkuvana videolähetyksenä jossa kokousta saattoi seurata kautta sen alusta loppuun asti tietokoneelta internetin kautta. Kokouksen alussa nuori Aslak Holmberg piti pitkähkön puheenvuoron, jossa hän reagoi Kyrön avauspuheenvuoroon. Holmberg esitti, että kokous todettaisiin laittomaksi ja että sitä ei pidettäisi Suomen vaan Saamen lakien mukaisesti. Erityisesti Holmbergiä näyttäisi häirinneen, että kokouksen avaajana toimi Kari Kyrö, joka oli merkitty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon vasta kun KHO oli tehnyt tätä koskevan päätöksen.

Jo pelkästään Holmbergin puheenvuorosta voidaan olla monta mieltä, mutta varsinainen mielenilmaisu - se, mikä meni useimmilta ohi - oli siinä, että hän oli Kyrön puheen ja oman protestipuheenvuoronsa ajaksi kääntänyt takkinsa nurin, sisäpuoli ulospäin, epäkunnioituksen eleenä ikäpuheenjohtajaa kohtaan. Se, että kyseessä ei ollut vahinko vaan tietoinen mielenosoitus, ilmeni viimeistään siinä, että yhden paikan päässä Holmbergistä istuva Neeta Jääskö oli kääntänyt saamelaisen päähineensä nurjan puolen ulospäin. Tänään YLE Sápmi valistikin meitä siitä, että saamenpuvun nurinpäin kääntäminen on saamelaiskulttuurissa laajalti tunnettu protestin merkki. Saamelaiskäräjien kanava kertoi meille myöskin, että Holmberg on valittu käräjien kulttuurilautakunnan puheenjohtajaksi.

Meillä on nyt sitten edessämme vanha saamelaisperinne, joka on herätetty henkiin, tuorehenkinen elävän saamelaiskulttuurin ilmiö, takin- ja lakinkääntäjät. Perinteisen saamelaisen tapakulttuurin hillitymmässä maailmassa tällä protestiteolla lienee suunnilleen sama pahennusarvo kuin paljaan takapuolen kääntämisellä kohteeseen päin räväkämmissä kulttuureissa. Eipä silti, viime mainittu tapa on ollut yleinen varsinkin naisten protesti-ilmaisuna myös suomalaisessa kulttuurissa ainakin vielä 1800-luvulla. Suomalaisen ja saamelaisen alusvaate- ja tapakulttuurin historiaan en tässä ajatellut sen yksityiskohtaisemmin mennä.

Muoti-ilmiöillä on tapana laajeta räjähdyksen omaisesti, joten nyt voimme siis odottaa radikaalisaamelaisten kulkevan nuttu ja hilkka nurin aina kun on protestin paikka, esim. seuraavalla itsenäispäivän vastaanotolla. Tai aina kun heidän mielestään vääränlainen saamelainen puhuu saamelaiskäräjillä, tai jopa aina kun he tapaavat saamelaisvastaisen "valkoisen" miehen tai naisen. Protestia voisi koventaa ja selkeyttää sillä, että vaatekappaleen nurjalla puolella olisi joku suohpanterrorin juttu, ellei muuta niin isot numerot "169". Usu-usu! Kyllä vanhempikin väki osaa vielä protestikeinoja keksiä. Mikäs siinä, johan mustista jätesäkeistä on tullut eräille saamelaisaktivisteille lähes kansallispuku.

Vakavasti sanoen näiden saamelaisnuorten eilinen protesti on nähtävä yhteydessään, ja siihen suhteutettuna se on vieläpä törkeämpi kuin linnassa tehty 169-mielenilmaisu. Nyt kohteena oli vaaleilla valitun saamelaisen itsehallintoelimen, saamelaiskäräjien uuden istuntokauden avajaiset ja järjestäytymiskokous. Siirrettynä valtakunnalliseen mittakaavaan protesti olisi siis tehty valiopäivien avajaisissa. Nyt kohteena oli saamelainen henkilö, ja vieläpä laajasti arvostettu ikämies.

Tällä protestikaksikolla on saamelaiset käytöstavat pahasti hukassa, ja ainoa lieventävä asianhaara on se, että ilmeisesti heidän korvantaustansa ovat vielä märät. Ennen kaikkea nämä nuoret onnistuivat häpäisemään itsensä. Vaalien loppusuoralla, jonka kaikista vuoroissa ja käänteissä puheenjohtajakaan ei pysynyt vauhdissa mukana, samainen Holmberg, jos ymmärsin oikein, oli tyrkyllä niin inarinsaamelaisten edustajaa haettaessa kuin naiskiintiötä täytettäessä, ellen nyt sitten ymmärtänyt asioiden kulkua siinä vaiheessa sekoilua aivan nurinkurisesti.

Inarinsaamelaisten syrjäyttäminen

Takaisin eilisen kokouksen varsinaisiin asioihin. Historia on aina antanut suurimman tunnustuksen niille poliittisille johtajille jotka ovat osanneet käyttää kaukonäköisesti ja viisaasti valtaansa ja onnistuneet aikaansaamaan ihmisten onneksi kestävän olotilan, jonka perustana on kaikkien tunnustama oikeudenmukaisuus. Eilisenkaltainen sanelupolitiikkaa sitä vastoin johtaa aina vain jatkuvaan epävarmuuteen, häiriöihin ja henkiseen pahoinvointiin.

Nyt inarinsaamelaisten ja heidän ystäviensä on syytä herätä ja jatkaa poliittista vaikuttamista Suomen eduskunnan suuntaan ja kerrottava mistä on kysymys. Inarinsaamelaisten kohdalla ei ole kysymys enää demokratiasta vaan pyrkimyksestä pitää heidät sen ulkopuolella. Tähän politiikkaan ei tule alistua. Inarinsaamelaisilla on tämän farssin jälkeen kaikki syyt vaatia valtiolta omaa kulttuuri-itsehallintolakia, samantapaista kuin mitä koltilla on.

Vaatimukset ILOn sopimukset ratifioimisesta kertovat mistä on kyse; inarinsaamelaisten maille halutaan uusi isäntä, pohjoissaamelaiset, ja kyllä sinne on kova pyrky ja halu myös pohjoissaamelaisilla emännillä, ja ikävä sanoa, näemmä ainakin yhdellä kolttaemännällä. Vaikka valintaprosessi kolmeen minuuttiin tiivistettynä kelpaisi sirkukseen pellenumeroksi, kysymys on alastomasta todellisen alkuperäiskansan syrjinnästä.

Saamelaisalueella asuu enää noin 11 000 ihmistä, joista n. 3000 kuuluu saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ja noin 1000 ihmistä väestöstä on lapinkylien oikeudenomistajien jälkeläistä. Ehkäpä muistin virkistämiseksi olisi tässäkin yhteydessä kerrottava siitä prosessista, joka johti Kanadassa Kanadan alkuperäisille asukkaille autonomian muodostumiseen kahdella alueella; Nunavakissa ja Luoteisterritoriossa.

Vuosikausia kestäneiden yhteydenottojen ja pitkällisten pyöreän pöydän neuvottelujen jälkeen alkuperäisasukkaat saivat vuonna 1979 ensimmäistä kertaa enemmistön Luoteisterritorioiden hallintoon ja vähitellen lisää valtaa. Viimein vuonna 1993 Kanadan parlamentti sääti asiasta lain. Pitkällisissä pyöreän pöydän neuvotteluissa eri tahojen ja osapuolten välillä luotiin oikeudellinen pohja nyt jo toimintansa aloittaneelle itsehallinnolle. Autonomian sisällöstä sopiminen Luoteisterritoriossa oli mutkallista, sillä alueella asuu kahdeksan eri alkuperäiskansaan kuuluvaa ryhmää, joilla oli jo valmiina maaoikeutta ja itsehallintoa koskevia sopimuksia tai neuvottelut niistä kesken. Johtava ajatus oli, että sekä heille, että ranskan- ja englanninkielisille kanadalaisille täytyy taata samat edut, niin että mikään väestöryhmä ei tuntisi itseään syrjityksi. Korostan vielä, että Kanadassa hallitsevassa asemassa olevat eivät ole tehneet päätöksiä yksin, vaan lakiluonnoksesta käytiin jatkuvasti pyöreän pöydän keskusteluja kaikilla tasoilla, mikä on lisännyt luottamusta lainsäätäjiin ja luonnollisesti lain kunnioitusta.

Perustuslaki muodostuu kahdesta laista: liittovaltiolaista, jolla säädellään Länsiterritorion ja Kanadan liittohallituksen välisiä suhteita ja sitä myötäilevästä alkuperäisasukkaiden itsehallintolaista, jolla tunnustetaan alkuperäiskansojen jo aikaisemmin sovitut oikeudet ja kirjataan nämä näin perustuslakiin.

Alueella, jossa asukkaita on lähes neljä kertaa enemmän kuin saamelaisalueella, on aloittanut toimintansa kaksikamarinen parlamentti, johon on valittu vaaleilla 22 kansanedustajaa. Jokaisesta 14 vaalipiiristä valitaan yksi edustaja yleiskokoukseen, jolle kuuluvat kaikki julkiset toimialat. Lisäksi alkuperäisväestöön kuuluvat valitsevat kahdeksan edustajaa alkuperäiskansojen kokoukseen - yhden kutakin kahdeksaa aluperäiskansaa kohti.

Edellä kertomani esimerkin avulla haluan osoittaa lukijoille sen, että silloin kun kaikilla osapuolilla on halua ja tahtoa tulla saman pöydän ääreen keskustelemaan kiperistäkin asioista, voidaan päästä kaikkien osapuolten kannalta tyydyttävään lopputulokseen. Näillä nyt tehdyillä henkilövalinnoilla inarinsaamelaiset suljettiin tämän prosessin ulkopuolelle. Kaikki tietävät kokemuksesta, että vaikuttaminen saamelaiskäräjillä edellyttää hallituspaikkaa. Ryhmän sulkeminen hallituksen ulkopuolelle merkitsee sen sulkemista käräjien ulkopuolelle, vaikka sen jäsenet istuisivat edelleenkin yleiskokouksessa riviedustajina.

Voin kuvitella, että porukka joka on onnistunut eristämään inarinsaamelaiset hallituksesta on nyt tyytyväinen siihen kuinka hienosti ja joustavasti kokous meni ja homma hoidettiin, eihän tuo vaatinut kuin kymmenisen tuntia. Tyytyväisyyteen ei ehkä kuitenkaan ole syytä tuudittautua, sillä jatko ei välttämättä tule etenemään suoraviivaisesti heidän osoittamaan suuntaan. Politiikassa vaikutus synnyttää vastavaikutuksen, ja asioiden kulku muistuttaa lähinnä flipperipelin kuulan liikkeitä.

Minusta inarinsaamelaisväestöllä on paljon sellaista tietoa ja taitoa sekä asiakirjoihin perustuvia faktoja, joiden pohjalta saamelaisilla olisi nyt tilaisuus lisätä arvovaltaansa alueella oman ja muun väestön keskuudessa. Mielestäni eristäytyminen tässä tilanteessa ei osoita hyvää valtiomiestaitoa, koska saamelaisia toimijoita on toki muuallakin kuin saamelaiskäräjillä.

Esitysten viemisessä eteenpäin vaaditaan joukkuepeliä ja sovittelua kaikkien saamelaisryhmien ja muiden kanssa. Tämä taas edellyttää kykyä ja taitoa hallita esitysten valmistelussa vaadittavia asioita. Eilinen valintaprosessi oli lähes kaoottinen. Kymmenen tunnin sijasta siitä olisi selvitty muutamassa minuutissa, kun asia olisi valmisteltu taustaneuvotteluilla. Puheenjohtaja tai joku muu olisi ehdottanut ennalta sovittuja nimiä, ja nämä olisi parhaassa tapauksessa valittu yksimielisesti. Näin menetellään moninkertaisesti suuremmissa ja moninkertaisesti pahempien ristiriitojen repimissä organisaatioissa.

Mutta ei, puheenjohtajan ja enemmistön piti saada hoitaa asia omintakeisella menettelyllään, jossa valittiin edustajat eri alueille, ilman että oltiin etukäteen selvitetty edes mitä nämä alueet ovat. Työjärjestyksen maininta kieliryhmien edustuksesta sivuutettiin kokonaan. Koko porukan voimin päätettiin, kuka saa edustaa mitäkin aluetta, sen sijaan että alue ja/tai kieliryhmä saisi valita omat edustajansa. Tämä saamelaisten alayhteisöjen itsehallinto-oikeuden epääminen on absoluuttisessa ristiriidassa sen kanssa, että samat saamelaiskäräjät vaatii, että sen tulee itse saada päättää kuka on saamelainen ja kaikesta muusta itseään koskevasta - eli toimia Saamen lain mukaan, niin kuin nurjanuttuinen Holmberg asian ilmaisi. Hallitusasian tuominen saliin ilman tuloksellisia ennakkoneuvotteluja oli selvääkin selvempi osoitus käräjäedustajien enemmistön kykyjen rajallisuudesta. Tunareita kerta kaikkiaan.

Lopuksi

Kun seuraavan kerran saamelaiskäräjien suunnalta kajahtaa jokin kannanotto, mielessä kannattaa pitää miten valittiin se hallitus, joka kannanoton on synnyttänyt. Kun YK:n suunnalta seuraavan kerran törähtää tuomiopasuuna, kannattaa pitää mielessä, miten valittiin se saamelaiskäräjien johto, joka tuon takaisinsoiton on tilannut. Saamelaiskäräjien voidaan odottaa ajavan edelleen suuriäänisesti ILO-sopimuksen välitöntä ja varauksetonta ratifiointia. Ruotsalaisnorjalaisen esikuvan mukaan käräjien voidaan odottaa panostavan yhä voimallisemmin pohjoismaisen saamelaissopimuksen hyväksymiseen. Suomessa näillä molemmilla sopimuksilla tavoitellaan kiinteää pistettä, jonka varaan asetetulla kangella saadaan kammettua Ylä-Lapissa olevat valtionmaat pohjoissaamelaisten vallassaan pitämien saamelaiskäräjien hallintaan.

Maaoikeuskysymyksessä on oleellista saada kaikkien osapuolten, erityisesti todellisen alkuperäiskansan - inarinsaamelaisten - kannalta mahdollisimman oikeudenmukainen ratkaisu. Pohjoissaamelaisen enemmistön lisäksi tarvitaan laaja-alaisempaa, kaikkien saamelaisryhmien yhteispeliä, joka nojaa Suomen perustuslain säännöksiin ja syrjimättömyyden periaatteeseen.

On täysin kuolleena syntynyt ajatus, että valtio olisi ILOn yleissopimuksen ratifioinnin valmistelussa poikkeuksellisesti siirtänyt oman mandaattinsa saamelaiskäräjien kaltaiselle pohjoissaamelaiselle etnopoliittiselle elimelle. Saamelaiskäräjät ei syntyhistoriastaan johtuen ole alun perinkään edustanut kattavasti alkuperäiskansaa. Uusimpien tutkimusten mukaan tämä jo kauan tunnettu tosiasia on vain käymässä yhä ilmeisemmäksi. Eiliset vaalit eivät totisesti olleet saamelaiskäräjille kunniaksi. Niin kuin nuorsaamelaista poliittista muotia ilmeisesti edustava takinkääntöprotesti jäi useimmilta huomaamatta sen vielä ollessa käynnissä, huomaamatta jäi sekin, että puheenjohtaja naputteli nuijankopautuksillaan aina yhden naulan lisää nykyisenkaltaisen saamelaiskäräjien arkkuun. Lyhyesti: se on valmis, laulakaa riiheen.