Saamelaiset muuttuvassa maailmassa

Tavallisesti toimittajan edellytetään keskittyvän uusiin ja tuoreisiin asioihin. Saamelaisia ajatellen tämä merkitsee suuria käänteentekeviä uutisia maan omistuksesta ja hallinnasta, Inarin ja metsäsaamelaisten tilanteesta ja monesta muusta asiasta. Monet toimittajat, tiedemiehet, tutkijat ja poliitikot ovat kuitenkin tarjonneet lukijoille runsaan valikoiman näitä samoja asioita käsitteleviä teoksia ja harva heistä on kuitenkin Wirilanderia ja Enbuskea lukuun ottamatta perehtynyt arkistoissa oleviin alkuperäisiin lähteisiin. Poikkeuksen tekee kuitenkin Helsingin Sanomissa otsikolla "Perinteinen saamelainen luontomuki". Sen perusteella saatu kuva saamelaisten luontosuhteesta lähestyy jo todellisuutta.

Monet asiantuntijat katselevat saamelaisten historian eri puolia mukavasti matkan päästä. Yksi ainoa teos tai artikkeli ei kerro kaikkea sitä mikä sisältyy saamelaisuuteen tai lappalaisuuteen, ei etenkään silloin kun tutkimus käsittelee ihmisten subjektiivisia tuntemuksia (Pentikäinen 2018). Tämä kirjoitus on tarkoitettu suurelle yleisölle ja toivon lukijoiden suovan minulle anteeksi sitä jos pahoitan jonkun mielen.

Ensiksi muutama sana saamelaisesta itsehallinnosta. Kun saamelaisparlamentti aloitti vuonna 1973 toimintansa kaikilla saamelaisilla oli sen suhteen suuria toiveita. Toiveet kuitenkin vuosien varrella kuihtuivat. Mitään konkreettista ei juuri saatu aikaan lukuun ottamatta Inarissa toimivaa saamelaismuseota "Siidaa" ja saamelaiskulttuurikeskus "Sajosta". Vuodesta 1934 lähtien ilmestyneen saamenkielisen lehdenkin saamelaiskäräjät lopetti. Myös moni muukin asia on jäänyt hoitamatta tai on tullut merkityksi pitkälle vaatimuslistalle.

Kuitenkin julkisuudessa saamelaisten asioista pidetään paljon ääntä. Saamelaiskäräjät muodostaa ikään kuin teatterin, jossa toimii puheenjohtajan johdolla hallitus, joka valmistelee käräjien yleiskokoukseen tulevat asiat. Vuosien varrella olen oppinut ymmärtämään, että kulissien takana on oikullinen, sekava ja hutiloiva asioiden valmistelujärjestelmä. Se on laadullisesti on niin heikko, että käräjien syrjimät lappalaiset joutuvat säännönmukaisesti tarkistamaan käräjien viranomaisille tai eduskunnalle esittämien kannanottojen faktat, jotka yleisesti eivät pidä paikkaansa. Tämä puute kerrotaan myös eri yhteyksissä Suomen hallitukselle.

Saamelaisten parlamentti "Saamelaiskäräjät" toimii kulttuurikeskus Sajoksessa, joka on tavattoman vaikuttava rakennus. Koko Ylä-Lapin alueella ei ole yhtään toista sellaista rakennusta kuin tämä kulttuurikeskus, joka sitä paitsi sijaitsee inarinsaamelaisten pyhällä maalla.

Ulkopuoliselle talo ei sinänsä kerro mitään, näkö ja koko hämää. Harva edes tietää mitä varten se on olemassa. Vaikutuksen tekee sen tilavuus ja sen ylellisyys. Suurin osa Suomen kymmenestä tuhannesta saamelaisesta edes tiedä talosta mitään tai mitä sen sisällä puuhastellaan. Talossa kuitenkin valmistellaan uusia esityksiä yhteiskuntaolosuhteiden muuttamiseksi saamelaiskäräjät-keskeisiksi. Niistä ei julkisuudessa talon sisällä vieraileville paljon kertoa. Viime aikaiset kokemukset ovat osoittaneet, että saamelaiskäräjien poliittiselle johdolle nämä maanomistus- ja hallintakysymykset ovat liian vaarallisia keskusteluaiheita.

Saamelaiskäräjät sanoo ajavansa kaikkien saamelaisten oikeuksia ja etuja sekä olosuhteiden parantamista, mutta se ei ole tähän mennessä esittänyt vielä vaatimustensa tueksi mitään olosuhdeselvitystä siitä mitkä ovat saamelaisten oikeudet verrattuna samalla alueella asuvien statuksettomien inarinsaamelaisten oikeuksiin nähden ja mitä konkreetista korjaamista niissä on.

Saamelaiset väittävät olevan ainoa alkuperäis- ja heimokansa Euroopassa. Tämä väite on paikkansa pitämätön. Heimoasteesta eikä sitä ylläpitävästä järjestelmästä ole enää mitään jäljellä. Kukaan ei asu kodassa ja vietä aikaa vuorokaudet ympäriinsä porojen kanssa. Saamelaisille on omat modernit nykyaikaiset asunnot, maatilat, autot, moottorikelkat, mönkijät, älykännykät, tietokoneet, televisiot, radiot. Saamelaisten arjessa näkyvät amerikkalaisen keskiluokan ihanteet. Saamelaisalueelle on ilmaantunut viime vuosien aikana itsepalvelumyymälöitä joissa on puolivalmiiksi pakattuja elintarvikkeita, taloissa on upeita lasisia kattokruunuja ja niissä on keskuslämmitys. Mikään ei kuvaa paremmin yhtä iskevästi paikallisten saamelaisten omistushalun leviämistä kuin ihastus yksityisautoon. Kun muut taistelevat vapautuakseen autojen aiheuttamista saasteista niin saamelaiset katsovat, että heitä nämä eivät koske, koska vaatimukset ovat saamelaisvastaisia.

Saamelaiset siis väittävät olevansa alkuperäis -ja heimokansaa, joka edelleen elää perinteisten tottumusten mukaan luonnossa. Edellä kerrottu osoittaa miten kaukana tällaiset jutut ovat todellisuudesta. Tässä kohtaa Helsingin Sanomien kirjoitus lähentelee totuutta tosiasioita.

Mutta jos kehitys on ollut valtava, niin myös tiedon puutteet ovat lähinnä pöyristyttävät lähinnä mikä koskee ympäristön huonoa tilaa. Menneisyyteen verrattuna saamelaiset ovat päässeet pitkälle Lappiin ja Suomeen verrattuna.

Useimmat saamelaiset ovat kehittäneet toistensa suhteen eläimen kaltaisen vaiston, todellista totuutta ei koskaan kerrota kenellekään, jos ei ole sukulainen. Pohjoissaamelaiset kärsivät tällä hetkellä historiallista muistin menetystä, jonka aiheuttajana on saamelainen historian kirjoitus. Totuutta lappalaisista ei haluta edelleenkään nähdä ja tunnustaa. Saamelaisten elämän pohjavirtaukset ovat niin monenlaisia ja ne virtaavat usein vastakkaisiin suuntiin, että kukaan ulkopuolinen ei voi varmuudella sanoa mihin suutaan saamelaiset kulkeutuvat. Se ainakin tiedetään, että statuksettomista lappalaisista halutaan päästä eroon.