Aluksi

Saamelaisten aseman määrittäminen alkuperäisväestöksi on synnyttänyt paljon ristiriitoja. Elettyään lähes 110 vuotta yhdessä Venäjän kanssa oli Suomesta tullut oma itsenäinen valtionsa. Ero oli tapahtunut epäsovun vallitessa. Monia asioita vaivasi epävarmuus. Suomen ja Venäjän välillä oli Tartossa solmittu ns. Tarton rauhan sopimus. Sopimuksessa jäi kuitenkin paljon avoimia asioita kuten kolttien ja saamelaisten ja Petsamon kysymys. Kannattaa lukea Marja Lähteemäen erinomainen kirjan Väinö Voionmaasta, joka oli Tarton neuvotteluluista vastaavan Suomen neuvottelukunnan jäsen. Prosessi on siinä määrin kiinnostava, että siitä kannattaa ottaa opiksi mm. saamelaisten asemaa uudelleen arvioitaessa. Erityisesti tällaisten rauhanprosessien toteutttaminen vaatii sopijaosapuolilta taloudellisia panostuksia. Menetykset haitankärsijöille on arvioitava tosiasioiden eikä mututiedon perusteella.

Asetelma - kahden valtion keskeisten ongelmien ratkaiseminen - oli kuitenkin erilainen kuin miten miten valtio toimii alaistensa saamelaisten kanssa. Saamelaiskäräjälakiesityksen valmistelussa oli tarkoituksena rajoittaa valtion suvereeniteettia maankäytössä, antamalla saamelaiseksi määritellyille henkilöille lisää oikeuksia ja saamelaiskäräjille uutta päätöksentekovaltaa. Esitykset eivät ole perustuneet minkäänlaiseen tilanne- ja olosuhdekartoitukseen.

Saaamelaislla on mielipideryhmä, joka kuvittelee hetken olevan käsillä, siihen, että suursaamelaiset unelmat voitaisiin toteuttaa ja kerätä saamelaiset saman katon alle. Se vanha vääryys, mikä aikoinaan oli tapahtunut erilaisissa rajajärjestelyissä, jotka jakoivat saamen kansan, toivottiin nyt voitavan kojata. Saamelaisalue arvioitiin voitavan saada saamelaisten haltuun.

Samalla haluttiin myös korjata muut historialliset vääryydet. Näistä korkealentoisista pilvilinnoista oli kauniisti tultava takaisin todellisuuspohjalle. Niistä on sovintoa tehtäessä tingitttävä paljon ja monet toiveet on haudattava. Yksi keskeinen ongelma on siinä, että laissa määritelty saamelaisten kotiseutualue on poliittinen ei asutushistoriallinen. Se aiheuttaa jatkuvasti ongelmia mm. keillä on erityisoikeuksia käyttää valtion ja yksityisten maata elannokseen.

Lain valmistelussa on jääneet väestösuhteet selvittämättä; saamelaisten alueella asuu 3000 saamelaista ja muita kuin saamelaisia 13 000. Tämä väestösuhde huomioon ottaen uusin esitys käräjälain muuttamiseksi aiheuttaa sen, että kolmelle tuhannelle saamelaiselle tulee muut poissulkevia oikeuksia maihin ja vesiin. Ilman luotettavaa arviota esityksen vaikutuksista tämä tulee aiheuttamaan ennalta arvaamattomia vaikeuksia. Suomen valtio ei enää saisi mielin määrin vallita aluettaan, vaan kaikkien muiden olisi saamelaisten etujen turvaamisen vuoksi alistuttava monenlaisiin rajoituksiin.

Saamelaisideologiasta

Saamelaisten keskuudessa vaikuttaa erilaisia nationalistia ryhmittymiä, jotka yhdistävät saamelaisen identiteetin johonkin muuhun ideologiaan, kuten kommunismiin. Monet saamelaiset ova alkaneet peräänkuuluttaa erilaisten voimien yhdistämistä uudenlaisen saamenmaan rakentamiseksi. Saamelaisyhteisössä vaikuttaa erilaisia sosialistisia virtauksia, joiden edustajat kannattavat kollektiivista maanomistusta ja elämäntapaa sekä vastustavat yksityistä maanomistusta. Saamelaissosialismiin liittyy myös vallankumouksellista valtion vastustamista.

Monien aktivistien mielestä länsimaiseski muuttunut siviilisaatio on moraalisesti taantunut ja ideologisesti eksyksissä, eikä nämä halua huomioida myönteisiä kehityskulkuja ja saavuksia juuri lainkaan. Näissä kannanotoissa puuttuu itsekriittisyys. Ja sitten kun kriittisyyttä esiintyy se projisoituu suomalaisiin. Väitteet että saamelaisyhteisöt ovat omistautuneet jonkilaiselle alkuperäiselle ja kestävälle elämänmuodolle ovat korkeintaan osittain totta, mutta tuntuvat vetoavan valtaväestöön. Yksi saamelaisen propagandan keskeinen piirre on eliitin mukaan sen erityinen tehtävä tehtävä maailmassa. Saamelaiset romantiikkot uskovat saamelaisillä olevan erityinen missio vaalia jotain myyttistä katoavaa elämäntapaa. Ajatus saamelaisten johtajuudesta on vaikeuttanut laajemman alkuperäiskansaidentiteetin rakentamista.

Myyttinen visio saamelaisuudesta

Saamelaisten historiaa kirjoitetaan ja luodaan aina maailman kohtaloihin liittyvässä perpektiivissä. Myytti saamelaisten erityisestä tehtävästä on kompensoinut arktisen elämän kärsimyksiä. Saamelaiseliitin vaaliman identiteetin sijaan saamelaisia yhdistävät saamenkansa, kieli ja kulttuuri. Tosiasiassa saamelaisten keskuudessa elävät aivan samat aatteet ja virtaukset kuin valtaväestön joukossa. Saamelaisuus ei tarjoa eliitin kuvailemaa vaihtoehtoa luonnon kanssa harmoniassa elävästä heimokansasta.

Saamelaisten historia on läpeensä valikoiva. Siinä on koottu tarinoita, joiden totuusarvo on vähäinen tai olematon. Myytit ovat kuitenkin poliittisesti yhtä käyttökelpoisia tänään kuin ne ovat olleet vuosisatojen ajan. Saamelaiskäräjien tapa rakentaa historiaa ei ole poikkeuksellinen, kansalliset historiat luodaan irrallisista tapahtumista valikoiden. Oma saamenkansa on niistä tyypillisin sankarikertomus.

Saamelaiskäräjen historiasta välittyvä tarina on kuitenkin imperialistinen, koska se kiistää naapurikansojen olemassaolon ja sisällyttää ne osaksi saamenmaata. Tästä osoituksena johtavat saamelaispoliitikot pitävät vaatimusta maiden palauttamista oikeutettuna, ilman että maiden kuulumista heidän edustamilleen suvuille on mitään näyttöä. Toisaalta saamelaiskansalliseen tarinaan sisältyy myös uhrin asema ja ajatus saamelaisten vapauttamisena sortovallan alaisuudesta.

Ne jotka vaativat kolonialismin purkamista eivät näy muistavan sitä että saamelaisalue ei ole koskaan kuulunut Norjasta ja Petsamosta Suomeen muuttaneille saamelaisille. Suomen saamelaisalue ei ole sellaisenaan koskaan kuulunut muualta muuttaneilla koltille ja porosaamelaisille. Saamelaiseliitin syvin ongelma on siinä, että se pyrkii etsimään nykyisten saamelaisten olemassololle oikeutusta historiasta. Tämä kertoo siitä, etteivät nämä ihmiset ymmärrä tai halua ottaa vakavasti sitä miten kansat syntyvät.

Lopuksi

Kansat ovat kuviteltuja yhteisöjä, jotka syntyvät ihmisten mielessä. Ajatus saamelaisista omana kansakuntana on silloin tällöin pulpahtanut julkisuuteen. Saamelaiseliitti on löytönyt historiasta, kielestä, uskonnosta ja kulttuurista mittavasti yhtymäkohtia, jotka vahvistavat ajatusta yhteenkuuluvuudesta. Haasteena on kuitenkin se, että saamelaisalue on ollut monin tavoin hajanainen ja saamelaisia on lukuisia toisistaan eristyksissä eläneitä ryhmiä, joilla on toistensa kanssa melko vähän yhteistä.